Avain-kustantamo julkaisi parahiksi elokuussa koulujen
alkuun kolme uutta kotimaista selkonuortenkirjaa. Sanat ovat loppua, kun yritän
kertoa, kuinka hieno juttu tämä mielestäni on. Hyville selkokirjoille on
todella tilausta ja erityisen toivottuja ovat hyvät nuorten- ja nuorten
aikuisten kirjat, joilla houkutellaan nuoria kirjallisuuden pariin. Selkokirja
auttaa monenlaisia lukijoita, sellaisia, joilla on luki- tai
hahmotusvaikeuksia, keskittymisen ongelmia tai vaikka vain vielä vajavainen
suomen kielen taito. Laajemmin olen avannut selkokirja-asiaa alkuvuodesta. Jos
kiinnostaa, kurkkaa tästä lisää.
Avaimen kolmen kirjan paketti on monella tavalla mukava
kokonaisuus, vaikka kirjat ovat toki täysin itsenäisiä teoksia. Tapani Baggen huumorin sävyttämä
romanssi Polttava rakkaus on
täsmäkirja yläkouluikäisille pojille (tietysti myös tytöt saavat lukea ja
mieluusti varmaan lukevatkin).
Viisitoistavuotiaalla Elvis Pärssisellä on kavereittensa
kanssa bändi, jonka treeneihin kävelee eräänä iltana punatukkainen Maritta.
Tyttö pistää oitis bändin uuteen uskoon ja Elviksen sydämen takataskuunsa.
Bändi saa yllättäen keikan, jonka tuoksinassa sattuu paha onnettomuus: Elvis
tekee kuperkeikan ja katkaisee jalkansa. Pojan kesä on pilalla, ja vielä
huonommaksi tilanne muuttuu, kun äiti ja isä muuttavat kesäksi perheen mökille
pakoon putkiremonttia. Elvis pakotetaan tietysti mukaan.
Maalla pojalla ei ole mitään tekemistä, joten hän päätyy
kirjoittamaan elämäntapaoppaan käsikirjoitusta kirjoituskilpailua varten. Maritta
ei kuitenkaan ole unohtanut Elvistä. Kun nuoret elokuussa tapaavat, lempi
leimahtaa. Mutta valitettavasti samalla leimahtaa bändin treenikämppäkin. Onneksi
Maritta on ahkera vapaapalokuntalainen.
Baggen huumori on pitkälti kielellistä leikittelyä ja
terävää sanailua, ja mikä parasta, se toimii hienosti myös selkomuodossa. Kommelluksilla
ja hauskoilla tilanteilla on myös sijansa tarinassa.
Marja-Leena Tiaisen
Hiekalle jätetyt muistot on
kirjailijan itsensä tekemä selkomukautus nuortenromaanista Khao Lakin sydämet.
Tarinassa päähenkilö on viisitoistavuotias Emma, jonka vanhemmat ja pikkuveli
kuolivat vuoden 2004 tsunamissa Thaimaassa. Emma oli tuolloin seitsemänvuotias
pikkutyttö ja hän pelastui, koska paikallinen mies kiskoi hänet turvaan puuhun.
Nyt Emma ja isoäiti ovat palanneet Thaimaahan
tarkoituksenaan etsiä Emman pelastanut mies, kiittää häntä ja jättää myös
jäähyväismuistot rannalle, jossa Emman perhe kuoli. Matkalla Emma saa uuden ystävän
ja tapaa myös mielenkiintoisen Lukaksen. Olen lukenut aiemmin Khao Lakin sydämet ja kirjoittanut siitä
näin:
Kyyneleet nousivat
silmään useaankin kertaan, niin taitavasti, mässäilemättä mutta suoraan Tiainen
osaa kertoa ja kuvailla kauheita asioita ja tapahtumia. Kirjassa käsitellään
kuolemaa, menetystä ja surua, mutta se on silti perustunnelmaltaan lämmin ja positiivinen.
Kauheuksista voi selviytyä.
Aivan yhtä vaikuttava on selkokielinen versio kirjasta. Sen
kohderyhmää lienevät enemmän yläkouluikäiset tytöt kuin pojat, mutta uskoisin,
että sopivasti johdatellen se uppoaa kyllä yläkouluikäisiin ylipäätään, ja
vanhemmillekin lukijoille.
Tuija Takalan Lauralle oikea taitaa olla ensimmäinen
nuorten aikuisten selkoromaani, joka on tielleni osunut, ja sille vasta onkin
tarvetta. Laura täyttää 25 vuotta ja kertoo äidilleen löytäneensä vihdoinkin
sen oikean. Äiti on epäileväinen ja syystä, sillä Lauran alkaessa kertoa
elämäntarinaansa käy ilmi, että Laura on löytänyt ’sen oikean’ lukuisia kertoja
aikaisemminkin. Yksi näistä rakkauksista tai ihastuksista on matkan varrella
osoittautunut todella suureksi erehdykseksi, ja Laura on joutunut kokoamaan
itsetuntoaan pitkään suhteen päättymisen jälkeen. Laura ei kerro äidille eikä
lukijallekaan vielä tässä vaiheessa, kuka on kyseessä tällä kertaa.
Lauran parhaat kaverit hiekkalaatikolta asti ovat olleet
Telle ja Ville. Telle on poikkeuksellisen lahjakas tyttö, joka on auttanut
Lauraa monessa tilanteessa. Ville soittaa bändissä ja opiskelee lopulta
lähihoitajaksi. Tellestä tulee tähtitieteilijä, mutta Lauran uravalinta vaatii
hieman enemmän kokeiluja ja mietintää. Kirjassa on paljon pohdintaa
ystävyydestä, ihastumisesta ja rakkaudestakin, mutta myös kasvu ja
itsenäistyminen ovat sen teemoja. Jokaiselle löytyy paikka maailmasta, eikä se
ole kiinni toisille kelpaamisesta.
Takala
käsittelee aiheitaan raikkaasti ja osoittelematta.
Tapani Bagge: Polttava rakkaus
Kuvat Hannamari Ruohonen.
Avain 2018. 64 s.
Tuija Takala: Lauralle oikea
Avain 2018. 110 s.
Marja-Leena Tiainen: Hiekalle jätetyt muistot
Avain 2018. 120 s.
Arvostelukappaleita.
Kuvat Hannamari Ruohonen.
Avain 2018. 64 s.
Tuija Takala: Lauralle oikea
Avain 2018. 110 s.
Marja-Leena Tiainen: Hiekalle jätetyt muistot
Avain 2018. 120 s.
Arvostelukappaleita.
#nuortenkirjatorstai-sarja:
Tatu Kokko: RobMacCool ja Krimin jalokivi
Tatu Kokko: Rob MacCool ja Kirottu metsä
Marja-Leena Tiainen: Viestejä Koomasta
Juuli Niemi: Et kävele yksin
Nemo Rossi: Viimeinen etruski
Tatu Kokko: Rob MacCool ja Kirottu metsä
Marja-Leena Tiainen: Viestejä Koomasta
Juuli Niemi: Et kävele yksin
Nemo Rossi: Viimeinen etruski
Iida Sammalisto: Tähtimosaiikki
Jukka Behm: Pehmolelutyttö
L. K. Valmu: Poika - Murha seitsemännellä luokalla
Kalle Veirto: Kyläkaukalon lupaus
Laura Suomela: Silmänkääntötemppu
Nonna Wasiljeff: Loukkupoika
Riina Mattila: Järistyksiä
Jukka-Pekka Palviainen: Virityksiä
Jyri Paretskoi: Shell's Angles - Aivot narikkaan
Kalle Veirto: Sählymestarit - Ruotsin kuninkaat
Maria Autio: Lohikäärmekesä
Kimmo Ohtonen: Ikimaa. Soturin tie
Kalle Veirto: Sählymestarit - Ruotsin kuninkaat
Maria Autio: Lohikäärmekesä
Kimmo Ohtonen: Ikimaa. Soturin tie
Essi Ihonen: Ainoa taivas
Siiri Enoranta: Tuhatkuolevan kirous
Päivi Haanpää ja Marika Riikonen (toim.): Tusina - Novelleja
Siiri Enoranta: Tuhatkuolevan kirous
Päivi Haanpää ja Marika Riikonen (toim.): Tusina - Novelleja
Tapani Bagge: Polttava rakkaus
Tuija Takala: Lauralle oikea
Marja-Leena Tiainen: Hiekalle jätetyt muistot
Tuija Takala: Lauralle oikea
Marja-Leena Tiainen: Hiekalle jätetyt muistot
Mahtavaa että olet nostanut näitä esiin! Selkokirjallisuudelle on kyllä valtavasti tilausta ja tarvetta. Olen esimerkiksi törmännyt tilanteeseen, jossa yläkoululainen on lukenut alakouluikäisten sarjaa, koska tarjolla ei ole ollut sopivaa selkokirjaa. Se ei ainakaan innosta palaamaan lukuharrastuksen pariin.
VastaaPoistaVoi ei, noin ei kyllä saisi käydä! Onneksi valikoima ja tarjonta tuntuvat kasvavan nyt vauhdilla, kun parikin kustantajaa (ainakin Avain ja Reuna) ovat tehneet näitä aktiivisesti ja hyvät tekijät ovat vielä näppäimistön äärellä.
Poista