Jasu Rinneoja: Paha silmä #dekkaritiistai

Jasu Rinneojan uutuusdekkari Paha silmä on jo Komisario Kylmäkorpi -sarjan viides osa. Olen lukenut sarjaa sieltä täältä, eli nyt tämän uusimman ja joitakin vuosia sitten kolmososan Tuhlaajapojan meno-paluu -dekkarin. Silloin olen harmitellut, etten ollut aiempia osia lukenut, koska poliisin tutkintaryhmän jäsenten yksityiselämän kuvaukset jäivät jotakuinkin irrallisiksi.

Samassa tilanteessa olin jälleen, sillä sarjan neljännessä osassa Kiristysruiske on selvästikin tapahtunut yhtä ja toista mielenkiintoista esimerkiksi nimihenkilö komisario Kylmäkorven yksityiselämässä. Nyt mukana häärivä Stenroos-niminen kaveri hämmensi melkoisesti alkuun, mutta lopussa miehen asema kuviossa onneksi selvisi minullekin. Stenroosin ja Kylmäkorven kontolla on tällä kertaa tuoda tarinaan näyttävä amerikanrauta, joka kuuluu Kylmäkorpi-sarjan vakiorekvisiittaan mutta joka ei tälläkään kertaa kuljeta itse juonta mihinkään suuntaan.

Kylmäkorven tiimillä on vastassaan poikkeuksellisen kylmäverinen tappaja. Puotinharjun Puhoksen kauppakeskuksen liepeillä nimittäin tapetaan kolme nuorta naista neljän vuorokauden kuluessa samalla tavalla: viiltämällä kurkku auki yhdellä vedolla. Uhrit vaikuttavat hämmentävän satunnaisesti valituilta ja murhaaja ammattimaisen huolelliselta. Tekopaikoille on kuitenkin jätetty joitakin sattumanvaraisilta vaikuttavia johtolankoja, jotka osoittavat kauppakeskuksessa toimivan turkkilaistaustaisten omistamaan pitseriaan. Onko kiivasluontoinen pitseriayrittäjä alkanut listiä suomalaisnaisia? Miksi?

Sivujuonena kulkee Kylmäkorven tiimiin kuuluvan Sari Laatikaisen siskon Siirin katoamistapaus. Kreikassa asuva sisar on kadonnut jäljettömiin Suomen-matkalla vuodenvaihteessa. Kreikkalaisesta poikaystävästäkään ei ole kotopuolessa havaintoja, mutta Sarin puhelimesta on lähetetty tekstiviestejä eri puolille. Onko Sari kaapattu tai peräti tapettu? Kuka olisi syyllinen ja miksi?

Kylmäkorven tiimi askaroi murhien kimpussa, mutta Rinneoja ei rasita lukijaa kovinkaan yksityiskohtaisella poliisityön kuvauksella. Meno on lähinnä rauhallista puuhailua, vaikka tapaukset ovat kimurantteja. Ruumiita tai väkivaltaa ei kuvata kuin aivan pakollinen määrä, joten siltäkin osin kyseessä on melkoisen leppoisa poliisidekkari. Ristiriita murhien verisyyden ja tutkinnan lomaan kirjoitetun rennon läpänheiton välillä on melkoinen.

Rinneojan kynästä syntyy luistavaa, mukavalukuista tekstiä ja hyvin kulkevaa dialogia. Hänen henkilöidensä parissa viihtyy. Siksi onkin todella harmi, että Paha silmä on dekkarina vielä keskeneräinen. Paketti levähtää turhan levälleen lukuisien näkökulmien ja runsaan henkilögallerian takia. Juoni junnaa syyttä suotta paikallaan kirjan keskivaiheilla, kun taas loppuratkaisu tulee lukijalle täytenä yllätyksenä ja vaatii kokonaisen luvun verran auki selittämistä.

Näkökulmia karsimalla ja loppuratkaisua vielä hiomalla tulos olisi ollut mainio nykyisen ihan kivan sijaan. Tiedän toki, että kaikkia lukijoita ei haittaa lainkaan esimerkiksi loppuratkaisun odottamattomuus. Tarkoitan siis sitä, että murhaaja on lopulta joku, jota ei ole aikaisemmin esitelty lukijalle lainkaan eikä lukija näin ollen ole voinut mitenkään tekijää ennakoida. Minusta se ei kuitenkaan ole kovin kunnianhimoinen tapa päättää dekkarijuonta.

Jasu Rinneoja: Paha silmä
Reuna 2018. 259 s.

Arvostelukappale.

#dekkaritiistai-sarja:

Arttu Tuominen: Silmitön
Antti Tuomainen: Palm Beach Finland
Fiona Barton: Leski
Tuomas Nyholm: Leijona
JP Koskinen: Kannibaalien keittokirja
Jaakko Melentjeff: Hukkuneet
Lone Theils: Runoilijan vaimo
Ane Riel: Pihka 
Arne Dahl: Rajamaat
Marko Immonen: Murhapaikanhakijat
Max Seeck: Mefiston kosketus
Matti Laine: Pahuuden hinta
Seppo Jokinen: Vakaasti harkiten
Timo Saarto: Kevään varjo
Eppu Nuotio: Myrkkykeiso ja Anopinhammas

Eva Frantz: Sininen huvila
Ann Rosman: Sukellus syvyyksiin
Marko Kilpi: Undertaker 1 ja 2
Ari Räty: Varjomies
Jasu Rinneoja: Paha silmä

Tulossa:

Matti Laine: Tappajan vaisto 28.8.2018