Elly Griffiths: Korppikuningas

Nähtävästi Norfolkissa on Elly Griffithsin mielestä toistaiseksi murhattu kylliksi väkeä, sillä viidennessä Ruth Galloway -dekkarissa pengotaan luita ja selvitetään murhia vaihteeksi Blackpoolin kaupungin ja Pendlen metsien tuntumassa.

Forensisen arkeologian tohtori Ruth Gallowayn elämä tuntuu asettuneen uomiinsa ellei jopa jumittuneen paikoilleen. Elämä kaksivuotiaan Katen yksinhuoltajana on antoisaa mutta samalla stressaavaa, ja kaikkien työssä käyvien äitien tavoin Ruthilla on aina huono omatunto. Työ on mukavaa, mutta ura ei etene. Ruth ei ole tehnyt merkittäviä löytöjä saati julkaissut mitään vuosiin. Rakkauselämäkin on kädenlämpöistä, sillä miesystävä Max on kyllä mukava mutta ei mitenkään roihuun sytyttävä tyyppi.

Sitten rauha häiriintyy. Ruth saa viestin, että hänen opiskelukaverinsa Dan on kuollut asuntopalossa. Ryhmänsä ehdoton hurmuri ja tähtiopiskelija Dan on vastoin kaikkia odotuksia päätynyt pienen maalaisyliopiston historianlaitokselle opettamaan arkeologiaa. Mutta ennen onnettomuutta Dan on ehkä tehnyt mullistavan löydön, joka saattaisi liittyä mystiseen Korppikuninkaaseen. Itse asiassa Dan on lähettänyt löytöön liittyvän kirjeen Ruthille, jossa pyytää tämän apua otaksumiensa varmistamisessa. Vahinko vain, että kirje saapuu perille vasta Danin kuoleman jälkeen.

Sen sijaan tulipalo, jossa Dan kuoli, ei tainnut olla vahinko vaan tahallaan sytytetty. Joku tai jotkut ovat halunneet tappaa iloisen ja aina ehdottoman coolin Danin. Vai oliko Dan sellainen vielä, kaksikymmentä vuotta Ruthin ja Danin viimeisen tapaamisen jälkeen? Entä missä ovat Danin tietokone ja puhelin sekä kaikki kaivauksilla tehtyyn löytöön liittyvä kirjallinen materiaali? Onko Danin kuolemalla yhteys Korppikuninkaaseen vai onko sittenkin syynä hänen etninen taustansa? Pendlen yliopistolla toimii nimittäin uusnatsismiin reippaasti kallistuva salaseura Valkoinen käsi.

Danin esimies ottaa yllättäen yhteyttä Ruthiin ja pyytää tätä selvittämään, olivatko Danin esiin kaivamat luut sitä mitä tämä oletti vai jotain muuta. Myös opiskelukaveri Caz ottaa yhteyttä ja kertoo, että Danin kuolema ei ollutkaan onnettomuus. Ennen kuin Ruth edes ehtii tehdä päätöstä lähdöstä, hän saa uhkaavan tekstiviestin, jossa häntä kehotetaan luopumaan ajatuksesta. Viestistä Ruth ei kerro kenellekään, mutta hän sentään pyytää Nelsonia vähän selvittämään Danin kuolemaan liittyviä epäselvyyksiä.

Yhtä kaikki pian Blackpoolissa lomailevat paitsi Nelson vaimonsa kanssa myös Ruth, Kate ja uskollinen Cathbad. Ennen kuin Korppikuninkaan luiden arvoitukset on ratkaistu, tulee tietysti lisää ruumiita. Epäilyttävästi käyttäytyviä tyyppejä tuntuu olevan Pendlen yliopiston historianlaitos pullollaan, ja jokaisella on omat luurankonsa kaapeissaan, kuten kuuluukin. Ruth lähipiireineen joutuu jälleen todellisiin vaaroihin, ennen kuin myös murhaaja on saatu nalkkiin.

Griffiths jatkaa siis tutulla linjallaan, jossa leppoisat ja rankat tunnelmat vuorottelevat. Murhatutkimusten lomassa painiskellaan sydämenasioiden kanssa ja yritetään viettää peribrittiläistä lomaakin. Työnarkomaaneille kuten Nelsonille ja Ruthille se on tosin melko vaikeaa, mutta Kate ja Cathbad ottavat ilon irti. Korppikuninkaaseen muuten liittyy kuin liittyykin ihan mojova yllätys…

Ruthia ja kumppaneita on mukava tavata säännöllisesti, ja tälläkin kertaa viihdyin oikein hyvin. Suosikkihenkilökseni on noussut sympaattinen Cathbad kaikkine omituisuuksineen. Ruth on mukavan rosoinen päähenkilö, mutta on myönnettävä, että minuakin on alkanut vaivata tapa, jolla hän puhuu itselleen itsestään ylipainoisena ja rumana. Miksi ihan normaalivartaloisen keski-ikäisen naisen pitää jatkuvasti jauhaa omasta (olemattomasta) lihavuudestaan? Rasittavaa.

Elly Griffiths: Korppikuningas (Dying Fall)
Suom. Anna Kangasmaa.
Tammi 2019. 372 s.

Arvostelukappale.

Laitan kirjan Helmet-lukuhaasteen kohtaan 12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan.

Ruth Galloway -sarja:

Risteyskohdat
Januksen kivi
Jyrkänteen reunalla
Käärmeen kirous
Korppikuningas