Riisuudun ja mietin, miksen
minä ole kiltti ja siveä tyttö. Kiltit ja siveät saavat hyvät miehet ja hyvän
elämän. Kukaan ei ota tosissaan vapaata ja villiä, sillä ne ovat kuin
luonnoneläimet, niitä on mahdotonta pitää. Vapaat ja villit tytöt saavat olla
elämänsä yksin ja rämpiä rämeet ja tummat vedet. Niiden matkan varrella on
paljon kuoppia ja kumpareita, viimat ja viluiset illat, kosteat lakanat ja
ankeat aamukahvit. Mutta ne elävät ja nousevat, vaikka mitä kävisi.
Vapaat ja villit muistelevat kuolinvuoteellaan elämäänsä näkymätön hymynkare halvaantuneilla suupielillään. Sitä ennen ne tuntevat, kokevat ja elävät. Semmoinen haluan olla, vapaa ja villi tyttö. Ei. Kun semmoinen minä olen.
Vapaat ja villit muistelevat kuolinvuoteellaan elämäänsä näkymätön hymynkare halvaantuneilla suupielillään. Sitä ennen ne tuntevat, kokevat ja elävät. Semmoinen haluan olla, vapaa ja villi tyttö. Ei. Kun semmoinen minä olen.
Katja Kärki kuvaa
muhkeassa (yli 460 sivua!) esikoisromaanissaan Jumalan huone pohjoiskarjalaista sukua kolmen eri sukupolven naisen
kautta ja äänellä. Alkuun lainaamani kohta on nuorimman eli vuonna 1985 syntyneen
Elsan osuudesta ja kuvaa minusta oivallisesti Elsaa ja hänen tarinaansa. Se
sopii kyllä myös Elsan tätiin Mariaan, joka on lähinnä omaa sukupolveani eli
syntynyt vuonna 1960. Maria on ollut Elsalle tärkeä esikuva ja naiset ovat
läheisiä keskenään. Mariakaan ei ole suostunut asettumaan muottiin, jota
yhteisö hänelle kiivaasti tyrkyttää. Hänen motiivinsa ovat kuitenkin ainakin
osittain toiset kuin nuoremman sukupolven Elsan.
1922 syntynyt Aili edustaa romaanissa vanhinta sukupolvea ja
hänen tarinansa kerrotaan kolmannessa persoonassa. Maria ja Elsa ovat minäkertojan
kautta kuvattuja naisia. Ailin osuus on myös sivumäärältään suppein, vaikka
hänen elämänsä ja tekonsa vaikuttavat merkittävästi niin Marian kuin Elsankin elämään.
Olen viime vuosina lukenut lukuisia hienoja romaaneja, jotka
kertovat ahtaasta uskonnollisesta yhteisöstä, sellaisen vaikutuspiirissä
elämisestä ja siitä irtautumisesta. Kärjen Jumalan
huone kuuluu aiheensa ja teemojensa puolesta selvästikin näiden teosten joukkoon.
Aili, Maria ja Elsa elävät ankaran lestadiolaisuuden piirissä, ovat uskossa,
kuten sanotaan. Kukin naisista kokee yhteisön paineet raskaina mutta suhtautuu
niihin eri tavoin, koska he edustavat eri sukupolvia mutta myös siksi, että he
ovat luonteiltaan ja persooniltaan erilaisia.
Jumalan huone ei
kuitenkaan kerro vain siitä, kuinka ahtaat säännöt kahlitsevat naisia lestadiolaisten
keskuudessa. Kyse on lopulta paljon enemmästä. Sodan raskaat varjot näkyvät
konkreettisesti kaikkien kolmen naisen kohtaloissa. Ailia ja Mariaa sota ja sen
peruuttamattomasti vaurioittamat miehet koskettavat rajuimmin, mutta jäljet
ulottuvat Elsankin lapsuuteen ja nuoruuteen. Ankara puhumattomuuden kulttuuri satuttaa
myös. Suvun tragedioista on vaiettu sukupolvi toisensa jälkeen, ja sillä on
karut seurauksensa. Kun salaisuudet lopulta pulpahtavat pintaan, tapahtuu
ikäviä asioita mutta myös hyviä.
Pidin Jumalan
huoneesta kovasti. Tarina imaisi syövereihinsä vastustamattomasti. Tuttu
klisee on, ettei kirjaa malta laskea käsistään. Ihan yhteen menoon en tätä tuhtia
pakettia sentään ahmaissut, mutta koin tutun ja kaivatun tunteen, että keskeneräinen
romaani kutsui seireenin lailla luokseen. Oli saatava lukea lisää, kuultava,
mitä Elsalle ja Marialle kuuluu, nähtävä ja oivallettava, miten kaikki palaset
lopulta loksahtavat paikalleen.
Romaanin rakenne on nimittäin rikottu ja tarina on loppujen
lopuksi melkoisen aukkoinen. Kronologia on murrettu, joten lukija saa jälleen
kerran koota kokonaisuuden alkuun irrallisilta tuntuvista palasista. En pane
tätä lainkaan pahakseni, vaikka menetelmä ei totisesti ole mitenkään poikkeuksellinen.
Kärjellä on kuitenkin itsellään paketti tiukasti koossa. Naisten tarinat
lomittuvat ja joitakin keskeisiä tapahtumia valotetaan useasta näkökulmasta.
Kun jokaisen naisen tarina alkaa lapsuudesta, tulee romaanin aikaperspektiivistä
syvä. Ailan lapsuuskokemukset alkavat jostain 1930-luvun alusta ja Elsan ja Marian
tarinat yltävät nykypäiviin.
Lapsen näkökulman ja lapsen kertojanäänen Kärki tavoittaa
oivallisesti. Kieli ja havainnointi kehittyvät henkilöiden iän karttuessa. Kun
samoja tapahtumia valotetaan eri näkökulmista, käy havaintojen ja ymmärtämisen
ero selvästi ilmi. Lapsi näkee ja kokee tilanteet aivan toisin kuin vieressä
oleva aikuinen.
Joitakin keskeisiä tapahtumia siis kuvataan useastakin
näkökulmasta, mutta muuten tarina on osin aukkoinen tai ainakin lukijalle
annetaan vain minimaalisen vähän vihjeitä päätelmiensä tekemistä varten. Myös
tästä kirjoitustavasta pidän. En haluakaan, että kaikki asiat selitetään auki.
Omille päätelmille jätetty tila antaa tulkintamahdollisuuksia ja oivaltamisen ilon
lukijalle. On hienoa, että kirjoittaja luottaa lukijaansa.
Minulle Elsa on kirjan päähenkilö. Vaikka pidin kovasti
hänestä ja hänen tarinastaan, hieman väsähdin jossain vaiheessa hänen
kaoottisen opiskelijaelämänsä vaiheiden tarkkaan ja laajaan kuvailuun. Jos siis
romaania olisi haluttu tiivistää, niissä kohdissa olisi ollut varaakin.
Kärki keskittyy naisiin ja heidän ahtaaseen tilaansa ja
siitä irti pyristelyyn. Esimerkiksi Marian ja vielä Elsankin opiskeluhaaveisiin
suhtaudutaan sekä perheessä että yhteisössä kielteisesti. Naisen paikka on kotona
synnyttämässä ja kasvattamassa lapsia, ei töissä. Kuitenkin Elsan äitikin murtautuu
lopulta ulos tästä kaavasta, muttei kuitenkaan pysty tukemaan tytärtään tämän
ratkaisuissa.
Sisarusten välistä sidettä Kärki kuvaa myös hienosti, samoin
eri sukupolvien samanhenkisten naisten yhteenkuuluvuutta. Elsa joutuu tekemään äärimmäisen
kovan ratkaisun valitessaan oman tiensä. On luovuttava perheestä. Itkin
kohdassa, jossa Elsa bussissa istuessaan poistaa puhelimestaan perheenjäsentensä
nimet ja numerot. Onneksi Elsalla on kuitenkin lapsuudenystävä Veera, joka ei vierasta
Elsaa tämän toisenlaisen elämänpiirin takia. Ystävyys kantaa läpi vaikeidenkin
aikojen.
Mukana tarinassa on useita mielenkiintoisia miehiä, joiden tarina
avautuu nyt vain naisten kautta mutta jotka jäivät vaivaamaan mieltäni. Mitä ajattelivat
ja tunsivat Martti, Hannu ja Paavo? Mutta kuten sanottu, kaikkea ei tarvitse
avata ja selittää.
Katja Kärki: Jumalan
huone
Bazar 2019. 461 s.
Ennakkokappale.
Kirja ilmestyy ja on kaupoissa 29.1.2019.
Sijoitan Jumalan huoneen Helmet-lukuhaasteen kohtaan
43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi.
Bazar 2019. 461 s.
Ennakkokappale.
Kirja ilmestyy ja on kaupoissa 29.1.2019.
Sijoitan Jumalan huoneen Helmet-lukuhaasteen kohtaan
43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi.
Tämä tosiaan imaisi mukaansa! Kiehtova ja monisyinen romaani – mainiota alkua tälle kirjavuodelle.
VastaaPoista