Arne Dahl ei
tosiaankaan päästä Berger ja Blom
-sarjansa lukijoita helpolla. Aloitusosassa Rajamaat lukija
paiskataan kylmiltään keskelle tarinaa, jossa sitten pitää yrittää koota
palasia samalla kun juttu suorastaan laukkaa eteenpäin. Lisäksi Dahl keikauttaa
kuviot uuteen uskoon kerta toisensa jälkeen ja jättää lopulta kaiken aivan
levälleen. Lukijan hiukset jäävät pystyyn ja suu auki, vaikka kirjan kannet
ovat jo kiinni.
Yhtään helpommalla on turha luulla pääsevänsä kakkososan eli
tuoreen Sydänmaa-dekkarin kanssa.
Epäonninen lukija on unohtanut osan aiemmista tapahtumista, mutta vaikka ei
olisi kuukausia kirjojen lukemisen välillä kulunutkaan, eksyksissä oltaisiin
silti. Dekkarifestivaalilla Helsingissä yleisökysymys kuuluikin, miten
kirjailija oikein kuvitteli, että lukija voisi muistaa tarpeeksi aiemmasta
osasta päästäkseen juoneen mukaan kakkososassa. Ihan suoraa vastausta ei
Dahlilta herunut, mutta hän kertoi kirjoittaneensa Sydänmaan niin, ettei Rajamaitten
lukeminen sen ymmärtämiseksi olisi välttämätöntä. Niin, ainahan sitä voi sanoa!
Minusta Rajamaat ja Sydänmaa kannattaa lukea peräkkäisinä
iltoina, mutta makuja on tietysti erilaisia. Ja muisteja.
Rajamaat päättyy
todella koukuttavasti niin, että vaikka yksi sarjamurhaaja saadaan kiinni, jää
selvästikin vielä toinen irralleen. Rikosylikonstaapeli Sam Berger ja Säpon
soluttautuja Molly Blom päättävät kumpikin ottaa lopputilin poliisista ja
perustaa yhdessä ehkä jonkin yksityisen konsulttifirman. Sitten he kuitenkin
löytävät vielä yhden tuttunsa murhattuna ja musta putkisukka syvälle kurkkuun
tungettuna. Kaikki johtolangat tuntuvat viittaavaan Bergeriin ja Blomiin…
Samaan aikaan ei niin kovin kaukana syrjäisen
kansallispuiston mökeissä heräilee Sam Berger lääketokkurasta. Molly Blom
kertoo joutuneensa huumaamaan Bergerin, jottei tämä vahingoittaisi itseään ja
muita. Samin mieli ei ollut kestänyt kaksikon tekemää karmeaa löytöä. Molly on
paennut sekä poliisia että oletettua murhaajaa huumattu Sam mukanaan Ruotsin
syrjäisimmälle seudulle. Nyt heidän pitää alkaa selvittää, kuka teki murhan,
josta heitä kahta epäillään. Tehtävä ei ole helppo toteuttaa, koska heistä ei
saa jäädä jälkiä mihinkään järjestelmiin.
Jotta asiat eivät olisi liian yksinkertaisia, lähistöllä sijaitsevan
syrjäisen kylän asukas ahdistelee poliisia epäilyksillään, että joku uhkaa
hänen henkeään. Kun paikallinen poliisi ei saa mitään näkyvää aikaan, nainen
lähettää lopulta viestin Keskusrikospoliisiin Samin entiselle työparille
Deerille. Deer pyytää Samia selvittämään, mistä oikein on kysymys, mutta
väärällä nimellä ja muutenkin salaa. Kun Sam ja Molly menevät tapaamaan yksin
asuvaa naista, tapahtumat alkavat vyöryä hurjaa vauhtia ja ruumiita tulla kiihtyvällä
tahdilla. Lounaille tai kahvipausseille ei tosiaan Dahlin teksteissä ole tilaa!
Jälleen ollaan siis kammottavan mielenvikaisen
sarjamurhaajan kannoilla. Uhattuina ovat Samin ja Mollyn lisäksi Deer
perheineen. Miksi joku haluaa kostaa Samille jotain? Mistä oikein on kyse?
Miten Deer liittyy kuvioon? Entä kuka tarkkailee Samia ja Mollya pakkasen ja
lumen keskellä? Voiko Sam luottaa Mollyyn? Entä Deeriin? Vastustajat ovat pirullisia
ja äärimmäisen julmia, mutta ystävistäkään ei voi olla täysin varma.
Dahlia ei siis voi ainakaan mistään leppoistelusta tai
liiallisesta huumorin viljelystä syyttää! Suosittelen sarjaa synkeänkarmaisevan
linjan dekkarifaneille. Itse olen tällaiseen tyylilajiin jollakin kummallisella
tavalla koukussa. Tarina on ahdistavatunnelmainen, pelottava ja paikoin
karmaiseva, mutta silti vain on kirja ahmittava loppuun – ja jäätävä
kärsimättömänä odottamaan luvassa onneksi olevaa jatkoa!
Arne Dahl: Sydänmaa
(Inland)
Suom. Kari Koski.
Into 2018. 348 s.
Painettu kirja arvotelukappale, äänikirja Storytel.
Suom. Kari Koski.
Into 2018. 348 s.
Painettu kirja arvotelukappale, äänikirja Storytel.
#dekkaritiistai-sarja:
Arttu Tuominen: Silmitön
Antti Tuomainen: Palm Beach Finland
Fiona Barton: Leski
Tuomas Nyholm: Leijona
JP Koskinen: Kannibaalien keittokirja
Jaakko Melentjeff: Hukkuneet
Lone Theils: Runoilijan vaimo
Ane Riel: Pihka
Arne Dahl: Rajamaat
Marko Immonen: Murhapaikanhakijat
Max Seeck: Mefiston kosketus
Matti Laine: Pahuuden hinta
Seppo Jokinen: Vakaasti harkiten
Timo Saarto: Kevään varjo
Eppu Nuotio: Myrkkykeiso ja Anopinhammas
Antti Tuomainen: Palm Beach Finland
Fiona Barton: Leski
Tuomas Nyholm: Leijona
JP Koskinen: Kannibaalien keittokirja
Jaakko Melentjeff: Hukkuneet
Lone Theils: Runoilijan vaimo
Ane Riel: Pihka
Arne Dahl: Rajamaat
Marko Immonen: Murhapaikanhakijat
Max Seeck: Mefiston kosketus
Matti Laine: Pahuuden hinta
Seppo Jokinen: Vakaasti harkiten
Timo Saarto: Kevään varjo
Eppu Nuotio: Myrkkykeiso ja Anopinhammas
Ann Rosman: Sukellus syvyyksiin
Marko Kilpi: Undertaker 1 ja 2
Ari Räty: Varjomies
Jasu Rinneoja: Paha silmä
Matti Laine: Tappajan vaisto
Tapani Bagge: Aavehevosen arvoitus (lastendekkari)
Elly Griffits: Käärmeen kirous
Arttu Tuominen: Leipuri
Arne Dahl: Sydänmaa
Marko Kilpi: Undertaker 1 ja 2
Ari Räty: Varjomies
Jasu Rinneoja: Paha silmä
Matti Laine: Tappajan vaisto
Tapani Bagge: Aavehevosen arvoitus (lastendekkari)
Elly Griffits: Käärmeen kirous
Arttu Tuominen: Leipuri
Arne Dahl: Sydänmaa
Kiitos kirjan esittelystä. Dahl on minulle ihan tuntematon dekkaristi. Uudet dekkarivinkit ovat aina tervetulleita. - Mukavaa lokakuun alkua sinulle!
VastaaPoista