L. K. Valmu: Lappilainen #nuortenkirjatorstai

Helsingin Klassisen Yhtenäiskoulun Klykin kuvataideluokka lähtee kahdeksannen luokan alussa leirikouluun Lappiin Savukoskelle. Mukana on myös Hege, joka on kesäloman aikana vaihtanut luokkaa kuvataideopettajan ehdotuksesta. Luokka majoittuu pieneen Aaskon kylässä sijaitsevaan leirikeskukseen, jota johtaa hiljattain leskeksi jäänyt Annmari Aikio apunaan kahdeksasluokkalainen Jouna-poikansa ja lappilaisenkin mittapuun mukaan hieman omalaatuinen kälynsä Enni.

Aikion suvussa on vuosien varrella sattunut erikoisia eri ikäisten miesten kuolemantapauksia, ja niistä Annmarinin puolison Antin kuolema edelliseltä vuodelta on tuorein. Kaikki miehet ovat sairastuneet äkilliseen, flunssan kaltaiseen rajuun tautiin, johon ovat sitten nopeasti menehtyneet. Ruumiinavauksissa ei ole osattu tarkkaa aiheuttajaa nimetä, mutta kaikkien keuhkoista on löytynyt todennäköisesti jonkin bakteerin aiheuttamia pesäkkeitä. Virallisesti kuolemat ovat olleet luonnollisia.

Paikalliset kummastelevat tapauksia, mutta puolitosissaan selityksenä pidetään vanhaa tarinaa, jossa Aikion suvun esi-isistä joku on tehnyt kaupat pirun kanssa. Vastalahjaksi hyvästä poro-onnesta piru on vaatinut suvun viiden miehen sielun. Nyt näyttäisi siis tulleen maksun aika. Kuolemantapauksia on koossa jo neljä. Kuka on viides uhri?

Hege ei tietenkään usko tarinan selitykseen. Kummallisen samankaltaiset mutta selittämättömiltä vaikuttavat kuolemat alkavat kiehtoa häntä kovasti. Mistä bakteeri olisi voinut olla peräisin? Voisiko bakteerin avulla tarkoituksella tappaa? Entä kuka haluaisi tappaa Aikion suvun miehiä, ihan poikiakin?

Leirikoululaiset tutustuvat läheisen bioliuotuskaivoksen toimintaan ja oppivat paljon bakteereista ja niiden toimintaperiaatteista. Bakteereihin törmätään myös paikallisen ite-taiteilijan ateljeessa. Mutta ovatko kaivoksen bakteerit voineet mutatoitua ja päästä jotenkin Aikion suvun miesten elimistöön? Vai onko ite-taiteilijalla sormensa pelissä? Asetelma on hämmentävä, eikä Hegekään ole aina täysin vakuuttunut, että mitään hämärää edes on tekeillä. Silti hän ottaa yhteyttä kummitätiinsä, joka on töissä oikeuslääketieteen laitoksella Helsingissä. Leirikoulun valvojaksi tulleella Ola-enolla sen sijaan on selvä mielipide Hegen aavisteluista: hölynpölyä.

Asian selvittely etenee hitaasti jos lainkaan, ja lappilaisen elämänmenon sekä leirikoululaisten ja aikuistenkin ihmissuhdekuviot saavat oman aikansa tarinassa. Käänne tulee vasta, kun ollaan leirikoulun päätteeksi yönylileirillä. Leirinuotion äärellä Aikion suvun vanhin kertoo tarinan, joka saa liikkeelle kohtalokkaan tapahtumaketjun ja myös ajatusketjun Hegen päässä. Leirikoulu saa aika karmaisevan lopun!

L. K. Valmun nuortendekkarin Lappilainen – Kuolema kahdeksannella luokalla lukemista helpottaa, jos on lukenut aiemman osan Poika – Kuolema seitsemännellä luokalla, mutta välttämätöntä se ei ole. Teosten dekkarijuonet ovat täysin itsenäisiä, vaikka henkilöt ovatkin osittain samat. Onnekseni luin Pojan jo alkuvuodesta valmistautuessani tähän #nuortenkirjatorstai-projektiini.  Siksi hyppy klykiläisten sekaan oli helpohkoa, mutta arvelen, että olisin ihan mukavasti selviytynyt joka tapauksessa.

Lappilaista vaivaavat samat ’ongelmat’ kuin Poikaakin, ja toisaalta siinä on myös samoja vahvuuksia. Tarina noudattelee perinteisen arvoitusdekkarin kaavaa, ja Hege esimerkiksi laatii muistivihkoonsa taulukoita motiiveista ja alibeista kunnon salapoliisin tapaan. Tarkkuudesta, päättelykyvystä ja kuuntelemisen taidoista on Hegelle etua arvoituksen ratkaisemisessa.

Nuorille lukijoille suunnatuiksi dekkareiksi Valmun teokset ovat hidassoutuisia, mutta varsinaisten arvoitusten ja niiden ratkaisemisten lomaan on kirjoitettu paljon nuorten muuta elämää käsittelevää asiaa keventämään kokonaisuutta. Lappilaisessa on kiinnostavasti kuvattu pohjoisen ja helsinkiläisen elämänmenon ja esimerkiksi nuorten maailmojen jyrkkiä eroja ja silti yllättäviä yhtymäkohtia.

Jo Pojassa oli paljon henkilöitä, mutta Lappilaisessa vasta oikein viliseekin väkeä. Hegen perheen ja muun lähipiirin lisäksi mukana on tietysti koko kuvataideluokka (jonka oppilaista onneksi suurin osa on kasvotonta massaa), valvovat opettajat ja sitten vielä koko Aikion suku. Kirjailijakin on tämän onneksi huomannut ja kirjan alkulehdillä on kuvattuna Aikioitten sukupuu. Mutta siitä huolimatta lukijaparka saa olla melkoisen tarkkana.

Myös murha-ase eli bakteerit aiheuttavat tiettyä pulmaa. Miten selittää monimutkainen ja vaikea asia helposti ja ymmärrettävästi, kun vielä on muistettava, että romaaneissa luennointi on lukuinnon kannalta murhaavaa? Valmu onneksi selviytyy tästä aivan tyydyttävästi.

Jälleen siis päädyin pohdiskelemaan kohderyhmää. Aikuisena, jokseenkin kokeneena dekkariharrastajana viihdyin tarinan parissa mainiosti, eikä päähenkilöiden nuori ikä ole mikään ongelma. Mutta yläkouluikäisen lukijan pitää olla valmiiksi harjaantunut lukija ja mielellään dekkarisuuntautunut lukumaultaan, jotta tämä teos ei näpeistä putoa kesken kaiken. Toivottavasti olen tässä väärässä!

Nuorille, siis yläkouluikäisille, suunnattuja vetäviä dekkareita saisi olla rutkasti enemmän tarjolla kuin nyt on. Siksikin olen kaikesta huolimatta iloinen tästä L. K. Valmun koulumaailmaan sijoittuvasta sarjasta. Kolmatta osaa jään odottelemaan.

L. K. Valmu: Lappilainen – Kuolema kahdeksannella luokalla
Karisto 2018. 263 s.

Arvostelukappale.

#nuortenkirjatorstai-sarja:

Tatu Kokko: RobMacCool ja Krimin jalokivi
Tatu Kokko: Rob MacCool ja Kirottu metsä
Marja-Leena Tiainen: Viestejä Koomasta
Juuli Niemi: Et kävele yksin
Nemo Rossi: Viimeinen etruski

Iida Sammalisto: Tähtimosaiikki
Jukka Behm: Pehmolelutyttö
L. K. Valmu: Poika - Murha seitsemännellä luokalla

Elina Rouhiainen: Muistojenlukija

Sanna Heinonen: Noland

Kalle Veirto: Kyläkaukalon lupaus 
Laura Suomela: Silmänkääntötemppu
Nonna Wasiljeff: Loukkupoika 
Riina Mattila: Järistyksiä
Jukka-Pekka Palviainen: Virityksiä 

Jyri Paretskoi: Shell's Angles - Aivot narikkaan
Kalle Veirto: Sählymestarit - Ruotsin kuninkaat
Maria Autio: Lohikäärmekesä 
Kimmo Ohtonen: Ikimaa. Soturin tie 

Anniina Mikama: Taikuri ja taskuvaras

Mervi Heikkilä: Revonpuro 

Anders Vacklin ja Aki Parhamaa: Beta. Sensored Reality 1

Laura Lähteenmäki: Yksi kevät 

Veera Salmi: Saari 

Sini Helminen: Veden vallassa (ja Kaarnan kätkössä sekä Kiven sisässä)

Anne Leinonen: Kirjanoita ja Noitakirja 

Maija Haavisto: Perhonen vatsassa 

Nelli Hietala: Kenen joukoissa seisot, Miia Martikainen? 

Vilja-Tuulia Huotarinen ja Satu Koskimies: Emilia - Runotytön tarina jatkuu 

J. S. Meresmaa: Naakkamestari ja Hämäränsäteet

Jyri Paretskoi: K15 

Tittamari Marttinen: Aurinkoa, Linnea! 

Kalle Veirto: Ohut hauska kirja 1 ja 2

Mika Wickström: Meidän jengin Zlatan matkalla maineeseen
Magdalena Hai: Kolmas sisar 

Anna-Riikka Sairio: Milja - Suhdesolmuja ja suitsimista

Salla Simukka: Sytytä valot! - Sammuta valot! 

Essi Ihonen: Ainoa taivas 
Siiri Enoranta: Tuhatkuolevan kirous
Päivi Haanpää ja Marika Riikonen (toim.): Tusina - Novelleja

Tapani Bagge: Polttava rakkaus
Tuija Takala: Lauralle oikea
Marja-Leena Tiainen: Hiekalle jätetyt muistot 
Nemo Rossi: Salainen veljeskunta
Helena Waris: Linnunsitoja ja Vedenkehrääjä

Kaisa Happonen ja Karri Miettinen: Revi se 
Esko-Pekka Tiitinen: Pikkulinnunrata 

Kaj Korkea-aho ja Ted Forsström: Zoo! Sydänkohtauksia 

Mervi Heikkilä: Tuulenkala 

L. K. Valmu: Lappilainen - Kuolema kahdeksannella luokalla 

Tulossa:

Elina Rouhiainen: Aistienvartija 25.10.2018
Jasu Rinneoja: Autiotalon arvoitus 1.11.2018

Sarjaa varten saamani kirjat:

Anu Holopainen: Sydänhengitystä
Satu Kivinen: Pese hampaat ennen kuin pussaat
Anu Ojala: Petos

Jyri Paretskoi: K15 - Salaisuuksia
Elina Pitkäkangas: (Kuura - Kajo -) Ruska
Minna Roininen: Heda
Heidi Silvan: John Lennon minussaMaria Turtschaninoff: Maresin voima

Näiden esittelyjärjestys vielä hieman auki. Kaikki kuitenkin aikanaan tulevat vuoroon tämän vuoden puolella.