Kanadalainen toimittaja Louise
Penny julkaisi esikoisdekkarinsa Still
Life vuonna 2005. Kirjassa tavataan ensimmäistä kertaa rikostutkija Armand
Gamache, Sûreté du Québecin
henkirikososaston ylikomisario, sekä pikkuruisen Three Pinesin kylän asukkaat.
Nimellä Naivistin kuolema vuonna 2008
suomeksi julkaistu (WSOY, Sapo-sarja) dekkari suorastaan kahmi erilaisia rikoskirjoille
myönnettäviä palkintoja. Naivistin
kuolema on nyt jo 15-osaiseksi paisuneen dekkarisarjan aloitusosa, ja
sarjaa on käännetty 25 kielelle.
Louise Penny on siis hyvin suosittu ja arvostettu
dekkaristi, mutta jostain syystä hänen Armand
Gamache -sarjansa suomennokset jäivät kymmenisen vuotta sitten kahteen. WSOY
julkaisi Sapo-sarjassa vielä kakkososan New
Blood Dagger nimellä Kylmän kosketus
(2009), mutta jatkoa ei enää tullut.
Nyt sarja saa kuitenkin uuden mahdollisuuden, kun Bazar
aloittaa sarjan julkaisemisen alusta alkaen. Sarjan kaksi ensimmäistä osaa
julkaistaan uudelleen sellaisinaan, vaikka nimi ja kansikuva onkin vaihdettu.
Suomennokset ovat (käsittääkseni) samat eli Raimo Salmisen alkuperäiset. Naivistin
kuolemasta on tullut Kuolema
kiitospäivänä, mutta ilmeisesti kakkososa Kylmän kosketus saa pitää alkuperäisen nimensä. Hieman
hämmentäväähän tämä kieltämättä on. Minua ei nimenvaihdos haittaa yhtään, sillä
en ole aikeistani huolimatta ehtinyt vielä Pennyn tuotantoon aiemmin tarttua,
mutta jos on sattumalta Naivistin kuoleman
lukenut, saattaa kokea jonkinlaisen entiselämyksen Kuolema kiitospäivänä -dekkarin parissa!
Armand Gamache
-sarja on todellinen herkkupala Agatha
Christie - ja Georges Simenon
-faneille. Armand Gamache on alaistensa palvoma tutkijalegenda, joka herättää
rauhallisella ja hieman isällisellä olemuksellaan luottamusta. Hänen suosikkimenetelmiään
ovat ihmisten katselu ja kuuntelu. Kun on riittävästi nähnyt ja kuullut, voi
tehdä päätelmiä ja ratkaista rikokset. Kuolema
kiitospäivänä -dekkarissa Gamache asettuu paikallisen bistron takan ääreen
aina iltaisin jutustelemaan asukkaiden kanssa. Aika moni Three Pinesin väestä
poikkeaakin rikoskomisarion puheilla.
Three Pines on idyllinen ja unelias pikkukylä, jonka
rautatieasemarakennus on nykyään VPK:n kokoontumistiloina ja lapset odottavat
koulubussia suljetun kyläkoulun edessä. Silti kylässä asuu koko joukko
mielenkiintoisia ihmisiä, joista monet ovat tunteneet toisensa vuosikymmeniä.
Osa taas on muuttanut paikkakunnalle jossain vaiheessa ja asettunut taloksi. Koska ollaan Kanadassa, myös kielikysymyksellä on merkitystä. Juopa ranskan- ja englanninkielisten kanadalaisten välillä tuntuu olevan selkeä. Kielen perusteella tehdään esimerkiksi herkästi ennakkokäsitysten sävyttämiä johtopäätöksiä ihmisistä puolin ja toisin.
Idylli särkyy, kun kiitospäiväsunnuntain aamuna eläkkeellä
oleva opettaja Jane Neal löydetään kotinsa lähellä sijaitsevasta metsästä kuolleena.
Kuolema ei ole luonnollinen. Onko kyseessä metsästysonnettomuus vai kenties
tahallinen teko, murha? Paikalle hälytetty Armand Gamache ryhmineen ryhtyy
ottamaan asiasta selvää. Alkuun näyttää, että Jane Nealilla ei ole ollut
ainuttakaan vihollista. Kaikki ovat rakastaneet tai vähintäänkin pitäneet hänestä
kovasti.
Mutta tapaukseen liittyy kummallisia ja kiinnostavia yksityiskohtia.
Jane on surmattu jousella ja nuolella. Missä ruumiin lävistänyt nuoli on? Miksi
Jane on lähtenyt aamukävelylleen ilman uskollista koiraansa? Kenelle Jane on
jättänyt omaisuutensa? Liittyykö kuolema jotenkin tauluun, jonka Jane on tavoistaan
poiketen jättänyt paikallisen taideyhdistyksen syysnäyttelyä varten arvioitavaksi?
Kyseinen taulu on herättänyt raadissa ällistystä.
Gamache tarkkailee kylää ja sen asukkaita, katselee ja
kuuntelee. Pinnan alla tuntuu kulkevan tummia virtauksia. Gamachen ryhmä penkoo
esiin kyläläisten uudet ja vanhat salaisuudet ketään säästelemättä, ja lopulta
syyllinen paljastuu. Mutta onko murhaaja sittenkin liian ovela Gamachelle?
Rikoksen ratkaisemisen lomassa Gamache kumppaneineen nauttii
maaseudun upeasta luonnosta, kauniista maisemista ja ennen kaikkea mahtavista
herkuista, joita syödään lähes taukoamatta.
Penny kirjoittaa siis mitä mainiointa perinteistä arvoitusdekkaria,
joka on maustettu kanadalaisella maalaisidyllillä. Tarina sijoittuu nykyaikaan,
mutta on kuitenkin merkillisen ajaton tunnelmaltaan. Mieluusti palaan näihin
tunnelmiin toistekin.
Louise Penny: Kuolema
kiitospäivänä (Still Life)
Suom. Raimo Salminen
Bazar 2019. 367 s.
Suom. Raimo Salminen
Bazar 2019. 367 s.
Ennakkokappale.
Kirja ilmestyy 4.6.2019.
Seuraava osa Kylmän kosketus ilmestyy
26.9.2019. Kurkkaa arvioni siitä täältä.
Kiva kun esittelit tämän kirjan Kirsi. En ole lukenut yhtään Pennya, mutta tämä todella kiinnostaa. Mukavaa viikonloppua!
VastaaPoistaTulin lukemaan arviosi kun sain omat ajatukseni pureksittua sanoiksi. Mukava lukea välissä tällaista perinteistä, ns. vähäverisempää dekkaria. Three Pinesiin voisi palata takaisin, Gamache on kiinnostava hahmo.
VastaaPoista