Hervannassa hieman kyseenalainen todistaja vakuuttaa
nähneensä parkkipaikalla verisen miehen puukko rinnassaan keskellä yötä, mutta
uhria ei löydy mistään. Kaksi kommandopipomiestä hakkaa ja potkii lenkkeilijän
metsässä henkihieveriin. Silminnäkijöitä on vain yksi, kahdeksanvuotias Milena,
eikä hän uskalla kertoa näkemästään ja kuulemastaan kenellekään. TAYSin johtava
kardiologi katoaa kummallisesti juuri ennen tärkeää leikkausta, mutta onko kyse
sieppauksesta vai vapaaehtoisesta häipymisestä, on poliisille arvoitus. Sitten
sattuu vielä tuhoisa tulipalo, joka paljastuu tahallaan sytytetyksi.
Mitään oikein kunnolla varteenotettavaa ei tapahdu Seppo Jokisen 23. komisario Koskisesta
kertovassa dekkarissa Lyödyn laki
ennen puolta väliä. Edellä lueteltujen rikosten tai mahdollisten rikosten
selvittely-yritysten välissä Koskinen asettuu Ullan kanssa ostamansa
omakotitalon isännäksi. Katto pitäisi remontoida ja kylpyhuoneen kaakelitkin
valita. Raija pistäytyy kylässä ja on omituisen hapan. Työpaikalla alaisten
keskinäiset välit alkavat olla huolestuttavan tulehtuneet, ja Koskisen pitäisi
hoitaa hankala esimiestehtävä eli puhutella vanhoja työkavereitaan, mutta ei
ole helppoa.
Vaikea kuvitella, että kukaan muu kuin Seppo Jokinen saisi
tämän kuvion vielä elvytettyä ja lukijan myhäilemään tyytyväisyydestä. Jokisen
tutut henkilöt ovat, kuten olen ennenkin jo monesti sanonut, kuin perhetuttuja,
joiden kuulumisia on nautinto päivittää. Siitäkin huolimatta siis, että en
vieläkään sulata Koskisen ja Ullan, siis esimiehen ja alaisen, suhdetta. Niin
lutuinen kuin se onkin. Oliko ihan pakko viedä tämä kuvio näin pitkälle?
Harmiahan siitä tulee kuitenkin, tulee tässäkin tarinassa.
Lopulta saadaan sitten kaivattu ruumiskin ja tutkintoihin
kaivattua sähköä. Sen verran on jo koottu pohjatietoja, että Koskiselle
ryhmineen alkaa pikku hiljaa avautua kuvio irrallisilta näyttävien tapausten
takaa. Lukijalla on hieman paremmat edellytykset yhdistellä pisteitä, sillä
välillä seurataan tapahtumia muustakin kuin poliisien näkökulmasta. Taustalta
löytyykin melkoisen uskomaton kuvio, mutta ei niin uskomaton, etteikö se
nykymaailmassa olisi aivan mahdollinen. Osa alun tapahtumista osoittautuu
lopulta joukkoon kuulumattomiksi.
Lopulta päästään (melkein) kunnon toimintaankin, mutta
siskonmakkarasoppa sentään ehditään kattotalkooväelle kiehauttaa, vaikka osa
keskeisistä todistajista ihan vapaaehtoisesti tulee arvoituksia avaamaan niin
Koskisen ja Ullan kotiin kuin poliisilaitoksellekin kesken kaiken. Ehtiipä
Koskinen haikailla katoavan vanhan Tampereen perään mittavia rakennustyömaita
työpaikkansa liepeillä tutkaillessaan.
Dekkariharrastajien riemuksi Jokinen on kirjoittanut Tampereen poliisilaitokselle nyt myös dekkarin julkaisseen poliisin. Järjestyspoliisin konstaapeli Siiri Peippo on nimittäin hiljattain debytoinut esikoisdekkarillaan 'Viikatemies Viikinsaaressa'. Peippo tuo kirjansa tupaantuliaislahjaksi Koskiselle ja Ullalle, ja muutkin paikalla olevat kiinnostuvat kirjasta. Myöhemmin käy ilmi, että Peippo on kirjoittanut poliisidekkarin, jonka päähenkilöissä on joidenkin mielestä kummallisen paljon tuttuja aineksia. Jopa niin paljon, että yhden Koskisen alaisen avioliitto alkaa uhkaavasti nitistä liitoksissaan.
Dekkariharrastajien riemuksi Jokinen on kirjoittanut Tampereen poliisilaitokselle nyt myös dekkarin julkaisseen poliisin. Järjestyspoliisin konstaapeli Siiri Peippo on nimittäin hiljattain debytoinut esikoisdekkarillaan 'Viikatemies Viikinsaaressa'. Peippo tuo kirjansa tupaantuliaislahjaksi Koskiselle ja Ullalle, ja muutkin paikalla olevat kiinnostuvat kirjasta. Myöhemmin käy ilmi, että Peippo on kirjoittanut poliisidekkarin, jonka päähenkilöissä on joidenkin mielestä kummallisen paljon tuttuja aineksia. Jopa niin paljon, että yhden Koskisen alaisen avioliitto alkaa uhkaavasti nitistä liitoksissaan.
Seppo Jokinen: Lyödyn laki
CrimeTime 2018. 407 s.
Äänikirjan lukija Jukka Pitkänen, kesto 11 h 15 min.
Painettu kirja sekä ostettu että saatu arvostelukappaleena, äänikirja ostettu.
#dekkaritiistai-sarja:
Arttu Tuominen: Silmitön
Antti Tuomainen: Palm Beach Finland
Fiona Barton: Leski
Tuomas Nyholm: Leijona
JP Koskinen: Kannibaalien keittokirja
Jaakko Melentjeff: Hukkuneet
Lone Theils: Runoilijan vaimo
Ane Riel: Pihka
Arne Dahl: Rajamaat
Marko Immonen: Murhapaikanhakijat
Max Seeck: Mefiston kosketus
Matti Laine: Pahuuden hinta
Seppo Jokinen: Vakaasti harkiten
Timo Saarto: Kevään varjo
Eppu Nuotio: Myrkkykeiso ja Anopinhammas
Ann Rosman: Sukellus syvyyksiin
Marko Kilpi: Undertaker 1 ja 2
Ari Räty: Varjomies
Jasu Rinneoja: Paha silmä
Matti Laine: Tappajan vaisto
Tapani Bagge: Aavehevosen arvoitus (lastendekkari)
Elly Griffits: Käärmeen kirous
Arttu Tuominen: Leipuri
Arne Dahl: Sydänmaa
Max Seeck: Haadeksen kutsuMarko Kilpi: Undertaker 1 ja 2
Ari Räty: Varjomies
Jasu Rinneoja: Paha silmä
Matti Laine: Tappajan vaisto
Tapani Bagge: Aavehevosen arvoitus (lastendekkari)
Elly Griffits: Käärmeen kirous
Arttu Tuominen: Leipuri
Arne Dahl: Sydänmaa
Antti Tuomainen: Pikku Siperia
Tuire Malmstedt: Pimeä jää
Seppo Jokinen: Lyödyn laki
Tulossa:
Lone Theils: Noitapoika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti