Vain muutaman kymmenen
metrin päässä heitä lähestyi valtava pikimusta hevonen. Se laukkasi ihan omin
päin, lujaa mutta kankeasti, kuin sillä olisi ollut reumatismi. Kaviot
jytisivät kiveykseen ja iskivät siitä kipinää. Silmistä hehkui sininen valo,
joka tunkeutui sumun läpi ja heitti Samulin ja Heikin varjon kulmatalon
seinälle.
̶ Aaaahhh! Heikki huomasi huutavansa.
Samulikin huusi. He pakenivat päistikkaa paikalta ja kurvasivat seuraavasta kulmasta kohti kotia.
̶ Aaaahhh! Heikki huomasi huutavansa.
Samulikin huusi. He pakenivat päistikkaa paikalta ja kurvasivat seuraavasta kulmasta kohti kotia.
Helsinkiä pitää kauhun vallassa aavehevonen, joka laukkaa
siniset silmät hehkuen sumun keskeltä, rikkoo liikehuoneistojen ikkunoita ja
katoaa paikalta arvotavarat mukanaan. Virkavalta on voimaton. 12-vuotiaat
kaverukset Heikki, Otto, Samuel ja Erik päättävät perustaa salaseura Apassit ja
selvittää, mikä aavehevonen oikein on ja miten sen puuhat saataisiin loppumaan.
Myös Heikin pikkusiskot, kaksoset Elli ja Nelli eli Ellinelli haluavat mukaan
Apasseihin, vaikka poikien mielestä se ei oikein käy.
Aavehevosen jahtaaminen kysyy Apasseilta paitsi huimaa
rohkeutta myös aivonystyröiden hierontaa. Onneksi salaseuralaisille ovat
tuttuja niin Arsene Lupinin kuin Sherlock Holmesinkin menetelmät. Kaupungilla
liikkuu hurja huhu aavehevosen alkuperästä. Nopeasti Apassit päättelevät, että
on tärkeää koettaa tavoittaa henkilö, joka on tarinan alun perin kertonut.
Silloin päästäisiin myös itse hevosen jäljille. Helpommin sanottu kuin tehty,
tosin.
Jännittävien käänteiden ja kiperien tilanteiden jälkeen
arvoitukset saavat ratkaisunsa. Apua pojat saavat myös Helsingin
poliisivoimilta ja Stockmannin tavaratalon vartijoilta. Onneksi, sillä
vastustaja osoittautuu häikäilemättömäksi ja vaaralliseksi.
Tapani Baggen
lastendekkari Aavehevosen arvoitus
aloittaa uuden Apassit-nimisen
lastenkirjasarjan. Sarjan aloitusosan tapahtumat sijoittuvat vuoden 1910
syksyiseen Helsingin keskustaan. Samassa naapurustossa asuvat lapset ovat
kavereita keskenään, vaikka heidän taustansa onkin erilainen. Heikin ja
Ellinellin vanhemmat ovat alempaa virkamiesluokkaa, Erikin vanhemmat ovat
tieteilijöitä ja Samuel ja Otto tulevat työväenluokasta. Otto ja Samuel
joutuvat tekemään työtä, koska kansakoulu on jo käytynä ja perheet tarvitsevat
kaikki tulonlähteet, mutta muut lapset käyvät poika- ja tyttölyseoita.
Lapset ovat reippaita ja melkoisen rohkeitakin, mutta mitään
supertaitoja heillä ei ole. Samuel ja Otto ovat käytännöllisiä ja heillä on
tarpeellisia suhteita, kuten konstaapeli Väsy, jonka Samuel tuntee lehtipoikauransa
takia. Erik taas on vanhempiensa lailla kiinnostunut tieteistä ja osaa
esimerkiksi kertoa, miten sumua voisi tuottaa keinotekoisesti, ainakin
teoriassa. Heikki taas tuntee kirjallisuutta, koska postivirkailijaisä
sijoittaa varansa kirjoihin ja lukee mielellään. Nokkelimmat ja rohkeimmat (tai
huimapäisimmät?) Apasseista taitavat lopulta kuitenkin olla Elli ja Nelli.
Poikienkin on se pakko myöntää, niin ärsyttävää kuin se onkin!
Historiallinen dekkari lapsille on aivan mahtava idea! Aavehevosen arvoitus on kaikin puolin
hienosti toteutettu. Kirja sopii jo hyvin itse lukeville alakoululaisille ja tietysti
myös ääneen luettavaksi. Juoni on sopivan kimurantti ja jännittävä, ja
juonenkäänteet seuraavat toisiaan nopeassa tahdissa. Pitkästymään ei pääse.
Vanhahtavaa sanastoa on mukana juuri sopiva hyppysellinen, vain mausteena.
Tarinaa vie eteenpäin myös Carlos da
Cruzin hieno kuvitus, ja paikoin teksti jatkuu ihan konkreettisesti kuvan
puhekuplissa. Kuvat tukevat sekä jännitystä että tarinan lämmintä huumoria. Pidin
erityisesti arvoituksen ratkaisuun sisältyvästä steampunk-vivahteesta!
Kiitosta on annettava myös kansien sisäpuolille painetuista
Helsingin kartoista, joihin on erikseen merkitty kirjan tapahtumapaikat.
Helsingin hyvin tunteville kartoista on kivaa verrata, miten kotikulmat ovat rusaassa sadassa vuodessa muuttuneet. Viimeisellä aukeamalla on avattu muutamaa
historiallista faktaa, kuten kuvattu lyhyesti ajan koulujärjestelmää.
Kutosluokkalainen voi mukavasti miettiä, millaista olisi mennä seuraavana
syksynä koulun sijasta töihin vaikka myymään sanomalehtiä kadunkulmaan tai
auttamaan isää kalastusveneeseen. Koulukäyttöönkin siis vallan mainio kirja, josta myös tällainen keski-ikäinen dekkarifani piti kovasti.
Tapani Bagge: Aavehevosen arvoitus (Apassit 1)
Kuvitus Carlos da Cruz.
Karisto 2018. 127 sivua.
Arvostelukappale.
#dekkaritiistai-sarja:
Arttu Tuominen: Silmitön
Antti Tuomainen: Palm Beach Finland
Fiona Barton: Leski
Tuomas Nyholm: Leijona
JP Koskinen: Kannibaalien keittokirja
Jaakko Melentjeff: Hukkuneet
Lone Theils: Runoilijan vaimo
Ane Riel: Pihka
Arne Dahl: Rajamaat
Marko Immonen: Murhapaikanhakijat
Max Seeck: Mefiston kosketus
Matti Laine: Pahuuden hinta
Seppo Jokinen: Vakaasti harkiten
Timo Saarto: Kevään varjo
Eppu Nuotio: Myrkkykeiso ja Anopinhammas
Antti Tuomainen: Palm Beach Finland
Fiona Barton: Leski
Tuomas Nyholm: Leijona
JP Koskinen: Kannibaalien keittokirja
Jaakko Melentjeff: Hukkuneet
Lone Theils: Runoilijan vaimo
Ane Riel: Pihka
Arne Dahl: Rajamaat
Marko Immonen: Murhapaikanhakijat
Max Seeck: Mefiston kosketus
Matti Laine: Pahuuden hinta
Seppo Jokinen: Vakaasti harkiten
Timo Saarto: Kevään varjo
Eppu Nuotio: Myrkkykeiso ja Anopinhammas
Eva Frantz: Sininen huvila
Ann Rosman: Sukellus syvyyksiin
Marko Kilpi: Undertaker 1 ja 2
Ari Räty: Varjomies
Jasu Rinneoja: Paha silmä
Matti Laine: Tappajan vaisto
Tapani Bagge: Aavehevosen arvoitus (lastendekkari)
Ann Rosman: Sukellus syvyyksiin
Marko Kilpi: Undertaker 1 ja 2
Ari Räty: Varjomies
Jasu Rinneoja: Paha silmä
Matti Laine: Tappajan vaisto
Tapani Bagge: Aavehevosen arvoitus (lastendekkari)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti