”Tavallaan on haikeaa,
että sarja on nyt lopussa. Kuitenkin on kiinnostavaa nähdä, mitä Hain
näppäimistöltä tuleekaan seuraavaksi. Kirjailija on joka tapauksessa
ankkuroinut itsensä tukevasti suomalaiskirjoittajien kärkikaartiin.” Näin
olen kirjoittanut neljä vuotta sitten suljettuani Magdalena Hain Gigi ja Henry
-steampunktrilogian päätösosan Susikuningattaren kannet.
Kohtalaisen pitkään saatiin odotella Hain seuraavaa
romaania, mutta nyt odotus on päättynyt (toki tällä välin on ilmestynyt
Tulenkantaja-palkittu satukirja Kurnivamahainen
kissa). Ja komeasti onkin!
Kesäkuussa kuin varkain ilmestynyt uuden sarjan muhkea
aloitusosa Kolmas sisar on ylittänyt
mukavasti eri medioiden uutiskynnyksiäkin. Ylen jutussa (27.6.2018) korostuvat Kolmannen
sisaren rakkaus- ja seksuaalisuusteemat, jotka ovatkin poikkeuksellisen
raikkaasti ja avaramielisesti rakennetut. Mutta vaikka Kolmannessa sisaressa on paikoin kipunoivia eroottis-romanttisia
jännitteitä, on kirjaan silti turha tarttua pelkästään villien seksikohtausten
toivossa. Hai noudattelee kaikesta huolimatta YA-kirjallisuuden konventioita
tässä suhteessa, eli eroottinen lataus kiihotetaan äärimmilleen, mutta
varsinainen akti kuvataan häveliäästi ja kauniisti, jos ollenkaan. Parinmuodostus
on mielenkiintoista ja yllättävääkin, mutta paranormaali romanssi on toki
muuntumiskelpoinen idea.
Kolmas sisar siis
aloittaa Royaumen aikakirjat -nimisen
sarjan. Teosta kuvataan takakannessa ’mangahenkiseksi seikkailuksi’ ja
Aamulehden jutussa ’urbaaniksi fantasiaksi’. Kaikin tavoin runsas romaani on
näitä ja vielä paljon muutakin. Sen tarkka määritteleminen lienee mahdotonta ja
ainakin aivan turhaa. Itse nautiskelin lukiessani oivaltaessani
intertekstuaalisia aineksia romaanin kudoksessa. Tuskin tajusin niistä
moniakaan, mutta jokainen tuttu palanen tuntui kuin vanhan ystävän
tapaamiselta. Selkeitä viittauksia ja lainoja on ainakin sellaisista
fantasiaperinteen kirjallisista jättiläisistä kuin J. K. Rowlingin Harry Pottereista,
J. R. R. Tolkienin Tarusta sormusten herrasta ja Robert Holdstockin Alkumetsästä. Kyse ei ole mistään matkimisesta tai plagioinnista
vaan ainesten perinpohjaisesta omaksumisesta ja omaan tarinaan sulauttamisesta.
Royaume on jossakin toisessa aikaulottuvuudessa sijaitseva
planeetta, jota asuttavat noidat. Heidän tehtävänään on valvoa avaruudessa
kelluvia portteja, joiden läpi kuljetaan ulottuvuudesta toiseen. Tuhat vuotta
sitten Royaume oli vähällä tuhoutua, kun yksi kolmesta valtanoidasta pakeni
vieden auringon mukanaan ja päästäen lohikäärme Kaaoksen ahmimaan suihinsa
planeettaa ja sen asukkaita. Lopullinen tuho kuitenkin torjuttiin, ja nyt Valkoinen
noita Auben ja Musta noita Minuit pitävät ikuisen yön planeetan jäänteitä
tasapainossa mahdillaan.
Auben ja Minuitin tyttäret Lune ja Ciel ovat Kolmannen sisaren päähenkilöt. Tytöt
ovat sielunsisaria, mikä tarkoittaa, että he ovat vieläkin läheisempiä ja
toisiinsa tiukemmin sidoksissa kuin verisisaret. Royaumen noidat saavat
aikuistuessaan oman laulunsa, joka määrittelee heidän noidanluonteensa ja
toimii jonkinlaisena ohjaimena, joka määrää, mitä noita voi tehdä. Pahin
kohtalo, jonka Royaumen asukasta voi kohdata, on jäädä ilman laulua. Lune on
pettymyksekseen saanut vain vähäpätöisen laulun omassa aikuistumisriitissään,
mutta Ciel jää kokonaan lauluttomaksi. Tällaiset noidat laki määrää
suljettaviksi ikuiseen vankeuteen.
Minuit lähettää Cielin nopeasti maanpakoon turvaan, ennen
kuin Auben ehtii tointua järkytyksestään ja käskeä sulkemaan tyttärensä vankilaansa.
Lune päättää lähteä sielunsisarensa mukaan. Vaaralliselle matkalle kohti
tuntematonta tytöt saavat saattajakseen mahtavan demonin, jonka Minuit
vangitsee vanhan lihavan kissan nahkaan. Lune antaa demonikissalemmikilleen
nimeksi Loiri. Muutamien kiperien vaiheiden jälkeen kolmikko päätyy nykyajan
Maahan ja Bremenin kaupungin liepeille, jossa sijaitsee Lyceum-niminen koulu.
Koulu on kuitenkin ajassa matkustava elävä olento, ja sitä johtaa
parviälyhahmoinen paimen Rehtori. Noidat ja paimenet hylkivät toisiaan
voimakkaasti, mutta Lunen yllätykseksi hän pystyy kestämään Rehtorin läsnäoloa
hämmästyttävän hyvin.
Lyceumissa ja sen lähellä sijaitsevassa maagisessa Café
Chaoksessa Lune ja Ciel tutustuvat kolmeen veljekseen, jotka tulevat
vaikuttamaan heidän kohtaloihinsa monin tavoin. Vanhin veljeksistä, Adam,
työskentelee Rehtorin sihteerinä, keskimmäinen Niemann on koulun pahin hurmuri
ja nuorimmainen, ujo Karlo aloittaa koulun samaan aikaan noitatyttöjen kanssa.
Auben ja Minuit juonittelevat toisiaan vastaan Royaumella
minkä ehtivät sillä aikaa kun tytöt koettavat selviytyä Maassa ja Lyceumissa.
Vaaroja ja ansoja on joka puolella, mutta aikaa huvitteluunkin sentään riittää.
Tytöt ovat kuitenkin tietämättään pelinappuloina todella isossa pelissä, ja kun
aikanaan päästään loppurytinöihin, moni asia selviää ja salaisuus paljastuu.
Kolmannen sisaren
juonen kuvailu on, kuten yltä huomaa, melkoinen tehtävä. Hai ei ole vain
punonut sarjan aloitusosaan juonta vaan kutonut todellisen tarinakudelman.
Juonitteluja, vanhoja legendoja ja taruja, eri aikaulottuvuuksia ja todellisuuksia
on kerroksittain ja limittäin niin runsaasti, että lukija tempautuu tarinan
syövereihin ja teoksen maailmaan vastustamattomalla imulla. Mukana on, kuten
sanottu, monia tuttuja aineksia, mutta silti tarina on jännittävä ja
yllätyksellinen. Koin tämän kirjan parissa sen tunteen, jota moni lukuholisti
tavoittelee: paksun romaanin alkaessa lähestyä loppuaan toivoo, ettei se
loppuisi, mutta samalla ahmii sanoja ja sivuja silmillään voimatta lopettaa.
Aivan ♥! Onneksi tähän on
luvassa jatkoa! Sitä odotan kyllä innostunein mielin.
Hain luoma maailma on moniulotteinen ja mielikuvituksellisen
sokkeloinen. Työ on tehty huolella. Lukija pääsee aistimaan monenlaisia
tunnelmia ja tiloja kirjan matkassa. Henkilögalleria on laaja (sen hallintaa
helpottaa onneksi lopusta löytyvä henkilöluettelo) ja ilahduttavan
monipuolinen. Lyceum toimii jonkinlaisena intergalaktisena turvapaikkana, joten
sen henkilökunta ja opiskelijat ovat riemastuttava joukko. Keijut, maahiset ja
vetehiset asustavat sulassa sovussa vieläkin kummallisempien otusten kanssa.
Yhteiseloa helpottaa, että kaikilla on jonkinlainen ihmishahmoinen avatar. Lune
ja Ciel noitina tosin näkevät melko helposti avatarien takana olevat oikeat
olemukset.
Kirjavuus ei rajoitu pelkästään lajityyppien runsauteen ja
ulkonäköasioihin, vaan Hain luomat hahmot ovat eläviä ja moniulotteisia. Oma
suosikkini on demonikissa Loiri, joka on perimmältään pahansuovan ilkeä ja äksy
kuin mikä, mutta jossa sittenkin taitaa piillä jokin pehmeä kohta. Onpa se
sitten Minuitin loitsun ansiota tai ei, yhdistelmä on sympaattinen. Hai ei ole
tehnyt päähenkilöistäänkään mitään pyhimysmäisiä hyviksiä ja ylivertaisia
muihin nähden, vaan Lune ja Ciel ovat mielenkiintoisia, kehittyviä nuoria
persoonallisuuksia. Ystävyys, lojaalius, rakkaus ja seksuaalisuus askarruttavat
heitä muun ohella, kuten kaikkia aikuisuuden kynnyksellä malttamattomina
kärkkyviä nuoria. Kaikesta tuhon partaalla riippumisen tunnelmasta huolimatta Kolmannessa sisaressa on myös huumoria.
Lune ja Ciel itsekin oivaltavat monen tilanteen huvittavan puolen.
No niin, kuten huomaatte, olen täysin hurahtanut Kolmanteen sisareen ja Royaumen aikakirjoihin. Lukekaa te
kaikki muutkin tämä kirja ja kokekaa oma hurahtaminen! Näin haluaisin huutaa
kaikkien korviin kirjakaupoissa ja kirjastoissa. Ette voi uskoa, kuinka kovasti
toivon tällekin teokselle lukijoita. Lukekaa siis! Ette kadu! Palavasti toivon
tälle teokselle kaikkea mahdollista menestystä, mitä kirjamaailmassa nyt voi
saada: lukijoita, hyviä arvioita, kovia myyntilukuja, uusia painoksia,
käännöksiä eri kielille, japanilaisen anime-elokuvayhtiön filmaussopimusta
(tästä tulisi pyörryttävän upea elokuva, mutta taitaisi olla hieman kallis
toteuttaa… joudun siis tyytymään omaan päänsisäiseen elokuvaani!).
Ketkä sitten ovat Kolmannen
sisaren kohderyhmää? Yläkouluikäiset himolukijat, jotka eivät hätkähdä
viisisataasivuista järkälettä vaan pitävät sitä etuna, ja kaikki tätä vanhemmat
lukevat olennot. Kirjan kirjallisuus- ja populaarikulttuuriviitteistä saa kelpo
aiheita koulu- ja opiskelukäyttöön. Mitä mainioimpia pohdinta- ja
keskusteluaiheita ovat erilaisuuden, yhdessä ja rinnakkain elämisen, rakkauden
ja seksuaalisuuden teemat. Kirjassa on vahvana teemana myös tuhoava vallanhimo
lieveilmiöineen. Sen ruotiminen eri näkökulmista on hedelmällistä.
Magdalena Hai: Kolmas
sisar
Otava 2018. 557 s.
Otava 2018. 557 s.
Arvostelukappale.
Tatu Kokko: RobMacCool ja Krimin jalokivi
Tatu Kokko: Rob MacCool ja Kirottu metsä
Marja-Leena Tiainen: Viestejä Koomasta
Juuli Niemi: Et kävele yksin
Nemo Rossi: Viimeinen etruski
Tatu Kokko: Rob MacCool ja Kirottu metsä
Marja-Leena Tiainen: Viestejä Koomasta
Juuli Niemi: Et kävele yksin
Nemo Rossi: Viimeinen etruski
Iida Sammalisto: Tähtimosaiikki
Jukka Behm: Pehmolelutyttö
L. K. Valmu: Poika - Murha seitsemännellä luokalla
Kalle Veirto: Kyläkaukalon lupaus
Laura Suomela: Silmänkääntötemppu
Nonna Wasiljeff: Loukkupoika
Riina Mattila: Järistyksiä
Jukka-Pekka Palviainen: Virityksiä
Jyri Paretskoi: Shell's Angles - Aivot narikkaan
Kalle Veirto: Sählymestarit - Ruotsin kuninkaat
Maria Autio: Lohikäärmekesä
Kimmo Ohtonen: Ikimaa. Soturin tie
Kalle Veirto: Sählymestarit - Ruotsin kuninkaat
Maria Autio: Lohikäärmekesä
Kimmo Ohtonen: Ikimaa. Soturin tie
Mika Wickström: Meidän jengin Zlatan matkalla maineeseen
Magdalena Hai: Kolmas sisar
Magdalena Hai: Kolmas sisar
Tulossa:
Anna-Riikka Sairio: Milja - Suhdesolmuja ja suitsimista 26.7.2018
Salla Simukka: Sytytä valot! - Sammuta valot! 2.8.2018
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti