Tuire Malmstedt: Pimeä jää #dekkaritiistai

Lapsiin kohdistuva väkivalta ei ole minulle mitenkään mieluisaa materiaalia edes dekkareissa, mutta silti aina silloin tällöin luettavaksi päätyy teoksia, joissa se on hyvinkin keskeistä. Tuire Malmstedtin esikoisdekkarissa Pimeä jää murhataan pienessä savolaisessa Oravin kylässä useita kymmenen ikävuoden korvilla olevia pikkutyttöjä ja tungetaan sitten heidän ruumiinsa katiskaan tai johonkin vastaavaan kalastusvälineeseen löydettäviksi.

Kuulostaa aivan kauhealta ja sitähän se tietysti onkin, mutta onneksi Malmstedt armahtaa lukijaa eikä kuvaa tapahtumia uhrien tai edes tekijän näkökulmista eikä näytä itse väkivaltaa vaan vain sen lopputulosta ja seurauksia. Siinäkin on jo tarpeeksi!

Ensimmäisen katiskaan sullotun pikkutytön murhan selvittämisen saa hoitaakseen romaanin minäkertoja Isa Karos uuden pohjoisesta tulleen työparinsa Niiles Aarnikosken kanssa. Vankkaan noir-tyyliin kuuluu, että tutkivalla poliisilla on runsaasti huolia ja traumoja omastakin takaa, eikä lukija totisesti joudu ainakaan siinä suhteessa pettymään Isaan.

Nopeasti käy ilmi, että Isan kotiasiat ovat menossa yhä pahempaan solmuun. Hän välttelee iltaista kotiin menoa mahdollisimman pitkään ja hiipii sitten puolisalaa tyttärensä tyhjään vuoteeseen varoen visusti herättämästä miestään. Pala palalta lukijalle aukeaa, mitä kaikkea Isalle oikein on viimeisen vuoden aikana tapahtunut.

Ensimmäisen ruumiin löytyminen rantavedestä on järkytys kaikille, jotka asian kanssa joutuvat tekemisiin, mutta erityisen ikäviä muistoja se pullauttaa Isan mielen pintaan. Yhtään helpompaa ei ole viedä suruviestiä pikkutytön vanhemmille, jotka ovat tehneet lapsesta katoamisilmoituksen vain tunteja aikaisemmin ja ovat huolesta sairaita.

Tutkinta lähtee rutinoidusti liikkeelle, mutta tuloksia tulee laihanlaisesti. Sen verran saadaan selville, että tekijä on todennäköisesti käyttänyt lumikenkiä viedessään ruumiin löytöpaikalle, vaikka on kesäkeli. Selkein johtolanka on lapsen kaulaan ripustettu isohko puinen koru, johon on kaiverrettu kolmikirjaiminen sana KAH. Muuta sitten ei selviäkään, vaikka Isa ja tiimi työskentelevät jutun kimpussa viikkoja. Sitten tulee toinen uhri. Ja kolmas, kun aikaa on kulunut jo kuukausia. Tuleeko vielä neljäskin?

Vuosiin 2016 ja 2017 sijoittuvan tarinan lomassa kulkee kaksi muutakin aikatasoa. Toinen sijoittuu 1880-luvun Alaskaan ja seurailee pienen Naalnish-nimisen tlingit-intiaaneihin kuuluvan pojan kammottavaa ja uskomatonta tarinaa. Toinen taas kertoo sodanjälkeisistä vuosista Naarajärvellä pienellä asutustilalla, jossa Kalevi-poika joutuu kokemaan kovia.

Tarinankerronnan konventioiden mukaisesti nämä aikatasot lopulta nivoutuvat pääjuoneen, mutta melkoisen kaukaa ne juontuvat. On myönnettävä, että jo aloin jossakin vaiheessa epäillä, miten Malmstedt saa tämän onnistumaan. Onnistuuhan se, vaikka kovin kriittistä tarkastelua se ei ihan kestä. Tarinan alla kiiltelevä jää on siis paitsi pimeää myös kovin ohutta.

Alkuun tutkimukset polkevat siis pitkään paikoillaan, ja Isan esimies on jo valmis lopettamaan aktiivisen tutkinnankin jossain vaiheessa. Uusi ruumis kuitenkin sähköistää taas tilanteen. Vähitellen alkaa jonkinlaisia vihjeitä ja johtolankojakin löytyä, ja jossain vaiheessa poliisilla on useampiakin varteenotettavia syyllisehdokkaita tarjolla. Tilanne alkaa olla yhä ahdistavampi ja paineistetumpi, eikä asiaa helpota yhtään, että tutkijoiden lähipiirissäkin alkaa olla epäiltyjä. Entä vainoaako joku Isaa? Paha hiipii yhä lähemmäs, eikä lukijaparan kannata lopulta luottaa mihinkään.

Omaan makuuni Pimeä jää on aavistuksen turhan täynnä erilaisia aineksia. Koska loppuhuipennuksen poikkeuksellisesta karuudesta huolimatta luvassa on jatkoa, olisi joitakin käsiteltyjä juoniaihelmia voinut kenties säästellä myöhemmäksikin. Tosin voi hyvin olla, että olen toppuutteluineni jälleen yhtä väärässä kuin olin epäillessäni Arttu Tuomisen jo käyttäneen kaikki ideansa esikoisdekkariinsa Muistilabyrintti. OIi ilo saada kunnolla nenilleen, ja mieluusti otan toistekin, esimerkiksi Tuire Malstedtin sarjan suhteen!

Tuire Malmstedt: Pimeä jää
Myllylahti 2018. 352 s.

Arvostelukappale.

#dekkaritiistai-sarja:

Arttu Tuominen: Silmitön
Antti Tuomainen: Palm Beach Finland
Fiona Barton: Leski
Tuomas Nyholm: Leijona
JP Koskinen: Kannibaalien keittokirja
Jaakko Melentjeff: Hukkuneet
Lone Theils: Runoilijan vaimo
Ane Riel: Pihka 
Arne Dahl: Rajamaat
Marko Immonen: Murhapaikanhakijat
Max Seeck: Mefiston kosketus
Matti Laine: Pahuuden hinta
Seppo Jokinen: Vakaasti harkiten
Timo Saarto: Kevään varjo
Eppu Nuotio: Myrkkykeiso ja Anopinhammas

Eva Frantz: Sininen huvila

Ann Rosman: Sukellus syvyyksiin
Marko Kilpi: Undertaker 1 ja 2
Ari Räty: Varjomies
Jasu Rinneoja: Paha silmä
Matti Laine: Tappajan vaisto
Tapani Bagge: Aavehevosen arvoitus (lastendekkari)
Elly Griffits: Käärmeen kirous
Arttu Tuominen: Leipuri
Arne Dahl: Sydänmaa

Max Seeck: Haadeksen kutsu
Antti Tuomainen: Pikku Siperia
Tuire Malmstedt: Pimeä jää

Tulossa:

Seppo Jokinen: Lyödyn laki

Elina Rouhiainen: Aistienvartija #nuortenkirjatorstai

Elina Rouhiaisen urbaania fantasiaa edustavan Väki-trilogian kakkososa Aistienvartija jatkaa lähes suoraan siitä, mihin Topelius-palkinnon napannut Muistojenlukija päättyi. Olen siis hyvin tyytyväinen itseeni, että luin aloitusosan jo vuodenvaihteessa valmistautuessani tämän vuoden kestävään #nuortenkirjatorstai-projektiini. Tarinan kelkkaan ihan kylmiltään hyppääminen olisi nimittäin voinut olla alkuun hankalahkoa, vaikka Rouhiaisen tyyli on muuten makuuni turhankin jarruttelevaa.

Muistojenlukijassa siis tutustuttiin helsinkiläistyttö Kiuruun, jolla on kyky siepata ja lukea toisten ihmisten muistoja. Kiuru on siis muisko, joka voi myös pyyhkiä toisten ihmisten muisteista kokonaisia ajanjaksoja sekä palauttaa niitä, kuten Aistienvartijassa käy ilmi. Kiurun poikaystävä Samuel on lapsesta asti osannut lukea ja hallita muiden ihmisten ajatuksia. Kumpikaan ei ole koskaan tuntenut ketään muuta kaltaistaan, ja nuoret ovat visusti salanneet kykynsä muilta. Sitten he tutustuvat Bollywoodiin, Neluun ja Daihin, ja kaikki muuttuu.

Käy ilmi, että nuoret muodostavat eräänlaisen yksikön, ringin, jossa jokaisella on omiin taipumuksiinsa liittyvä erityistehtävänsä. Nuorten kykyjä himoitsee Väeksi kutsuttu eliittiin kuuluva ihmisryhmä, joka voi halutessaan hyödyntää tappamiltaan mieroilta kaappaamiaan kykyjä omiin tarkoituksiinsa. Mitä täydellisemmin ringin kyvyt väkevä saa itselleen ryöstettyä, sitä vahvempi tästä omassakin joukossaan tulee.

Muistojenlukija päättyy tilanteeseen, jossa Kiuru, Dai, Bollywood ja Nelu joutuvat eroamaan ja hajaantumaan ympäri Eurooppaa pysyäkseen ylipäätään hengissä. Viimeisenä varmistuksena Kiuru pyyhkii kuluneen kesän tapahtumat ystäviensä muistista, joten kukaan heistä ei muista koskaan tavanneensakaan Kiurua.

Eron oli tarkoitus olla lopullinen, mutta tarina kuitenkin jatkuu. Aistienvartijan ensimmäinen neljännes käytetäänkin siihen, että saadaan nuoret jälleen koolle. Kiuru on hankkiutunut Pohjois-Irlantiin Portadownin kaupunkiin Aisling-nimiseen katoliseen sisäoppilaitokseen jatkamaan lukio-opintojaan. Kun nuoret lopulta saadaan koolle, pitää Kiurun vielä palauttaa heille pois pyyhkimänsä muistot. Se vain ei olekaan ihan ongelmatonta. Lisäkiemuroita aiheuttavat nuorten väliset hankalat ihmis- ja parisuhdekuviot.

Valitettavasti myös Väki ja erityisesti heidän johtajansa Punainen pääsevät ringin jäljille ja alkavat jälleen aktiivisesti jahdata sen jäseniä. Nelulla on suunnitelma, jonka tavoitteena on tuhota Väki. Sen onnistumiseksi ringin pitää täydentää itseään vielä yhdellä puuttuvalla jäsenellä, joka onneksi sattuu olemaan Pohjois-Irlannissa. Seikkailu jatkuu pitkänä takaa-ajona halki Euroopan, kun ringin nuoret matkustavat matkailuautolla kohti Helsinkiä Väen kätyrit kannoillaan ja välillä kimpussaankin.

Nelisatasivuinen romaani ei siis juurikaan saa varsinaista perusjuonta kovinkaan paljoa edistettyä, mutta lopussa tilanne jää jälleen hiuksia nostattavan jännittävään koukkuun. Paljon siis ladataan odotuksia trilogian tulossa olevaan päätösosaan Uniensieppaajaan.

Muistojenlukija on Kiurun romaani, ja Aistienvartijassa pääosassa on aisteja hallitseva aisto Bollywood. Kaikkien ringin jäsenien sukutaustassa on kytköksiä romaneihin, niin Bollywoodillakin, jonka Espoon Westendissä asuva perhe on kotoisin Intian Punjabista.

Suomalaisella mittapuulla Bollywoodin perhe on vauras ja menestyvä, mutta perheessä piilotellaan isän harjoittamaa perheväkivaltaa. Bollywood on ruskea muunsukupuolinen ja on saanut sen myös kokea nahoissaan koko ikänsä. Kesän loppukahinoissa Bollywood päättää karata kotoaan ja suuntaa muisti pyyhittynä Riiaan, mistä lukija hänet Aistienvartijan alussa tapaa.

Aiempaan tapaan Rouhiainen kirjoittaa varsinaisen juonenkuljetuksen lomaan runsaasti muuta ainesta. Edelleen teini-ikäisten ihmissuhdekuviot ja kasvukivut saavat runsaasti tilaa, ja esimerkiksi yksi keskeinen episodi kuvaa Kiurun ja Bollywoodin järjestämiä bileitä ja niiden jälkimaininkeja sisäoppilaitoksessa, toinen keskeinen juonenkin kannalta olennainen kohtaus taas tapahtuu rockkonsertissa Berliinin liepeillä.

Tarinan loimiin on kudottu myös poikkeuksellisenkin runsaasti yhteiskunnallisuutta. Pohjois-Irlanti tapahtumapaikkana tietysti tarjoaa tälle hyvän alustan, ja paljon kuvataankin protestanttien ja katolisten välistä syvää juopaa ja heti pinnan alla kuohuvaa vihaa, joka vain odottaa sopivaa hetkeä ryöpsähtääkseen valloilleen. Erilaisten vähemmistöjen ja erityisesti paperittomien ihmisten tilannetta Euroopassa puidaan myös monessa kohdassa. Osa näistä aiheista tuodaan tarinaan esimerkiksi Bollywoodin blogitekstien tai kouluesitelmän kautta.

Rouhiaisen esiin nostamat yhteiskunnalliset ja sosiaaliset ongelmat ja epäkohdat ovat polttavan ajankohtaisia, sitä en kiistä lainkaan. On myös hienoa, että niitä nostetaan esille rohkeasti myös ja erityisesti nuorille suunnatuissa romaaneissa. Niiden käsittely kaunokirjallisuuden keinoin vaatii taitoa ja tarkkaa silmää. Kovin helposti nimittäin syntyy vaikutelma osoittelusta ja mikä pahinta, luennoinnista tai jopa saarnaamisesta. Rouhiainen selviytyy näistä sudenkuopista paikoin vain hädin tuskin kuivin varpain.

Elina Rouhiainen: Aistienvartija
Tammi 2018. 410 s.

Arvostelukappale. 

#nuortenkirjatorstai-sarja:

Tatu Kokko: RobMacCool ja Krimin jalokivi
Tatu Kokko: Rob MacCool ja Kirottu metsä
Marja-Leena Tiainen: Viestejä Koomasta
Juuli Niemi: Et kävele yksin
Nemo Rossi: Viimeinen etruski

Iida Sammalisto: Tähtimosaiikki
Jukka Behm: Pehmolelutyttö
L. K. Valmu: Poika - Murha seitsemännellä luokalla

Elina Rouhiainen: Muistojenlukija

Sanna Heinonen: Noland

Kalle Veirto: Kyläkaukalon lupaus 
Laura Suomela: Silmänkääntötemppu
Nonna Wasiljeff: Loukkupoika 
Riina Mattila: Järistyksiä
Jukka-Pekka Palviainen: Virityksiä 

Jyri Paretskoi: Shell's Angles - Aivot narikkaan
Kalle Veirto: Sählymestarit - Ruotsin kuninkaat
Maria Autio: Lohikäärmekesä 
Kimmo Ohtonen: Ikimaa. Soturin tie 

Anniina Mikama: Taikuri ja taskuvaras

Mervi Heikkilä: Revonpuro 

Anders Vacklin ja Aki Parhamaa: Beta. Sensored Reality 1

Laura Lähteenmäki: Yksi kevät 

Veera Salmi: Saari 

Sini Helminen: Veden vallassa (ja Kaarnan kätkössä sekä Kiven sisässä)

Anne Leinonen: Kirjanoita ja Noitakirja 

Maija Haavisto: Perhonen vatsassa 

Nelli Hietala: Kenen joukoissa seisot, Miia Martikainen? 

Vilja-Tuulia Huotarinen ja Satu Koskimies: Emilia - Runotytön tarina jatkuu 

J. S. Meresmaa: Naakkamestari ja Hämäränsäteet

Jyri Paretskoi: K15 

Tittamari Marttinen: Aurinkoa, Linnea! 

Kalle Veirto: Ohut hauska kirja 1 ja 2

Mika Wickström: Meidän jengin Zlatan matkalla maineeseen
Magdalena Hai: Kolmas sisar 

Anna-Riikka Sairio: Milja - Suhdesolmuja ja suitsimista

Salla Simukka: Sytytä valot! - Sammuta valot! 

Essi Ihonen: Ainoa taivas 
Siiri Enoranta: Tuhatkuolevan kirous
Päivi Haanpää ja Marika Riikonen (toim.): Tusina - Novelleja

Tapani Bagge: Polttava rakkaus
Tuija Takala: Lauralle oikea
Marja-Leena Tiainen: Hiekalle jätetyt muistot 
Nemo Rossi: Salainen veljeskunta
Helena Waris: Linnunsitoja ja Vedenkehrääjä

Kaisa Happonen ja Karri Miettinen: Revi se 
Esko-Pekka Tiitinen: Pikkulinnunrata 

Kaj Korkea-aho ja Ted Forsström: Zoo! Sydänkohtauksia 

Mervi Heikkilä: Tuulenkala 

L. K. Valmu: Lappilainen - Kuolema kahdeksannella luokalla 

Elina Rouhiainen: Aistienvartija

Tulossa:

Jasu Rinneoja: Autiotalon arvoitus 1.11.2018

Anu Ojala: Petos

Minna Roininen: Heda

Satu Kivinen: Pese hampaat ennen kuin pussaat

Anu Holopainen: Sydänhengitystä

Jyri Paretskoi: K15 - Salaisuuksia

Maria Turtschaninoff: Maresin voima
Heidi Silvan: John Lennon minussa

Elina Pitkäkangas: (Kuura - Kajo -) Ruska

Jenni Räinä ja Vesa Ranta: Reunalla

”Parrein se on pysyä täällä terveenä, jos meinaa selvitä.” 

Pekka Nyman, 67.

Toimittaja Jenni Räinän ja valokuvataitelija Vesa Rannan kirja Reunalla – Tarinoita Suomen tyhjeneviltä sivukyliltä antaa kasvot globaalille maaseudun autioitumiselle. Räinä ja Ranta ovat kierrelleet töidensä takia Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun syrjäseuduilla. Pari vuotta sitten kaksikko päätti tehdä aiheesta kirjan, jossa kerrottaisiin tyhjien ja tyhjenevien talojen ja niiden asukkaiden tarinoita. 

Räinä ja Ranta vierailivat kahdeksassatoista kodissa ja useimmissa monia kertoja. Haastateltavia kirjassa on kaksikymmentäkolme, kaikki hyvin erilaisia ihmisiä historioineen ja elämänkokemuksineen. Vanhin on yli 90-vuotias, nuorimmat koululaisia, 14-15-vuotiaita. Kaikki haastatellut eivät ole maalla ikänsä asuneita, vaan mukana on maallemuuttajia, kaukaisimmat Japanista asti tulleita.

Luvut maaseudun autioitumisasiassa ovat tyrmääviä. Räinä lyö pöytään muun muassa seuraavia:

•  Viimeisten viidentoista vuoden aikana maaseudulta on muuttanut yli 130 000 ihmistä.
•  Lapissa oli vuonna 2017 suunnilleen saman verran asukkaita kuin vuonna 1953.
• Suomessa maaltamuutto on noin viisitoista vuotta perässä muita Euroopan maita, ja ennen vuotta 2030 on todennäköistä, että maalta muuttaa vielä 400 000 – 700 000 ihmistä kaupunkikeskuksiin.
• Yli puolet suomalaisista asuu 200 km:n etäisyydellä Helsingistä.
  

Räinä ja Ranta halusivat selvittää, kuka haluaa kuitenkin jäädä tai muuttaa sinne, missä eläminen on muuttunut hankalaksi. Vastaukset ovat yhtä monenkirjavia ja mielenkiintoisia kuin heidän kohtaamansa ihmisetkin. Elämä syrjäisilläkin seuduilla on antoisaa ja värikästä, täyttä elämää, mutta kun ihminen sairastuu tai tarvitsisi muuten yhteiskunnan apua, näyttää kuvio aivan toisenlaiselta.

Reunalla-kirja avaa suomalaista nykymaaseutua kaunistelematta mutta myös kauhistelematta. Tekijät kunnioittavat ihmisiä, joista kirjoittavat ja joita kuvaavat. Rakkaus ihmisiin ja maahan on teoksessa käsinkosketeltavaa ja siksi kirja ja sen ihmiset koskettavat lukijaa. Tarinat ovat pohjoispohjalaisia ja kainuulaisia, mutta samalla ne ovat hyvin yleispäteviä. Samat ilot ja ongelmat on taajamien ulkopuolella asuvilla eteläsuomalaisilla ihmisillä. Lukiessani tunnistin monia asioita omasta ja lähipiirini elämästä, vaikka asun satojen kilometrien päässä kirjan maisemista mutta maalla ja siis syrjässä kuitenkin.

Teksteissä ihmiset saavat puhua itselleen tärkeistä asioista. Tulee tunne hyvin intiimistä kohtaamisesta, mikä on vaatinut haastateltavan ja toimittajan keskinäistä luottamusta ja kunnioitusta. Sama pätee Vesa Rannan upeisiin, puhutteleviin ja koskettaviin valokuviin. Ne ovat rehellisiä ja rujon kauniita, rakastavia. Tekstit ja kuvat käyvät teoksessa hienovireistä vuoropuhelua. 

Jenni Räinä ja Vesa Ranta: Reunalla – Tarinoita Suomen tyhjeneviltä sivukyliltä
Like 2017. 263 s.

Arvostelukappale.


Reunalla oli yksi kahdeksasta Botnia-palkintoehdokkaasta tänä syksynä, ja tänään sille myönnettiin kyseinen palkinto. Lämpimät onnittelut, Jenni Räinä ja Vesa Ranta! Onnittelut myös kustantamo Likelle! 

Oulun kirjailijaseuran julkaisema Botnia-palkintoraadin perustelu voittajateoksesta:”Kaupungistuminen ja maaseudun autioituminen ovat maailmanlaajuisia ilmiöitä. Millaista on elää seuduilla, joilta palvelut karkaavat yhä kauemmas ja naapureiden ikkunat pimenevät yksi toisensa jälkeen? Toimittaja Jenni Räinä ja valokuvaaja Vesa Ranta antavat tälle globaalille kysymykselle pohjoispohjalaiset ja kainuulaiset kasvot sekä maiseman teoksessaan Reunalla – Tarinoita Suomen tyhjeneviltä syrjäkyliltä. Räinän haastatteluihin perustuvat tekstit avaavat lukijalle ainutlaatuisen tilaisuuden kohdata mielenkiintoisen joukon ihmisiä, jotka ovat syystä tai toisesta valinneet jäämisen tai vastavirtaan kulkemisen. Maaseudulla eläminen vaatii oma-aloitteisuutta, sitkeyttä ja jääräpäisyyttä sekä hyvää terveyttä ja runsain mitoin rohkeutta.

Teoksen haastatellut avaavat ovensa ja ajatuksensa lukijalle ja kertovat omat tarinansa. Vesa Rannan kamera tavoittaa karun maiseman kauneuden sitä romantisoimatta. Kuvat käyvät vahvaa vuoropuhelua tekstin kanssa, ja molemmat käsittelevät kohteitaan niitä arvostaen ja kunnioittaen. Rakkaus suomalaiseen maaseutuun ja sen asukkaisiin välittyy kirjan sivuilta vahvana ja aitona.”

Botnia-palkinto on suuruudeltaan 10 000 euroa ja sen lahjoittavat Oulun kaupunki ja Osuuskauppa Arina. 
Botnia on palkintona poikkeuksellinen: ehdolle voidaan hyväksyä mitä tahansa kirjallisuuden lajia edustava teos. Kielirajausta ei ole – riittää että tekijä asuu tai on kotoisin Pohjois-Pohjanmaalta. Syksyisin jaettavan palkinnon ehdokaslistalle kelpaavat teokset, jotka on julkaistu saman vuoden keväällä tai edellisen vuoden syksyllä. Tällä Oulun kirjailijaseura haluaa kamppailla kirjallisuuden lyhenevää elinkaarta ja kvartaalikustantamista vastaan. Hyvä kirja kelpaa luettavaksi vielä vuodenkin päästä ilmestymisestään.

Palkintoraadin kokoonpano vuonna 2018:
Kirjallisuuden professori Sanna Karkulehto, Jyväskylän yliopisto (raadin puheenjohtaja)
Tutkija Kasimir Sandbacka, Oulun yliopisto (raadin varapuheenjohtaja)
Kirjastonhoitaja Jaana Märsynaho, Oulun kaupungin kirjasto (raadin sihteeri)
Tutkija, toimittaja Satu Koho
Toimittaja Pia Kaitasuo, Kaleva
Kirjabloggaaja Kirsi Hietanen, Kirsin kirjanurkka
Myymäläpäällikkö Heli Helenius, Suomalainen kirjakauppa (Rovaniemi ja Kuusamo)

Dekkarilauantai Helsingin kirjamessuilla 27.10.2018

Helsingin kirjamessut (25. – 28.10.2018) lähenevät jo kovaa vauhtia. Omat messuvalmisteluni ovat vielä hieman vaiheessa ja töissäkin pitäisi vielä viikko lusia ennen messuilua. Silti haluan luodata hieman syvemmältä yhtä tärkeää ja perinteistä messujen osasta eli lauantaipäivään ehdottomasti kuuluvaa Suomen dekkariseuran järjestämää Dekkarilauantai-nimistä ohjelmakokonaisuutta.

Ideana on, että yhdellä ja samalla lavalla (tänä vuonna Punavuori-lavalla) haastatellaan koko päivän dekkarikirjailijoita. Yleisö voi viettää halutessaan vaikka koko messupäivän tämän hienon ohjelman äärellä ja saada upeita lukuvinkkejä ja paljon kiinnostavaa tietoa dekkarikirjallisuudesta sekä kuulla kotimaisten dekkaritähtiemme tuoreimpia kuulumisia. Onpa mukana ulkomaanvahvistuskin!

Kyseessä on Suomen dekkariseuran aktiivisen toiminnan yksi kulmakivistä. Punavuori-lavan tuntumassa sijaitsee myös seuran messuosasto, jossa kannattaa ehdottomasti myös poiketa.

Tässä siis tämänvuotinen Dekkarilauantain ohjelma höystettynä muutamilla linkeillä ja lukuvinkeillä:

DEKKARILAUANTAI 27.10.2018

10.30 Matti Laine (Bazar), Kimmo Miettinen (Like), Ari Räty (Tammi)

AMMATTINA RIKOS

Ruumiin kulttuurin päätoimittaja Keijo Kettunen haastattelee kirjailijoita, joiden teoksissa alamaailma on keskeisessä roolissa.

Matti Laineen Elias Vitikka -sarja on mainio ja paranee vain kohisten edetessään. Se on mielestäni nostanut Laineen yhdeksi kärkidekkaristeistamme. Sarjan viimeisin osa on kesällä ilmestynyt Tappajan vaisto.

Kimmo Miettisen kirjalliseen tuotantoon en ole itse vielä paneutunut, mutta JP Koskisen ja Miettisen mainiota Kult-tv-sarjaa olen YouTubesta seuraillut. Miettinen aloitti 9-osaiseksi kaavaillun Imatra-rikossarjan teoksilla Sukuviha (2013) ja Valuvika (2014). Sarjan kolmas osa on nimeltään Kurkopari (2018).

Ari Räty on kolmikon tuorein kirjailija, jolta on tähän mennessä ilmestynyt kaksi synkkäsävyistä jännitysromaania Syyskuun viimeinen ja Varjomies. Sarjan kolmas osa Tulikoe ilmestyy keväällä 2019.

11.00 Mikko Porvali (Atena), Christian Rönnbacka (CrimeTime)

POLIISI HOITAA HOMMAN

Leena Korsumäki keskustelee poliisitaustaisten kirjailijoiden kanssa, kuinka luodaan uskottava poliisipäähenkilö.

Mikko Porvalin Viipuriin sijoittuva historiallinen dekkarisarja Karelia noir täydentyy näillä näppäimillä, kun sen kolmas osa Kadonneen kaupungin varjo ilmestyy. Kakkososa Veri ei vaikene nappasi Vuoden johtolanka 2017 -palkinnon.

Christian Rönnbackan Antti Hautalehto -sarjan kuudes osa Tuonen korppi ilmestyi viime vuonna. Uutta Hautalehtoa odottelen jo kovasti!

11.30 Pertti Laine (Myllylahti), Arttu Tuominen (Myllylahti)

SARJAMURHAAJAN SALAT

Marlene Weckin vetämässä paneelissa keskustellaan kirjoista, joissa on sarjamurhaajia.

Pertti Laineen esikoisdekkari Pisto sydämeen on ilmestynyt tänä vuonna. Siinä rikoksia tutkii komisario Simba eli Simppa ryhmineen. Seuraava osa Vainotut ilmestyy ensi vuonna.

Arttu Tuomisen komea Labyrintti-sarja sai sinetin, kun huippujännittävä Leipuri ilmestyi jokin aika sitten. Tuomisen uuden sarjan aloitusosa Verivelka (WSOY) ilmestyy loppukeväästä 2019. Sitäkin odotan jo sormet syyhyten!

12.00 Markus Falk (Otava)

TRILLERI KOUKUTTAA

Mitkä ovat vetävän kansainvälisen trillerin ainekset? Sitä pohditaan Aleksi Heikolan vetämässä paneelissa.

Kirjailijanimen taakse kätkeytyvät Virpi ja Jaakko Hämeen-Anttila. Falkin esikoistrilleri Profeetan soturit ilmestyi keväällä.

12.30 Reijo Mäki (Otava)

KADONNUTTA TAITEILIJAA ETSIMÄSSÄ

Uusimmassa Jussi Vares -kirjassa sukelletaan taidemaailmaan. Matti Järvinen haastattelee kirjailijaa.

Kahdeskymmenesyhdeksäs Vares-dekkari Gekko ilmestyi kesällä.

13.00 Tuire Malmstedt (Myllylahti), Liina Putkonen (Johnny Kniga)

LAPSI UHRINA

Paneelissa keskustellaan Matti Järvisen johdolla kirjoista, joissa lapsi joutuu rikoksen uhriksi.

Tuire Malmstedtin Pimeä jää ja Liina Putkosen Jäätynyt tyttö ovat kumpikin tekijöidensä esikoisdekkareita, ja kumpaakin teosta on kiitelty vuolaasti. Pimeän jään olen jo ehtinyt lukea vaan en siitä kirjoittaa, ja Jäätynyt tyttö on luettavien listallani.

13.30 Anu Patrakka (Myllylahti) ja Vera Vala (Gummerus)

ULKOPUOLISUUS HAASTAA

Eeva Vuortama keskustelee kirjailijoiden kanssa, miten tärkeää on kuulua johonkin, vaikkapa uskonnolliseen ryhmään, vaikka seuraukset voivat olla kohtalokkaat.

Portugalissa asuva Anu Patrakka on julkaissut kaksi dekkaria, Huomenna sinä kuolet (2017) ja Kuolet vain kahdesti (2018). Minulla ne odottavat edelleen lukuvuoroaan. Sen sijaan Italiassa ja viimeksi Seychelleillä asuvan Vera Valan Arianna de Bellis -sarjan dekkarit olen kaikki lukenut viimeistä Suden hetkeä lukuun ottamatta.

14.00 Timo Sandberg (Karisto)

RIKOS 1930-LUVUN LAHDESSA

Jari Hanski haastattelee kirjailijaa historiallisen dekkarisarjan neljännestä osasta.

Lahteen sotien väliseen aikaan sijoittuva historiallinen Simo Kekki -dekkarisarja on ollut kovasti mieleeni, mutta uusin Tilinteko on vielä lukematta.

14.30 Kari Häkämies (Teos), Kirsi Merimaa (Myllylahti)

VALTA TURMELEE

Poliittisessa valtapelissä ihminen alentuu ja moraali on koetuksella. Sini Paloheimo haastattelee kirjailijoita.

Kari Häkämiehen uutuus Vallanjano on herättänyt tänä syksynä keskustelua ajankohtaisuutensa takia. Nimimerkillä Kirsi Merimaa kirjoittaa naiskaksikko Marja Lennes ja Pirjo Peltoniemi, ja heiltä on ilmestynyt jo toistakymmentä dekkaria, viimeisimmät ovat Englantilainen solmu (2015) ja Kuollut piste (2018). Näihin en ole tutustunut vielä ollenkaan.

15.00 Eppu Nuotio (Bazar), Timo Saarto (Karisto), Pirkko Soininen (Bazar)

MURHA AIKOJEN TAKAA

Sirkku Nyströmin vetämän paneelin kirjailijat ammentavat aineksia menneisyydestä.

Eppu Nuotion ja Pirkko Soinisen yhteiset taidedekkarit Nainen parvekkeella ja Sakset tyynyn alla on luettu ja viihdyttäviksi havaittu. Timo Saarron upeat Suomen historian kipupisteisiin sijoittuvat dekkarit Kuoleman kuukausi ja Kevään varjo kannattaa ehdottomasti laittaa lukulistalle, elleivät jo ole. Kuoleman kuukausi nappasi ansaitusti Vuoden johtolanka 2018 -palkinnon.

15.30 Outi Pakkanen (Otava)

KANSANEDUSTAJAN SALAISUUDET

Eeva Vuortama haastattelee kirjailijaa Anna Laine -sarjan uudesta osasta, jossa selvitään kansanedustajan menneisyyttä ja salaisuuksia.

Pakkasen uusin romaani on nimeltään Linna.

16.00 Mari Pyy (Into), Anniina Tarasova (Gummerus), Heikki Valkama (Tammi)

MURHA MAAILMALLA

Essi Mannerin vetämässä paneelissa keskustellaan kirjoista, jotka sijoittuvat Suomen ulkopuolelle.

Tästä kolmikosta olen lukenut vasta Heikki Valkaman japaniin sijoittuvan esikoiskirjan Pallokala. Uusi Laserjuuri kiinnostaa kyllä. Mari Pyyn aiemmat teokset ovat Paperiton (2015) ja Kadonnut (2013), uusin Minä katoan sijoittuu Aleksandriaan ja kuulostaa mielenkiintoiselta. Annina Tarasovan esikoisdekkari Venäläisistä tilikirjoista olen kuullut jo monta mielenkiintoista haastattelua, mutta kirja on vielä lukematta.

16.30 Marko Kilpi (CrimeTime), Antti Tuomainen (Like)

DEKKARIN ARKKITEHDIT

Mitkä ovat toimivan dekkarin ainekset? Sitä kysyy Kirsi Hietanen kokeneilta dekkarikirjailijoilta.

Antti Tuomainen ja Marko Kilpi ovat molemmat oikeita dekkarimestareita ja avoimesti myönnän kumpaakin fanittavani. On siis aivan huippuhienoa päästä itse haastattelemaan näitä herroja! Tuomaisen uusimman eli Pikku Siperian luin ihan vastikään ja Kilven kaksi ensimmäistä Undertakeria kuuntelin kesälomalla.

17.00 J. P. Koskinen (Like), Jarkko Sipilä (CrimeTime)

JÄNNITYKSEN TAITAJAT

Elo Lammi haastattelee kirjailijoita siitä, miten he saavat kirjoihin jännitystä.

JP Koskisen dekkareista ja muistakin kirjoista pidän kovasti. Kaksitoistaosaisesta Murhan vuosi -sarjasta on ehtinyt ilmestyä jo neljä osaa, joista uusin Huhtikuun hiipuva rakkaus on edelleen minulla lukematta, mutta kaksi edellistä sen sijaan on luettu, samoin kuunneltuna aivan mainio Ruosteinen sankari -sarja.

Jarkko Sipiläkään ei esittelyjä kaipaa. Takamäki-sarjan kahdeksastoista osa Häikäilemätön on ilmestynyt tänä vuonna.

17.30 Ann Cleeves (Karisto)

VERA STANHOPE JA JIMMY PEREZ

Leena Korsumäki keskustelee kirjailijan kanssa englanniksi kahdesta suositusta dekkarisarjasta.

Ann Cleevesilta on julkaistu uudet osat sekä Vera Stanhope -sarjasta että Shetlanti-sarjasta, jotka kummatkin ovat tv:stä suomalaisille tuttuja ja rakkaita. Erityisesti uutta Jimmy Perez -dekkaria odotan kovasti, sillä aiemmat Shetlantiin sijoittuvat dekkarit ovat olleet miljöönsä puolesta erittäin kiinnostavia.

***
Siinäpä melkoinen kattaus! Seitsemän ja puoli tuntia ohjelmaa yhteen menoon, ja sokerina pohjalla siis Ann Cleeves. Ei huono, sanoisin.

Oletko tulossa messuille ja Dekkarilauantaita seuraamaan? Mitkä esitykset kiinnostavat sinua eniten? Mitä haluaisit kuulla haastateltujen ja keskustelijoiden kertovan?

Kiitokseksi siitä, että olet lukenut juttuni tänne asti, pistetään pystyyn kirjamessuviikon dekkariarvonta. Arvon kaksi uutuusdekkaria, joiden tekijät ovat mukana myös Helsingin kirjamessuilla:

Arne Dahl: Sydänmaa (Into, 2018)

Matti Laine: Tappajan vaisto (Bazar, 2018)

Molemmat kirjat ovat kovakantisia ja uuden veroisia.

Osallistu arvontaan jättämällä kommentti alle. Kerro kommentissa, kumman kirjan mieluummin haluaisit itsellesi. Samalla olisi kiva kuulla mahdollisista kirjamessusuunnitelmistasi. Muista jättää kommenttiin myös yhteystietovinkki (sähköpostiosoite tai esim. blogi, josta osoite löytyy). Arvon kirjat messujen jälkeen, joten osallistumisaikaa on sunnuntaihin 28.10.2018 klo 20.00 asti. 

***

Kiitos kaikille kommentoijille! Toivottavasti messuilla käyneillä oli onnistuneet messut. Ainakin minä olen päiviini kovin tyytyväinen.

Onnetar suosi tällä kertaa Tuirea ja Teaa, eli Tuirelle lähtee Sydänmaa ja Tealle Tappajan vaisto. Onnea ja jännittäviä lukuhetkiä!