JP Koskinen: Huhtikuun hiipuva rakkaus - Murhan vuosi 4

JP Koskisen mittava Murhan vuosi -dekkarisarja etenee vakaammin kuin Helsingin ja Hämeenlinnan väliä kulkeva juna, ja sarjan viides osa Toukokuun tuonen kukat on jo tietääkseni mennyt painoon. Lukijaparka ei oikein tahdo vauhdissa pysyä, ja luinkin viimevuotisen Huhtikuun hiipuvan rakkauden vasta nyt tämän vuoden maaliskuun alussa. Ihan ajoissa siis kuitenkin, vaikka toisaalta myöhässä.

Sarjan kyytiin aiemmin hypänneet tapaavat tutun etsiväkaksikon eli minäkertoja Juho Tulikosken ja hänen eläköityneen poliisienonsa Arosuon tutun uneliaissa tunnelmissa hämeenlinnalaisessa etsivätoimistossaan. Kyytiin voi hypätä mainiosti myös tästä nelososasta, sillä vaikka Tulikoskien ja Arosoiden sotkuiset sukukuviot kulkevat yhtenä juonilinjana sarjan pohjalla, se etenee niin verkkaan, että mukaan kyllä vielä ehtii (eikä haittaa, vaikka kirjat lukisi epäjärjestyksessäkin).

Luppoaikaa vietetään toimistolla paitsi keskenään naljaillen myös ratkaisemalla Anneli Auerin miehen murha. Se ei aiheuta kaksikolle edes kummoista päänvaivaa.

Varsinainen rikosjuoni käynnistyy, kun kaksikolle tarjotaan tutkittavaksi kadonneen sedän tapausta. Hämeenlinnalainen Garamerien mahtisuvun matriarkka Amanda Garamer, joka sattumoisin omistaa hulppean Vanajanlinnan ja myös asuu siellä palvelusväkineen, on huonossa kunnossa. Satojen miljoonien perintö lankeaa pian jaettavaksi perillisille. Tässä tilanteessa pääperillinen, Amandan omintakeinen pojanpoika Jalmari Garamer, haluaa löytää mahdollisen setänsä.

Virallisesti Amanda Garamerillä ja hänen edesmenneellä puolisollaan on ollut vain yksi lapsi, Peter, joka on syntynyt pariskunnan asuessa Ruotissa. Vanhoissa perhekuvissa kuitenkin vilahtelee myös toinen poika, joka saattaisi olla nimeltään Johan. Peter vaimoineen on kuollut vuosikymmeniä aikaisemmin kohtalokkaassa ja hieman omituisessa veneonnettomuudessa.

Arosuo ja Juho ottavat kummallisen toimeksiannon vastaan, vaikka he hämmästelevätkin, miksi perijä haluaa kaivaa esiin henkilön, joka todennäköisesti tulisi saamaan reilun osuuden rahoista. Tehtävä ei ole mitenkään helppo, sillä tietoa on saatavissa hyvin vähän. Oletetusta Johan Garamerista ei löydy tietoa mistään rekistereistä eikä eksentrinen Vanajanlinnan emäntä suostu puhumaan toisen pojan mahdollisesta olemassa olosta. Mutta johonkin todella tulenarkaan miehet ovat sohaisseet, sen Juho saa vielä kipeästi tuntea nahoissaan.

Neljäs juonikuvio liittyy Juhon naisystävään Heliin, jolla on asiakkaanaan hyvin erikoinen nainen Hilla. Tämä on sulkeutunut kerrostaloasuntoonsa foliolla vahvistettujen pimennysverhojen taakse, koska on vakuuttunut, että ufot nappasivat hänet taannoin öiseltä maantieltä. Mitä tiellä oikein tapahtui? Oliko tapahtumalla muita todistajia?

Murhan vuosi -sarja edustaa jonkinlaista kepeää ja salakavalan huumorin höystämää dekkaria, jossa ei väkivallalla mässäillä, vaikka ruumiita välillä tuleekin. Juho kohtaa tälläkin kertaa kaupungilla hämeenlinnalaisen kirjailija Tapani Baggen. Tämä kohtaaminen varmasti hymyilyttää kaikkia herrojen kirjojen ystäviä herrojen itsensä lisäksi. Koskinen myös mukavasti taivuttaa faktaa fiktioon sopivaksi. Piti oikein tarkistaa, millainen Vanajanlinnan ’oikea’ historia onkaan. Oivallinen paikka jännitystarinalle, kieltämättä. Paikkakuntalaiset poiminevat kirjoista vielä monenlaista, mikä ulkopuolisilta menee ohi.

JP Koskinen: Huhtikuun hiipuva rakkaus
CrimeTime 2018. 279 s.

Arvostelukappale.

Murha vuosi -sarja:

Tammikuun pimeä syli
Helmikuun kylmä kosketus
Maaliskuun mustat varjot
Huhtikuun hiipuva rakkaus
Toukokuun tuonen kukat