Tanskalaisen Globalt-lehden Lontoon-kirjeenvaihtaja Nora
Sand rakastaa toimittajantyötään yli kaiken. Nuori nainen myöntääkin itselleen,
että työ on hänen elämänsä ehdottomasti paras ja tärkein asia. Se menee
kevyesti ohi esimerkiksi seurustelukuvioista tai vaikkapa perheasioista, saati
sitten oman perheen perustamisajatuksesta. Pikku juttu on, että Nora ei työnsä
takia ole esimerkiksi kuukausiin ehtinyt käydä kampaajalla tai muutenkaan
huolehtia omasta hyvinvoinnistaan.
Noran intohimoinen suhtautuminen työhön tuntuu kuitenkin
hieman kummalliselta, kun ottaa huomioon, mitä kaikkea se häneltä vaatii ja kuinka
vähän hän saa vastarakkautta. Esimies olettaa Noran olevan kirjaimellisesti
aina töissä ja soittaa työpuheluja mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Noran on
myös mukisematta luovuttava itselleen tärkeistä ja kiinnostavista
juttuaiheista, kun lehden nettitoimitus haluaa häneltä jutun vaikka tosi-tv-julkkiksen
avioerosta. Aikaa jutun kirjoittamiseen on yleensä vähän, jos sitäkään. Lisäksi
Nora on tuon tuosta vaarassa tulla tapetuksi, hakatuksi, siepatuksi tai
raiskatuksi työnsä takia. Palkinnoksi kaikesta tästä lienee luvassa kutsu
YT-kuulemiseen…
Potkunyrkkeilyn avulla rentoutuva työnarkomaani Nora on
dekkarinystäville tuttu jo kahdesta aiemmasta Lone Theilsin kirjasta Kohtalokas merimatka ja Runoilijan vaimo. Uusimmassa Noitapojassa
Nora saa tapaamispyynnön nigerialaiselta professorilta, joka pelkää henkensä
puolesta. Mies on kotimaassaan yrittänyt selvittää, mitä Jumalan lapset
-nimisen seurakunnan huomaan uskotuille lapsille on tapahtunut. Vanhemmat ovat
antaneet lapsensa vapaaehtoisesti seurakunnalle, koska he ovat uskoneet, että
lapset ovat joutuneet jonkinlaisen riivaajan tai demonin haltuun. Seurakunnan
pappien on toivottu karkottavan riivaajat, mutta lapset ovatkin kadonneet
jäljettömiin.
Nyt professori haluaa pyytää Noran apua jutun tutkimisessa,
mutta hän pelkää henkensä puolesta. Pelko osoittautuukin aiheelliseksi, sillä
heti tapaamisen jälkeen mies katoaa ja löytyy myöhemmin tapettuna hautausmaalta
sydän rinnasta poistettuna. Sydän on leikattu miehen vielä eläessä. Kuka on
kammottavan murhan takana? Miksi mies tapettiin ja silvottiin? Mitä hänen
kadonneessa muistikirjassaan oli sellaista, ettei sitä saanut antaa Noran
käsiin? Onko Norakin vaarassa tavattuaan miehen?
Näitä Nora ei ehdi kovinkaan paljoa murehtia, sillä Globaltin
nettitoimitus vaatii häntä kiinnittämään huomiota tanskalaisen tosi-tv-tähden
ja venäläisen miljardöörin avioeroprosessin uutisointiin. Se saakin yllättäen
uusia käänteitä, kun pariskunnan pikkupoika siepataan juuri
avioero-oikeudenkäynnin alla eikä lunnasvaatimuksia kuulu. Sitten Thamesista
löytyy silvottu pikkupojan ruumis.
Kokenut dekkarinlukija alkaa aika pian aavistella, että
näillä alkuun hyvin kaukaisilta vaikuttavilla tapahtumilla on jokin yhteys.
Noralla tämän oivaltaminen kestää hieman kauemmin, mutta toimittajan vainu ei
petä tälläkään kertaa. Sitkeys ja jääräpäisyys eivät ole Norasta karisseet
minnekään. Vaikka häntä pelotellaan, uhkaillaan ja suoraan kielletään
sekaantumasta kumpaankaan tapaukseen, hän ei hellitä. Lopulta hän päätyy
aivotärähdyksestä kärsivänä kahlituksi hylätyn sisäoppilaitoksen keittiön
lämpöpatterin putkistoon. Mutta tämä on Noralle toki vain hidaste, ei mikään
este.
Noran hahmo keikkuu uhkaavasti todella ärsyttävän ja
virkistävän erilaisen rajamaastossa. Melko usein tekisi mieli antaa Noralle
kunnon saarna työn ja muun elämän jonkinlaisesta tasapainoon saamisesta.
Pahitteeksi Noran ja hänen työkavereidensa terveydelle ei olisi maalaisjärjen
käyttö tai edes välttävä varovaisuus. Hyvän skuupin vainuttuaan Noraa ei pitele
kyllä mikään ja seuraukset saavat sitten lukijaparan hiukset pystyyn.
Noitapojan karmivat
tapahtumat saavat lisäsyvyyttä tiedosta, että tarina perustuu osittain tositapahtumiin.
Thames-joesta löytyi vuonna 2015 pienen pojan ruumis, jonka kaulassa riippui
kananluista tehty kaulanauha.
Noran tulevaisuus ei kirjan lopussa vaikuta kovin ruusuiselta, joten helpotti kirjailijan jälkisanoissa paljastama tieto, että neljättä Nora Sand -dekkaria jo kirjoitetaan täyttä päätä.
Lone Theils: Noitapoika (Heksedrengen)
Suom. Kari Koski.
Aula & Co 2018. Äänikirjan lukija Pinja Flink, kesto 8 h 10 min.
Ostettu.
Noran tulevaisuus ei kirjan lopussa vaikuta kovin ruusuiselta, joten helpotti kirjailijan jälkisanoissa paljastama tieto, että neljättä Nora Sand -dekkaria jo kirjoitetaan täyttä päätä.
Lone Theils: Noitapoika (Heksedrengen)
Suom. Kari Koski.
Aula & Co 2018. Äänikirjan lukija Pinja Flink, kesto 8 h 10 min.
Ostettu.
#dekkaritiistai-sarja:
Arttu Tuominen: Silmitön
Antti Tuomainen: Palm Beach Finland
Fiona Barton: Leski
Tuomas Nyholm: Leijona
JP Koskinen: Kannibaalien keittokirja
Jaakko Melentjeff: Hukkuneet
Lone Theils: Runoilijan vaimo
Ane Riel: Pihka
Arne Dahl: Rajamaat
Marko Immonen: Murhapaikanhakijat
Max Seeck: Mefiston kosketus
Matti Laine: Pahuuden hinta
Seppo Jokinen: Vakaasti harkiten
Timo Saarto: Kevään varjo
Eppu Nuotio: Myrkkykeiso ja Anopinhammas
Ann Rosman: Sukellus syvyyksiin
Marko Kilpi: Undertaker 1 ja 2
Ari Räty: Varjomies
Jasu Rinneoja: Paha silmä
Matti Laine: Tappajan vaisto
Tapani Bagge: Aavehevosen arvoitus (lastendekkari)
Elly Griffits: Käärmeen kirous
Arttu Tuominen: Leipuri
Arne Dahl: Sydänmaa
Max Seeck: Haadeksen kutsuMarko Kilpi: Undertaker 1 ja 2
Ari Räty: Varjomies
Jasu Rinneoja: Paha silmä
Matti Laine: Tappajan vaisto
Tapani Bagge: Aavehevosen arvoitus (lastendekkari)
Elly Griffits: Käärmeen kirous
Arttu Tuominen: Leipuri
Arne Dahl: Sydänmaa
Antti Tuomainen: Pikku Siperia
Tuire Malmstedt: Pimeä jää
Seppo Jokinen: Lyödyn laki
Lone Theils: Noitapoika
Tulossa:
Mikko Porvali: Kadonneen kaupungin varjo
Lone Theils on minulle ihan uusi tuttavuus. Kiva kun blogeista saa uusia lukuvinkkejä. Dekkarivinkit ovat aina tervetulleita.
VastaaPoistaKannattaa ehdottomasti tutustua!
Poista