Essi Ihonen: Ainoa taivas #nuortenkirjatorstai

Aino on seitsemäntoistavuotias lukiolaistyttö. Hän haaveilee salaa menevänsä ylioppilaskirjoitusten jälkeen yliopistoon opiskelemaan opettajaksi. Tämä haave on kuitenkin liian rohkea lausuttavaksi ääneen. Äiti ja erityisesti isä ovat päättäneet, että Aino menee mahdollisimman pian naimisiin Armon kanssa. Häät olisi hyvä pitää ennen ylioppilaskirjoituksia, lukulomalla. Silloin mahdollinen raskaus ei vielä haittaisi kirjoittamista, jos Aino nyt välttämättä haluaisi kirjoittaa ylioppilaaksi. Mitäänhän hän ei tutkinnollaan koskaan tekisi, lapset ja koti sekä aviomies kyllä järjestäisivät riittävästi tekemistä loppuelämäksi.

Ainon perhe elää lestadiolaisen seurakunnan tiukkojen sääntöjen mukaan. Autoritaarinen isä johtaa perhettään tiukasti Raamattuun eli Kirjaan nojautuen. Isoveli Valo on mennyt naimisiin ulkopuolisen tytön kanssa ja siten erkaantunut yhteisöstä, mutta välit perheeseen eivät ole kokonaan katkenneet. Isosisko Suvi on vain hieman yli vuoden Ainoa vanhempi. Siitä huolimatta kirjan alussa valmistellaan kovalla tohinalla Suvin häitä.

Sisarusten valinnat pohdituttavat Ainoa kovasti, kun hän on ylpeänä ja samalla salaa kauhistuneena antanut Armon pujottaa kihlasormuksen nimettömäänsä. Haluaako hän oikeasti mennä naimisiin ja alkaa synnyttää lapsia mahdollisimman pian? Mitä hääyönä oikein tapahtuu? Miksi kihlausaikana oman sulhasensa kanssa suuteleminen voi viedä molemmat osapuolet kadotukseen ja tuhota vielä kummankin perheetkin?

Ainoa taivas on lestadiolaistaustaisen Essi Ihosen esikoisromaani, joka jostain syystä on luokiteltu nuortenromaaniksi. Minusta se on pikemminkin romaani, joka sopii myös nuorten luettavaksi. Minäkertoja Aino käy mieletöntä kamppailua itsensä ja perheensä sekä muun yhteisön kanssa, kun hän alkaa yhä enemmän kyseenalaistaa häneen lapsuudesta asti iskostettuja ajatusmalleja ja oppeja. Isää vastaan asettuminen tuntuu äärimmäisen pelottavalta. Alistuneesta äidistä on turha etsiä tukea, eikä omaan avioliittoonsa syöksyvä Suvikaan halua kuulla poikkipuolisista ajatuksista. Entä miten kertoa Armolle ja tämän perheelle, ettei ehkä haluakaan naimisiin? Mitä vaihtoehtoja on? Minne voi mennä?

Ainon kapina on hyvin maltillista. Hän ei kaipaa sen kummempaa kuin oikeutta määrätä omasta elämästään ja ruumiistaan, ihan itse. Mutta miten kysyä sulhaselta, suostuisiko tämä käyttämään ehkäisyä? Moinen synti tuntuu vuoren korkuiselta. Sanat takertuvat kurkkuun, eikä ihme, eiväthän nuoret tunne toisiaan yhtään. Seksuaalisuuteen liittyvät puheenaiheet ovat muutenkin ankarasti kiellettyjä.

Ainon pelastukseksi koituvat isoveli Valo ja tämän Leeni-vaimo. Pariskunta on Ainolle esimerkki tasapainoisesta ja rakastavasta liitosta, jollaista hän haluaisi joskus itselleenkin.

Ihonen kuvaa kauniisti Ainon vaikeaa itsenäisyyskamppailua. Takaiskuja tulee, eikä irrottautuminen todellakaan ole helppoa. On tuskallista luopua ystävistään ja kaikesta seurakunnan suomasta turvasta. Ulkopuolinen maailma pelottaa, samoin alitajuntaan syöpynyt väärin tekemisen pelko. Ainon epävarmuus ja epäröinti ovat aitoja nuoren ihmisen tunteita.

Aino on ainoa ääni, joka Ainoassa taivaassa puhuu. Muut henkilöt, heidän tekonsa ja ajatuksensa paljastuvat lukijalle vain Ainon kautta, hänen näkeminään ja tulkitseminaan. Askarruttamaan jäivät esimerkiksi Ainon äidin ajatukset ja tunteet. Miksi hän vaikuttaa niin tunteettomalta ja kylmältä tytärtään kohtaan? Myös Suvi on mielenkiintoinen henkilö. Hän tuntuu toteuttavan kaavaa, jossa kodin ahdistavaa ja tukehduttavaa ilmapiiriä paetaan omaan avioliittoon näkemättä, että se ei välttämättä muuta mitään, ainakaan parempaan suuntaan.

Ainoaa taivasta lukiessani mielessäni väikkyi vahvana Pauliina Rauhalan Taivaslaulu. Ihosen teos käsittelee pitkälti samoja teemoja, vaikka Aino ei ehdikään vielä äidiksi, vaan tekee ratkaisunsa aikaisemmassa vaiheessa. Ihonen tavoittaa hienosti suljetussa piirissä kasvaneen nuoren tytön ajatusmaailman ja hänen lauseensa tuntuvat istuvan luontevasti Ainon suuhun ja korvien väliin.

Ahmin Ainoan taivaan. Ainon tarina on koskettava ja vaikuttava, kiinnostava ja kiihdyttävä. Mietin jälleen kerran tämän teoksen äärellä, että lapsilla ei ole uskonnonvapautta, vaikka se meillä on perustuslaillinen oikeus. Aino tuntee vihaa, katkeruutta ja pelkoa, mutta tarina ei ole ruma tai kostonhimoinen. Yhteisössä nähdään, ja myös Aino näkee, paljon hyvää. Se ei kuitenkaan riitä Ainolle siihen, että hän valitsisi yhteisön hyväksymän tavan elää.

Essi Ihosen Ainoa taivas on osa #nuortenkirjatorstai-sarjaani, koska kustantaja WSOY on sen nuortenkirjaksi luokitellut. Kuten sanottu, sellaiseksi se toki sopii oikein hyvin, mutta toivoisin sille mahdollisimman laajaa lukijakuntaa ikään katsomatta. Koulukäyttöön teos sopii hienosti niin yläkouluun kuin lukioonkin. Sen käsittely esimerkiksi uskonnon ja elämänkatsomustiedon oppiaineiden kanssa yhteistyössä on varmasti hedelmällistä. Keskusteltavaa ja pohdittavaa kirja herättää runsaasti.

Essi Ihonen: Ainoa taivas.
WSOY 2018. 239 s.

Arvostelukappale.

#nuortenkirjatorstai-sarja:

Tatu Kokko: RobMacCool ja Krimin jalokivi
Tatu Kokko: Rob MacCool ja Kirottu metsä
Marja-Leena Tiainen: Viestejä Koomasta
Juuli Niemi: Et kävele yksin
Nemo Rossi: Viimeinen etruski

Iida Sammalisto: Tähtimosaiikki
Jukka Behm: Pehmolelutyttö
L. K. Valmu: Poika - Murha seitsemännellä luokalla

Elina Rouhiainen: Muistojenlukija

Sanna Heinonen: Noland

Kalle Veirto: Kyläkaukalon lupaus 
Laura Suomela: Silmänkääntötemppu
Nonna Wasiljeff: Loukkupoika 
Riina Mattila: Järistyksiä
Jukka-Pekka Palviainen: Virityksiä 

Jyri Paretskoi: Shell's Angles - Aivot narikkaan
Kalle Veirto: Sählymestarit - Ruotsin kuninkaat
Maria Autio: Lohikäärmekesä 
Kimmo Ohtonen: Ikimaa. Soturin tie 

Anniina Mikama: Taikuri ja taskuvaras

Mervi Heikkilä: Revonpuro 

Anders Vacklin ja Aki Parhamaa: Beta. Sensored Reality 1

Laura Lähteenmäki: Yksi kevät 

Veera Salmi: Saari 

Sini Helminen: Veden vallassa (ja Kaarnan kätkössä sekä Kiven sisässä)

Anne Leinonen: Kirjanoita ja Noitakirja 

Maija Haavisto: Perhonen vatsassa 

Nelli Hietala: Kenen joukoissa seisot, Miia Martikainen? 

Vilja-Tuulia Huotarinen ja Satu Koskimies: Emilia - Runotytön tarina jatkuu 

J. S. Meresmaa: Naakkamestari ja Hämäränsäteet

Jyri Paretskoi: K15 

Tittamari Marttinen: Aurinkoa, Linnea! 

Kalle Veirto: Ohut hauska kirja 1 ja 2

Mika Wickström: Meidän jengin Zlatan matkalla maineeseen
Magdalena Hai: Kolmas sisar 

Anna-Riikka Sairio: Milja - Suhdesolmuja ja suitsimista

Salla Simukka: Sytytä valot! - Sammuta valot! 

Essi Ihonen: Ainoa taivas 

Tulossa:

Siiri Enoranta: Tuhatkuolevan kirous 16.8.2018

Päivi Haanpää ja Marika Riikonen (toim.): Tusina 23.8.2018
Tapani Bagge: Polttava rakkaus 30.8.2018
Tuija Takala: Lauralle oikea 30.8.2018
Marja-Leena Tiainen: Hiekalle jätetyt muistot 30.8.2018