Wikipedian mukaan
”Doggerland oli jääkaudella ja
jonkun aikaa sen jälkeenkin Pohjanmerellä sijainnut maa-alue, joka
peittyi mannerjäätiköiden sulamisvesien alle noin 5200 eaa. Tämä kadonnut
maa-alue on saanut nimensä Doggermatalikosta.”
Tukholmalaisen dekkarikirjailija Maria Adolfssonin uudessa Doggerland-sarjassa
Doggerland ei olekaan kokonaan vajonnut mereen vaan osa siitä on edelleen
olemassa ja muodostaa Doggerlandin saarivaltion. Se sijaitsee siis Britteinsaarten
ja Tanskan välimaastossa keskellä Pohjanmerta.Tasavallassa puhutaan doggeria,
maksetaan markoilla ja shillingeillä ja juhlitaan osterikauden aloittavaa
oistraa kuin meillä vappua ja juhannusta yhteensä.
Doggerland-sarjan aloitusosassa Harha-askeleessa tutustutaan komisario Karen Eiken Hornbyhyn,
miltei viisikymppiseen yksineläjään ja paluumuuttajaan, joka on poliisiurallaan
törmännyt tukevaan lasikattoon. Karen ei ole dekkarisankarittarena aivan
sovinnaisimmasta päästä, sen todistaa jo Harha-askeleen
alkuasetelma: Karen herää pääkaupungissa Dunkerissa hotellihuoneesta oistran
jälkeisenä aamuna järkyttävässä krapulassa. Tilannetta ei helpota se, että
samassa sängyssä kuorsaa Karenin vastenmielinen pomo Jounas Smeed.
Toivoen kiihkeästi, että oistran jäljiltä kaupunki ja
maantiet ovat autioita, Karen hiippailee ulos hotellista ja ajaa kotiinsa
Langevikin pikkukylään. Matkalla hän näkee naapurinsa Susanne Smeedin tulevan
aamutakkisillaan aamu-uinnilta. Näky saa hänet entistäkin huonommalle tuulelle,
sillä Susanne on hänen pomonsa entinen vaimo…
Tilanne kuitenkin pahenee nopeasti. Karen herätetään parin
tunnin päästä krapulauniltaan. Susanne Smeed on löydetty murhattuna kotoaan.
Karen määrätään tutkinnan johtoon, koska esimies Jounas Smeed on epäilty ja
joka tapauksessa jäävi tutkimaan entisen vaimonsa murhaa. Miten Karen saa
hoidettua tilanteen niin, ettei koko poliisilaitokselle paljastu, mitä hän ja
Jounas puuhasivat oistran jälkeen hotellihuoneessa? Jo ajatuskin esimiehen
kuulustelemisesta saa Karenin voimaan pahoin.
Karenin pitäisi nyt näyttää, mihin hän tutkijana pystyy,
sillä hänellä on iso joukko vastustajia ja kadehtijoita työpaikallaan. Mutta
tutkimukset polkevat harmillisesti paikallaan, eikä epäiltyjä tahdo löytyä.
Paljon vaivaa nähdään, jotta Jounas saadaan pois epäiltyjen listalta. Pitkälliset
tutkimukset, lähihistorian kiivas pöyhintä ja väärien johtolankojen karsinta
alkavat kuitenkin lopulta tuottaa tulosta.
Ennakkokappaleen takakannessa on teoksesta luonnehdinta ”Doggerland sijaitsee siellä missä
brittidekkari ja skandikrimi kohtaavat.” Tämä pitää paikkansa niin hyvässä
kuin vähän pahassakin. Harha-askeleen
perusteella ainoa varsinaisesti omaperäinen idea sarjassa on sen miljöö,
eksoottinen Doggerland, maa jota ei ole, mutta voisi olla.
Doggerlandin asukkaissa on verenperintöä niin pohjoismaista
kuin Britteinsaarilta ja Alankomaistakin. Samaa voi sanoa siis dekkarin aineksista.
Poliisilaitoksen työyhteisön ongelmat ovat tuttuja, samoin poliisin tutkintamenetelmät.
Murhakin on lopulta hyvin perinteinen, ja sen taustalta löytyvät motiivit ja
lopulta tekijäkin ovat oikeastaan hyvin tuttuja, jopa ennalta-arvattavia.
Ainakaan loppuratkaisu ei saanut paatuneen dekkariharrastajan kulmia kummoisestikaan
nytkähtämään.
Doggerland miljöönä on siis kiinnostava kaikesta huolimatta.
Sitä paitsi Doggerlandiin hurahtaminen ei käy turhan raskaasti matkarahaston
päälle! Samoin pisteet annan Karenista, joka ei turhia voivottele, vaikka töissä
meneekin aika usein päin männikköä eikä yksityiselämä ole sen ruusuisempaa. Mielelläni
annan Adolfssonille vielä toisenkin mahdollisuuden tehdä minuun vaikutuksen.
Maria Adolfsson:
Harha-askel (Felsteg)
Suom. Sirkka-Liisa Sjöblom
Tammi 2019. 463 s.
Äänikirjan lukija Karolina Kudjoi, kesto 15 h 31 min.
Ennakkokappale kustantajalta. Äänikirja Storytel-palvelu.
Suom. Sirkka-Liisa Sjöblom
Tammi 2019. 463 s.
Äänikirjan lukija Karolina Kudjoi, kesto 15 h 31 min.
Ennakkokappale kustantajalta. Äänikirja Storytel-palvelu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti