Lone Theils: Noitapoika #dekkaritiistai

Tanskalaisen Globalt-lehden Lontoon-kirjeenvaihtaja Nora Sand rakastaa toimittajantyötään yli kaiken. Nuori nainen myöntääkin itselleen, että työ on hänen elämänsä ehdottomasti paras ja tärkein asia. Se menee kevyesti ohi esimerkiksi seurustelukuvioista tai vaikkapa perheasioista, saati sitten oman perheen perustamisajatuksesta. Pikku juttu on, että Nora ei työnsä takia ole esimerkiksi kuukausiin ehtinyt käydä kampaajalla tai muutenkaan huolehtia omasta hyvinvoinnistaan.

Noran intohimoinen suhtautuminen työhön tuntuu kuitenkin hieman kummalliselta, kun ottaa huomioon, mitä kaikkea se häneltä vaatii ja kuinka vähän hän saa vastarakkautta. Esimies olettaa Noran olevan kirjaimellisesti aina töissä ja soittaa työpuheluja mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Noran on myös mukisematta luovuttava itselleen tärkeistä ja kiinnostavista juttuaiheista, kun lehden nettitoimitus haluaa häneltä jutun vaikka tosi-tv-julkkiksen avioerosta. Aikaa jutun kirjoittamiseen on yleensä vähän, jos sitäkään. Lisäksi Nora on tuon tuosta vaarassa tulla tapetuksi, hakatuksi, siepatuksi tai raiskatuksi työnsä takia. Palkinnoksi kaikesta tästä lienee luvassa kutsu YT-kuulemiseen…

Potkunyrkkeilyn avulla rentoutuva työnarkomaani Nora on dekkarinystäville tuttu jo kahdesta aiemmasta Lone Theilsin kirjasta Kohtalokas merimatka ja Runoilijan vaimo. Uusimmassa Noitapojassa Nora saa tapaamispyynnön nigerialaiselta professorilta, joka pelkää henkensä puolesta. Mies on kotimaassaan yrittänyt selvittää, mitä Jumalan lapset -nimisen seurakunnan huomaan uskotuille lapsille on tapahtunut. Vanhemmat ovat antaneet lapsensa vapaaehtoisesti seurakunnalle, koska he ovat uskoneet, että lapset ovat joutuneet jonkinlaisen riivaajan tai demonin haltuun. Seurakunnan pappien on toivottu karkottavan riivaajat, mutta lapset ovatkin kadonneet jäljettömiin.

Nyt professori haluaa pyytää Noran apua jutun tutkimisessa, mutta hän pelkää henkensä puolesta. Pelko osoittautuukin aiheelliseksi, sillä heti tapaamisen jälkeen mies katoaa ja löytyy myöhemmin tapettuna hautausmaalta sydän rinnasta poistettuna. Sydän on leikattu miehen vielä eläessä. Kuka on kammottavan murhan takana? Miksi mies tapettiin ja silvottiin? Mitä hänen kadonneessa muistikirjassaan oli sellaista, ettei sitä saanut antaa Noran käsiin? Onko Norakin vaarassa tavattuaan miehen?

Näitä Nora ei ehdi kovinkaan paljoa murehtia, sillä Globaltin nettitoimitus vaatii häntä kiinnittämään huomiota tanskalaisen tosi-tv-tähden ja venäläisen miljardöörin avioeroprosessin uutisointiin. Se saakin yllättäen uusia käänteitä, kun pariskunnan pikkupoika siepataan juuri avioero-oikeudenkäynnin alla eikä lunnasvaatimuksia kuulu. Sitten Thamesista löytyy silvottu pikkupojan ruumis.

Kokenut dekkarinlukija alkaa aika pian aavistella, että näillä alkuun hyvin kaukaisilta vaikuttavilla tapahtumilla on jokin yhteys. Noralla tämän oivaltaminen kestää hieman kauemmin, mutta toimittajan vainu ei petä tälläkään kertaa. Sitkeys ja jääräpäisyys eivät ole Norasta karisseet minnekään. Vaikka häntä pelotellaan, uhkaillaan ja suoraan kielletään sekaantumasta kumpaankaan tapaukseen, hän ei hellitä. Lopulta hän päätyy aivotärähdyksestä kärsivänä kahlituksi hylätyn sisäoppilaitoksen keittiön lämpöpatterin putkistoon. Mutta tämä on Noralle toki vain hidaste, ei mikään este.

Noran hahmo keikkuu uhkaavasti todella ärsyttävän ja virkistävän erilaisen rajamaastossa. Melko usein tekisi mieli antaa Noralle kunnon saarna työn ja muun elämän jonkinlaisesta tasapainoon saamisesta. Pahitteeksi Noran ja hänen työkavereidensa terveydelle ei olisi maalaisjärjen käyttö tai edes välttävä varovaisuus. Hyvän skuupin vainuttuaan Noraa ei pitele kyllä mikään ja seuraukset saavat sitten lukijaparan hiukset pystyyn.

Noitapojan karmivat tapahtumat saavat lisäsyvyyttä tiedosta, että tarina perustuu osittain tositapahtumiin. Thames-joesta löytyi vuonna 2015 pienen pojan ruumis, jonka kaulassa riippui kananluista tehty kaulanauha.

Noran tulevaisuus ei kirjan lopussa vaikuta kovin ruusuiselta, joten helpotti kirjailijan jälkisanoissa paljastama tieto, että neljättä Nora Sand -dekkaria jo kirjoitetaan täyttä päätä.

Lone Theils: Noitapoika (Heksedrengen)
Suom. Kari Koski.
Aula & Co 2018. Äänikirjan lukija Pinja Flink, kesto 8 h 10 min.

Ostettu.

#dekkaritiistai-sarja:

Arttu Tuominen: Silmitön
Antti Tuomainen: Palm Beach Finland
Fiona Barton: Leski
Tuomas Nyholm: Leijona
JP Koskinen: Kannibaalien keittokirja
Jaakko Melentjeff: Hukkuneet
Lone Theils: Runoilijan vaimo
Ane Riel: Pihka 
Arne Dahl: Rajamaat
Marko Immonen: Murhapaikanhakijat
Max Seeck: Mefiston kosketus
Matti Laine: Pahuuden hinta
Seppo Jokinen: Vakaasti harkiten
Timo Saarto: Kevään varjo
Eppu Nuotio: Myrkkykeiso ja Anopinhammas

Eva Frantz: Sininen huvila

Ann Rosman: Sukellus syvyyksiin
Marko Kilpi: Undertaker 1 ja 2
Ari Räty: Varjomies
Jasu Rinneoja: Paha silmä
Matti Laine: Tappajan vaisto
Tapani Bagge: Aavehevosen arvoitus (lastendekkari)
Elly Griffits: Käärmeen kirous
Arttu Tuominen: Leipuri
Arne Dahl: Sydänmaa

Max Seeck: Haadeksen kutsu
Antti Tuomainen: Pikku Siperia
Tuire Malmstedt: Pimeä jää
Seppo Jokinen: Lyödyn laki
Lone Theils: Noitapoika


Tulossa:

Mikko Porvali: Kadonneen kaupungin varjo