Vuonna 1929 Tampereella rakennetaan raitiotietä kaupungin
keskustassa ja Hämeensilta on valmistumaisillaan patsaineen. Poliisia
työllistävät kieltolain aiheuttamat lieveilmiöt, ja Lapuan liike alkaa
vähitellen näyttää luonteensa. Sisällissodan haavat eivät ole umpeutuneet.
Teollisuuskaupunki kasvaa kohisten, mutta kaikilla ei mene hyvin. Monet
tehdastyötä tekevät naiset ansaitsevat työllään liian vähän ja joutuvat
turvautumaan kyseenalaisiin lisäansioihin. Irtolaisuudesta, työttömyydestä ja
siveettömyydestä rangaistaan ankarasti.
Kaiken tämän keskellä kesäisessä kaupungissa riehuu
sarjamurhaaja, jonka uhreiksi valikoituvat kauniit nuoret naiset. Murhaaja
asettelee alastomiksi riisumansa uhrit kuin näytteille punainen kukka
haarovälissään ja Raamattuun viittaava vihje vierellään. Poliisi on ymmällään.
Jo uhrien tunnistaminen on osin työn takana. Miten saada kiinni tekijä?
Tällainen on miljöö ja lähtöasetelma Pekka Hyytin esikoisdekkarissa Tummat pilvet eilisen. Hyytin sankariparivaljakon osapuolet ovat järjestyspoliisin konstaapeli Voitto Karhu ja Aamulehden sähäkkä reportteri Ina Djurling. Kaksikko tapaa toisensa kesän mittaan pariin otteeseen, mutta varsinaisesti Voitto ja Ina tutustuvat, kun he törmäävät yhdessä kammottavalle rikospaikalle Tampereen tuomiokirkossa.
Tällainen on miljöö ja lähtöasetelma Pekka Hyytin esikoisdekkarissa Tummat pilvet eilisen. Hyytin sankariparivaljakon osapuolet ovat järjestyspoliisin konstaapeli Voitto Karhu ja Aamulehden sähäkkä reportteri Ina Djurling. Kaksikko tapaa toisensa kesän mittaan pariin otteeseen, mutta varsinaisesti Voitto ja Ina tutustuvat, kun he törmäävät yhdessä kammottavalle rikospaikalle Tampereen tuomiokirkossa.
Voitto Karhu on sukunimensä veroinen, mitä kokoon tulee.
Vakaa maalaistalon poika on päätynyt kaupunkiin poliisiksi, mutta järjestyspoliisin
tehtävät ovat alkaneet maistua vähän puulta. Karhulla olisi eväitä parempiinkin
tehtäviin, ja Keskusrikospoliisin tutkintaryhmä kiinnostaisi kovasti. Mutta oma
esimies ei ota Karhun rikostutkinta-aloitteita kuuleviin korviinsakaan. Karhun
on tyydyttävä jahtaamaan pirtukauppiaita.
Ina Djurling on opiskellut peräti Italiassa, mutta lehtimiesura
ei nuorelle naiselle ole mikään helppo pala. Ina on kuitenkin hyvä
kirjoittamaan sekä sitkeä ja rohkea selvittämään asioita. Erityisesti häntä kiinnostavat
naisten asiat, ja hän haluaisi kirjoittaa perusteellisen reportaasin tamperelaisten
prostituoitujen hankalasta ja epäoikeudenmukaisesta tilanteesta. Sarjamurhat
kiinnostavat häntä erityisesti, koska uhrit saattavat olla prostituoituja.
Mutta poliisi kieltää lehdistöä kirjoittamasta mitään murhiin liittyvää.
Koska kumpikaan ei saa virallisesti ja luvan kanssa
selvittää kuohuttavaa rikossarjaa, päättävät Ina ja Voitto yhdistää voimansa ja
alkaa selvittää murhia omin päin. Asioiden penkominen on kuitenkin
hengenvaarallista puuhaa, varsinkin, kun he alkavat päästä tekijän jäljille. Ennen
kuin syyllinen on saatu kiinni, ovat sankarit todellisessa hengenvaarassa.
Voitto Karhu on vakaa ja kunnollinen nuori mies, ja Ina
Djurling on päättäväinen, tarmokas ja ennen kaikkea itsenäinen nainen. He muodostavat
virkistävän rikostutkijaparin, jolla ei ole luurankoja kaapeissaan eikä traumoja
tai addiktioita sotkemassa kuvioita. Ainoa pulma on, että konstaapeli Karhu
huomaa jossain vaiheessa rakastuneensa tulisesti punatukkaiseen Inaan. Vastaako
nainen hänen tunteisiinsa? Tohtiiko hän koskaan kertoa niistä naiselle?
Hyyti on valinnut dekkarinsa tapahtuma-ajankohdan
oivallisesti. Vuonna 1929 sisällissodasta on kulunut vain reippaat kymmenen vuotta ja poliittinen
tilanne on edelleen tulenarka. Talouden nousukausi on juuri taittumassa. Poliisin
tutkintamenetelmät kehittyvät vauhdilla.
Hyyti on tehnyt taustatutkimuksensa
huolella, ja vanha Tampere herää dekkarin sivuilla eloon. Tosin joissakin
kohdissa kulttuurihistorialliset tietoiskut, jotka on istutettu Inan suuhun, ovat
hieman päälle liimatun oloisia. Kömpelyyden häivähdys on myös kirjailijan maneerissa
kuvata lähes kaikki tarinaan putkahtavat henkilöt muutamalla lyhyellä lauseella
hiustenväristä vartalon muotoon. Onko lukijan saatava heti tietää vuoden
tarkkuudella sivuhenkilöiden ikä? Hyyti suosii muutenkin lyhyistä päälauseista
muodostuvia virkkeitä, eli kieli on selkeää ja kikkailematonta.
Minulla ei ole mitään selkeää ja suoraviivaista tyyliä
vastaan, mutta muutamissa kohdissa, joissa tarinan jännitys tiivistyy, olisi
ollut varaa maalailla hieman leveämmälläkin pensselillä ja nautiskella kiperän tilanteen
vivahteilla. Ehkäpä seuraavassa dekkarissa sitten? Viihdyin nimittäin
Tampereella oikein mukavasti Inan ja Voiton vanavedessä ja lukisin mielelläni
heidän vaiheistaan ja rikostutkimuksistaan lisääkin.
Pekka Hyyti: Tummat pilvet eilisen
Myllylahti 2019. 333 s.
Arvostelukappale.
Laitan kirjan Helmet-lukuhaasteen kohtaan 28. Kirjan kannessa on kuu.
Tummat pilvet eilisen valittiin vuoden 2020 parhaaksi esikoisekkariksi. Jatko-osa Musta taivas ilmestyy alkukeväällä 2020.
Pekka Hyyti: Tummat pilvet eilisen
Myllylahti 2019. 333 s.
Arvostelukappale.
Laitan kirjan Helmet-lukuhaasteen kohtaan 28. Kirjan kannessa on kuu.
Tummat pilvet eilisen valittiin vuoden 2020 parhaaksi esikoisekkariksi. Jatko-osa Musta taivas ilmestyy alkukeväällä 2020.
Sattuipas kivasti. Olen juuri kirjoittamassa postausta tästä kirjasta. Hyvä lukukokemus oli.
VastaaPoistaLuin kirjan just loppuun. Minusta se oli hyvä ja pidin Tre miljöökuvauksesta. Esikoisteokseksi erinomainen.
VastaaPoistaOnhan nuo ollet villejä aikoja.