Arne Dahl: Sydänmaa #dekkaritiistai

Arne Dahl ei tosiaankaan päästä Berger ja Blom -sarjansa lukijoita helpolla. Aloitusosassa Rajamaat lukija paiskataan kylmiltään keskelle tarinaa, jossa sitten pitää yrittää koota palasia samalla kun juttu suorastaan laukkaa eteenpäin. Lisäksi Dahl keikauttaa kuviot uuteen uskoon kerta toisensa jälkeen ja jättää lopulta kaiken aivan levälleen. Lukijan hiukset jäävät pystyyn ja suu auki, vaikka kirjan kannet ovat jo kiinni.

Yhtään helpommalla on turha luulla pääsevänsä kakkososan eli tuoreen Sydänmaa-dekkarin kanssa. Epäonninen lukija on unohtanut osan aiemmista tapahtumista, mutta vaikka ei olisi kuukausia kirjojen lukemisen välillä kulunutkaan, eksyksissä oltaisiin silti. Dekkarifestivaalilla Helsingissä yleisökysymys kuuluikin, miten kirjailija oikein kuvitteli, että lukija voisi muistaa tarpeeksi aiemmasta osasta päästäkseen juoneen mukaan kakkososassa. Ihan suoraa vastausta ei Dahlilta herunut, mutta hän kertoi kirjoittaneensa Sydänmaan niin, ettei Rajamaitten lukeminen sen ymmärtämiseksi olisi välttämätöntä. Niin, ainahan sitä voi sanoa! Minusta Rajamaat ja Sydänmaa kannattaa lukea peräkkäisinä iltoina, mutta makuja on tietysti erilaisia. Ja muisteja.

Rajamaat päättyy todella koukuttavasti niin, että vaikka yksi sarjamurhaaja saadaan kiinni, jää selvästikin vielä toinen irralleen. Rikosylikonstaapeli Sam Berger ja Säpon soluttautuja Molly Blom päättävät kumpikin ottaa lopputilin poliisista ja perustaa yhdessä ehkä jonkin yksityisen konsulttifirman. Sitten he kuitenkin löytävät vielä yhden tuttunsa murhattuna ja musta putkisukka syvälle kurkkuun tungettuna. Kaikki johtolangat tuntuvat viittaavaan Bergeriin ja Blomiin…

Sydänmaan alussa edellisistä tapahtumista on kulunut kaksi viikkoa. Syrjäisessä Pohjois-Ruotsissa sijaitsevassa yksityisessä sairaalassa tokkurainen potilas alkaa palata vähitellen tajuihinsa. Miten hän on joutunut sairaalaan ja kuka hän on, on potilaalle itselleenkin epäselvää. Jotenkin miehen mielen poimuista nousee kuitenkin nimi Sam Berger. Mies päättää karata. Uhkarohkea mutta epätoivoinen pakomatka päättyy läheisellä lumisella maantiellä, jossa ohi kiitävä bussi töytäisee miestä.

Samaan aikaan ei niin kovin kaukana syrjäisen kansallispuiston mökeissä heräilee Sam Berger lääketokkurasta. Molly Blom kertoo joutuneensa huumaamaan Bergerin, jottei tämä vahingoittaisi itseään ja muita. Samin mieli ei ollut kestänyt kaksikon tekemää karmeaa löytöä. Molly on paennut sekä poliisia että oletettua murhaajaa huumattu Sam mukanaan Ruotsin syrjäisimmälle seudulle. Nyt heidän pitää alkaa selvittää, kuka teki murhan, josta heitä kahta epäillään. Tehtävä ei ole helppo toteuttaa, koska heistä ei saa jäädä jälkiä mihinkään järjestelmiin.

Jotta asiat eivät olisi liian yksinkertaisia, lähistöllä sijaitsevan syrjäisen kylän asukas ahdistelee poliisia epäilyksillään, että joku uhkaa hänen henkeään. Kun paikallinen poliisi ei saa mitään näkyvää aikaan, nainen lähettää lopulta viestin Keskusrikospoliisiin Samin entiselle työparille Deerille. Deer pyytää Samia selvittämään, mistä oikein on kysymys, mutta väärällä nimellä ja muutenkin salaa. Kun Sam ja Molly menevät tapaamaan yksin asuvaa naista, tapahtumat alkavat vyöryä hurjaa vauhtia ja ruumiita tulla kiihtyvällä tahdilla. Lounaille tai kahvipausseille ei tosiaan Dahlin teksteissä ole tilaa!

Jälleen ollaan siis kammottavan mielenvikaisen sarjamurhaajan kannoilla. Uhattuina ovat Samin ja Mollyn lisäksi Deer perheineen. Miksi joku haluaa kostaa Samille jotain? Mistä oikein on kyse? Miten Deer liittyy kuvioon? Entä kuka tarkkailee Samia ja Mollya pakkasen ja lumen keskellä? Voiko Sam luottaa Mollyyn? Entä Deeriin? Vastustajat ovat pirullisia ja äärimmäisen julmia, mutta ystävistäkään ei voi olla täysin varma.

Dahlia ei siis voi ainakaan mistään leppoistelusta tai liiallisesta huumorin viljelystä syyttää! Suosittelen sarjaa synkeänkarmaisevan linjan dekkarifaneille. Itse olen tällaiseen tyylilajiin jollakin kummallisella tavalla koukussa. Tarina on ahdistavatunnelmainen, pelottava ja paikoin karmaiseva, mutta silti vain on kirja ahmittava loppuun – ja jäätävä kärsimättömänä odottamaan luvassa onneksi olevaa jatkoa!

Arne Dahl: Sydänmaa (Inland)
Suom. Kari Koski.
Into 2018. 348 s.

Painettu kirja arvotelukappale, äänikirja Storytel.

#dekkaritiistai-sarja:

Arttu Tuominen: Silmitön
Antti Tuomainen: Palm Beach Finland
Fiona Barton: Leski
Tuomas Nyholm: Leijona
JP Koskinen: Kannibaalien keittokirja
Jaakko Melentjeff: Hukkuneet
Lone Theils: Runoilijan vaimo
Ane Riel: Pihka 
Arne Dahl: Rajamaat
Marko Immonen: Murhapaikanhakijat
Max Seeck: Mefiston kosketus
Matti Laine: Pahuuden hinta
Seppo Jokinen: Vakaasti harkiten
Timo Saarto: Kevään varjo
Eppu Nuotio: Myrkkykeiso ja Anopinhammas

Eva Frantz: Sininen huvila

Ann Rosman: Sukellus syvyyksiin
Marko Kilpi: Undertaker 1 ja 2
Ari Räty: Varjomies
Jasu Rinneoja: Paha silmä
Matti Laine: Tappajan vaisto
Tapani Bagge: Aavehevosen arvoitus (lastendekkari)
Elly Griffits: Käärmeen kirous
Arttu Tuominen: Leipuri
Arne Dahl: Sydänmaa