Jenni Räinä ja Vesa Ranta: Reunalla

”Parrein se on pysyä täällä terveenä, jos meinaa selvitä.” 

Pekka Nyman, 67.

Toimittaja Jenni Räinän ja valokuvataitelija Vesa Rannan kirja Reunalla – Tarinoita Suomen tyhjeneviltä sivukyliltä antaa kasvot globaalille maaseudun autioitumiselle. Räinä ja Ranta ovat kierrelleet töidensä takia Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun syrjäseuduilla. Pari vuotta sitten kaksikko päätti tehdä aiheesta kirjan, jossa kerrottaisiin tyhjien ja tyhjenevien talojen ja niiden asukkaiden tarinoita. 

Räinä ja Ranta vierailivat kahdeksassatoista kodissa ja useimmissa monia kertoja. Haastateltavia kirjassa on kaksikymmentäkolme, kaikki hyvin erilaisia ihmisiä historioineen ja elämänkokemuksineen. Vanhin on yli 90-vuotias, nuorimmat koululaisia, 14-15-vuotiaita. Kaikki haastatellut eivät ole maalla ikänsä asuneita, vaan mukana on maallemuuttajia, kaukaisimmat Japanista asti tulleita.

Luvut maaseudun autioitumisasiassa ovat tyrmääviä. Räinä lyö pöytään muun muassa seuraavia:

•  Viimeisten viidentoista vuoden aikana maaseudulta on muuttanut yli 130 000 ihmistä.
•  Lapissa oli vuonna 2017 suunnilleen saman verran asukkaita kuin vuonna 1953.
• Suomessa maaltamuutto on noin viisitoista vuotta perässä muita Euroopan maita, ja ennen vuotta 2030 on todennäköistä, että maalta muuttaa vielä 400 000 – 700 000 ihmistä kaupunkikeskuksiin.
• Yli puolet suomalaisista asuu 200 km:n etäisyydellä Helsingistä.
  

Räinä ja Ranta halusivat selvittää, kuka haluaa kuitenkin jäädä tai muuttaa sinne, missä eläminen on muuttunut hankalaksi. Vastaukset ovat yhtä monenkirjavia ja mielenkiintoisia kuin heidän kohtaamansa ihmisetkin. Elämä syrjäisilläkin seuduilla on antoisaa ja värikästä, täyttä elämää, mutta kun ihminen sairastuu tai tarvitsisi muuten yhteiskunnan apua, näyttää kuvio aivan toisenlaiselta.

Reunalla-kirja avaa suomalaista nykymaaseutua kaunistelematta mutta myös kauhistelematta. Tekijät kunnioittavat ihmisiä, joista kirjoittavat ja joita kuvaavat. Rakkaus ihmisiin ja maahan on teoksessa käsinkosketeltavaa ja siksi kirja ja sen ihmiset koskettavat lukijaa. Tarinat ovat pohjoispohjalaisia ja kainuulaisia, mutta samalla ne ovat hyvin yleispäteviä. Samat ilot ja ongelmat on taajamien ulkopuolella asuvilla eteläsuomalaisilla ihmisillä. Lukiessani tunnistin monia asioita omasta ja lähipiirini elämästä, vaikka asun satojen kilometrien päässä kirjan maisemista mutta maalla ja siis syrjässä kuitenkin.

Teksteissä ihmiset saavat puhua itselleen tärkeistä asioista. Tulee tunne hyvin intiimistä kohtaamisesta, mikä on vaatinut haastateltavan ja toimittajan keskinäistä luottamusta ja kunnioitusta. Sama pätee Vesa Rannan upeisiin, puhutteleviin ja koskettaviin valokuviin. Ne ovat rehellisiä ja rujon kauniita, rakastavia. Tekstit ja kuvat käyvät teoksessa hienovireistä vuoropuhelua. 

Jenni Räinä ja Vesa Ranta: Reunalla – Tarinoita Suomen tyhjeneviltä sivukyliltä
Like 2017. 263 s.

Arvostelukappale.


Reunalla oli yksi kahdeksasta Botnia-palkintoehdokkaasta tänä syksynä, ja tänään sille myönnettiin kyseinen palkinto. Lämpimät onnittelut, Jenni Räinä ja Vesa Ranta! Onnittelut myös kustantamo Likelle! 

Oulun kirjailijaseuran julkaisema Botnia-palkintoraadin perustelu voittajateoksesta:”Kaupungistuminen ja maaseudun autioituminen ovat maailmanlaajuisia ilmiöitä. Millaista on elää seuduilla, joilta palvelut karkaavat yhä kauemmas ja naapureiden ikkunat pimenevät yksi toisensa jälkeen? Toimittaja Jenni Räinä ja valokuvaaja Vesa Ranta antavat tälle globaalille kysymykselle pohjoispohjalaiset ja kainuulaiset kasvot sekä maiseman teoksessaan Reunalla – Tarinoita Suomen tyhjeneviltä syrjäkyliltä. Räinän haastatteluihin perustuvat tekstit avaavat lukijalle ainutlaatuisen tilaisuuden kohdata mielenkiintoisen joukon ihmisiä, jotka ovat syystä tai toisesta valinneet jäämisen tai vastavirtaan kulkemisen. Maaseudulla eläminen vaatii oma-aloitteisuutta, sitkeyttä ja jääräpäisyyttä sekä hyvää terveyttä ja runsain mitoin rohkeutta.

Teoksen haastatellut avaavat ovensa ja ajatuksensa lukijalle ja kertovat omat tarinansa. Vesa Rannan kamera tavoittaa karun maiseman kauneuden sitä romantisoimatta. Kuvat käyvät vahvaa vuoropuhelua tekstin kanssa, ja molemmat käsittelevät kohteitaan niitä arvostaen ja kunnioittaen. Rakkaus suomalaiseen maaseutuun ja sen asukkaisiin välittyy kirjan sivuilta vahvana ja aitona.”

Botnia-palkinto on suuruudeltaan 10 000 euroa ja sen lahjoittavat Oulun kaupunki ja Osuuskauppa Arina. 
Botnia on palkintona poikkeuksellinen: ehdolle voidaan hyväksyä mitä tahansa kirjallisuuden lajia edustava teos. Kielirajausta ei ole – riittää että tekijä asuu tai on kotoisin Pohjois-Pohjanmaalta. Syksyisin jaettavan palkinnon ehdokaslistalle kelpaavat teokset, jotka on julkaistu saman vuoden keväällä tai edellisen vuoden syksyllä. Tällä Oulun kirjailijaseura haluaa kamppailla kirjallisuuden lyhenevää elinkaarta ja kvartaalikustantamista vastaan. Hyvä kirja kelpaa luettavaksi vielä vuodenkin päästä ilmestymisestään.

Palkintoraadin kokoonpano vuonna 2018:
Kirjallisuuden professori Sanna Karkulehto, Jyväskylän yliopisto (raadin puheenjohtaja)
Tutkija Kasimir Sandbacka, Oulun yliopisto (raadin varapuheenjohtaja)
Kirjastonhoitaja Jaana Märsynaho, Oulun kaupungin kirjasto (raadin sihteeri)
Tutkija, toimittaja Satu Koho
Toimittaja Pia Kaitasuo, Kaleva
Kirjabloggaaja Kirsi Hietanen, Kirsin kirjanurkka
Myymäläpäällikkö Heli Helenius, Suomalainen kirjakauppa (Rovaniemi ja Kuusamo)