Sivut

torstai 8. marraskuuta 2018

Anu Ojala: Petos #nuortenkirjatorstai




Peruskoululainen Eliisa Malkki arvioi Lukufiilis-lehdessä Anu Ojalan vuonna 2014 ilmestynyttä nuortenromaania Pommi muun muassa näin:

Kirjan menoon ja tunteisiin oli välillä vaikea päästä mukaan. Siitä jäi mieleen vain hyvin ärsyttävä ja lapsellinen päähenkilö ja pitkän oikeudenkäynnin loppu. Vaikken kirjasta juurikaan pitänyt, toivoisin, että siihen tulisi toinen osa, joka omasta mielestäni sopisi teokseen. Olisi kiva lukea, miten Mian muuttuminen ja tapahtumat vaikuttavat hänen elämäänsä. --- Teos ei tuntunut todentuntuiselta, koska päähenkilölle tapahtui liian paljon ikäviä asioita toisensa perään ja vain pari hyvää asiaa, jotka lopulta päätyivät ikäviksi myöskin.”

Eliisa Malkin toive on toteutunut, sillä tänä syksynä ilmestyi Pommin jatkoksi Petos. Jouduin itse hyppäämään Petosta lukiessani tuntemattomaan, sillä en ole Pommia lukenut. Ojala paljastaa Petoksessa aika ronskilla kädellä Pommiin liittyviä juonenkäänteitä, joten siihen tuskin enää tulen palanneeksikaan. Jos siis aikoo lukea molemmat kirjat, kannattaa ne ehdottomasti lukea ilmestymisjärjestyksessä.

Pommin tapahtumista on kulunut kaksi vuotta. Mia on perheineen joutunut jättämään kotikaupunkinsa ja muuttamaan nimensäkin aiempien tapahtumien aiheuttaman kohun takia. Jostain syystä vanhaa kotia ei kuitenkaan ole myyty, vaan se odottaa tyhjänä mahdollisesti joskus palaavia asukkaitaan. Tämä osoittautuu käytännölliseksi, kun Mia saa kutsun osallistua kuolleen ystävänsä muistotilaisuuteen. Mia on saanut itsensä jotenkuten kokoon ahkeran terapian avulla, mutta Ninan kohtalon muistelu nostaa kaiken taas pintaan. Onneksi Thomas pelastaa hänet ja vie kotiin. Sitä ennen Ninan äiti kuitenkin tyrkkää heille mukaan Ninan jäämistöstä löytyneet muistiinpanot.

Eliisa Malkin mielestä Mia oli Pommissa ärsyttävä ja lapsellinen. Petoksessa Mia on 20-vuotias aikuinen, jonka asiat eivät ole kovin hyvällä mallilla. Mieskuviot ovat ainakin kunnolla sekaisin. Ilmeisesti sekä Nina että Mia ovat aikanaan rakastuneet salaperäiseen Kimiin. Sitten Mialla on ollut jotain meneillään Thomasin kanssa, mutta on jättänyt tämän kylmästi taakseen muuttaessaan kaupungista. Uudessa kaupungissa Mialla on iki-ihana poikaystävä Antti. Mutta veto Thomasiin ei olekaan lainkaan heikentynyt, päinvastoin, ja seurauksena on kuumottavaa vatulointia, miten menetellään tilanteessa, jossa kummallakin on seurustelusuhde juuri sillä hetkellä poissa olevan ihmisen kanssa. Kyllä, Mia on kuin onkin hieman ärsyttävä.

Ärsyttävyys tulee ilmi myös Mian jääräpäisenä käytöksenä, kun vaikeuksia alkaa ilmaantua. Mian ollessa muualla kaupungin ympärillä oleva maaseutu on joutunut TaikaMaito-konsernin haltuun ja joen yläjuoksulle on perustettu valtava löyhkäävä eläintehdas. Sen yllä leijuu keltainen saastepilvi ja kaupunkia piinaa paitsi haju myös kärpäsparvet. Kukaan ei ole pystynyt asettumaan kunnolla yhtiötä vastaan, vaan kaupungin johto ja paikallinen poliisi ja jopa sanomalehti tuntuvat olevan sen palveluksessa tavalla tai toisella. Vain Thomaksen vanha ystävä Aarne pitää sitkeästi kiinni pienestä hevostilastaan.

Mia tekee joesta inhottavan löydön, mutta se on vasta alkua kammottaville tapahtumille. Ei aikaakaan, kun Mia on putkassa kuulusteltavana. Harmillisesti on juuri ehditty säätää uudet terrorismilait, joiden suojan piirissä ovat myös tuotantoeläintilat. Terrorismista epäiltynä Mialla ei ole mitään oikeuksia ja häntä on lupa jopa kiduttaa. Tilanne alkaa olla todella tukala.

Eliisa Malkki viittaa Pommin pitkään oikeudenkäyntiin. Petoksessa on peräti kaksi piinallisen pitkää oikeusistuinkäsittelykohtausta. Anu Ojala on koulutukseltaan juristi, mikä näissä kohdissa pääsee turhan vahvasti pintaan. Houkutus harppoa pitkien lakijargonpätkien yli oli suorastaan infernaalinen (ja ehkä siihen hieman sorruinkin). Sen sijaan esimerkiksi jakso, jossa Mia joutuu pakenemaan vainoajiaan yksin ilman puhelintaan ja rahaa halki kaupungin, on hyvällä tavalla ahdistava ja jännittävä.

Petos on loistavaa luettavaa lukioikäisille ja koulukäyttöön, kun tarvitaan kirjaa, jossa ovat teemoina esimerkiksi eläinten oikeudet, globaalin talouden mekanismit, oikeus ja laki eri näkökulmista, median toiminta ja nuorten vaikutusmahdollisuudet. Ojalan tapa kärjistää asioita varmasti keskusteluttaa nuoria lukijoita. Kustantaja kuvaa Pommia ekotrilleriksi, mutta itse luonnehtisin Petosta YA-dystopiaksi.

Anu Ojala: Petos
Otava 2018. 392 s.


Arvostelukappale.









Anu Ojala: Petos 
Tulossa:

Minna Roininen: Heda 15.11.2018
Satu Kivinen: Pese hampaat ennen kuin pussaat 22.11.2018
Anu Holopainen: Sydänhengitystä 29.11.2018
Jyri Paretskoi: K15 - Salaisuuksia 6.12.2018
Maria Turtschaninoff: Maresin voima 13.12.2018
Heidi Silvan: John Lennon minussa 20.12.2018
Elina Pitkäkangas: (Kuura - Kajo -) Ruska 27.12.2018

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti