maanantai 1. huhtikuuta 2019

André Aciman: Kutsu minua nimelläsi




On hyvin todennäköistä, että André Acimanin romaani Kutsu minua nimelläsi olisi jäänyt lukematta, ellei kirjailija olisi tulossa toukokuussa Helsinki Lit -tapahtumaan. Avuksi oli vielä sekin, että kirjasta on jo saatavana äänikirjaversio. No, olipa miten hyvänsä, joka tapauksessa olen romaanin nyt lukenut (kuunnellut) ja olen siitä hyvin tyytyväinen. Pidin kirjasta lopulta kovasti.

Romaanissa Elio kertoo 17-vuotiaana kokemastaan kielletystä ensirakkaudestaan ja sen huumasta. Elion professori-isällä oli tapana kutsua jatko-opiskelijoita kesävieraiksi perheen italialaisen pikkukaupungin liepeillä sijaitsevaan kotiin. Opiskelijat saivat täysihoidon, jonka vastineeksi heidän piti seurustella perheen kanssa ja auttaa professoria tämän kirjeenvaihdossa.

Kesällä 1987 huvilalle saapuu Amerikan juutalainen Oliver, 24-vuotias filosofianopiskelija. Elio rakastuu komeaan ja itsevarmaan Oliveriin ensisilmäyksellä, kun tämä huikkaa matkakumppaneilleen huolettomasti ”Later!” näiden jättäessä hänet Elion kodin portille. Jo silloin Elio muistelee ajatelleensa, että Oliver jossain vaiheessa tulisi huikkaamaan hänelle tuon saman repliikin ja että se musertaisi hänet.

Elio on herännyt seksuaalisesti jo vuosia aiemmin ja huomannut myös kiinnostuksensa sekä naisiin että miehiin. Vuoden 1987 kesällä sekä Eliolla että Oliverilla on suhde vähintään yhden tytön tai naisen kanssa, mutta se ei estä heidän keskinäistä rakastumistaan ja eroottista suhdettaan.

Aciman kuvaa hellyttävästi nuoren pojan kiihkeää rakastumista, epävarmuutta ja tunteiden vuoristorataa. Elion koko huomio tuntuu kiinnittyvän Oliveriin, hänen eleisiinsä ja sanoihinsa. Mitä katse tarkoitti? Oliko repliikissä sittenkin jokin salainen viesti vain hänelle? Elio näkee kiihkeitä unia Oliverista ja itsestään sekä nukkuessaan että valveilla. Miten hän voisi ja uskaltaisi paljastaa rakkautensa ja halunsa Oliverille? Mitä sitten tapahtuisi?

Elion ja Oliverin intohimo saa täyttymyksensä ja kesä huipentuu muutamaan kiihkeään ja polttavan kauniiseen vuorokauteen Roomassa, jonne nuoret miehet matkustavat ennen Oliverin kesävierailun päättymistä. Rooman ajasta jää muistoja, joihin Elio palaa jokaisella käynnillään yhä uudelleen.

Romaani päättyy pitkään häivytysjaksoon, jossa miehet vielä tapaavat kymmenen vuotta myöhemmin. Mitä kesän romanssista on vielä jäljellä? Mitä elämä on heille tarjonnut?
Minulle Kutsu minua nimelläsi on kaunis ja koskettava rakkaustarina, jossa on mukavana lisämausteena lämpimänä hehkuva Italia ja Rooma sekä aimo annos sivistynyttä keskustelua kirjallisuudesta ja sen verran filosofiastakin, etten ehtinyt pitkästyä (kuten käy, kun tipahdan kärryiltä).

André Aciman: Kutsu minua nimelläsi (Call Me By Your Name)
Suom. Antero Tiittula.
Tammi 2019. Äänikirjan lukija Antti Jaakola.


Äänikirja Storytel.

André Aciman esiintyy Helskinki Lit 2019 -tapahtumassa pe 17.5.

Laitan kirjan Helmet-lukuhaasteen kohtaan 6. Rakkausromaani.

8 kommenttia:

  1. Olin trailerin perusteella luullut pariskunnan ikäeron olleen isompi ja siksi vierastaneen kirjaa. Onhan se edelleenkin hiukan kyseenalainen, mutta kiinnostuin silti kirjasta bloggauksesi jälkeen lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän oikein hyvin, mikä tässä asetelmassa aiheuttaa epäröintiä. Mutta minusta Aciman onnistuu kyllä saamaan minut henkilöidensä puolelle.

      Poista
  2. Olisin vain niin halunnut nähdä tästä tehdyn elokuvan, joka on kuuleman mukaan paljon viehättävämpi kuin kirja. Vertasin kirjan kahta kohtaa, joista en pitänyt filmin nähneen kanssa ja niitä ei ollut elokuvassa. Sitten tarjosin kirjaa hänelle, mutta sanoi 'ei kiitos, ei, haluan säilyttää sen elokuvan ihanan tunnelman pilaamatta sitä xxxx:llä.' Kirja on hyvin kirjoitettu, mutta joskus ei tarvitsisi ihan kaikkea kertoa, vaan pitää luottaa lukijaan.

    VastaaPoista
  3. Ymmärrän, mitä tarkoitat. Mutta kestin sen ja pystyin ohittamaan :D

    VastaaPoista
  4. Helsinki Lit johdatti minutkin Acimanin äärelle. Tuskin olisin muuten kirjaan tarttunut, mutta lopulta tämä oli vetävä ja miellyttävä äänikirjakokemus. Mielenkiinnolla odotan Acimanin esiintymistä Litissä!

    VastaaPoista
  5. Just luin Nannan postauksen tästä kirjasta. Kiinnostaa kovasti, eli laitanpa lukulistalle.

    VastaaPoista
  6. Kuuntelin itsekin tämän äänikirjana ja en lopulta edes ajatellut että olisin jättänyt kesken. Pidin henkilöhahmoista ja siitä että tarina sijoittuu Italiaan :) Olisi kiva nähdä myös elokuva tästä tarinasta!

    VastaaPoista
  7. En oikein olisi jaksanut lukea sitä loputonta toistoa. Ei lukija mikään tyhmä otus ole; vähempikin riittää.
    Täytyy sanoa, että olen pettynyt. Odotan, mitä Ei enää Eddy tuo mukanaan...

    VastaaPoista