Eveliina Talvitie: Kovakuorinen

Tietokirjailija Eveliina Talvitie tunnetaan teoksistaan Keitäs tyttö kahvia, Hieno vai huono ja Miten helvetissä minusta tuli feministi? Kovakuorinen on Talvitien ensimmäinen kaunokirjallinen teos. Takakannessa kirjasta kerrotaan muun muassa näin:

”Kovakuorinen on tarina tyttöjen välisestä ystävyydestä, joka kantaa aikuisuuteen saakka. Pikkukaupungin jo nostalgiseen kerrostalolähiöön ja pääkaupunkiin sijoittuva tarina pujottelee 1970-luvulta 2000-luvulle. Kova­kuorinen on myös tarina siitä, kun saalistajasta tulee saalis. Se leikittelee mieheydellä, naiseudella ja todellisuudella. Kipeästä tulee hauskaa ja hauskasta kipeää.”

1970-luvulla Eeva ja Mira asuvat samassa kerrostalossa ja ovat erottamattomat ystävykset. Miran äiti Mappe ryyppää, Eevan äiti Alice on kylmä ihminen. Kummankaan kotiolot eivät ole hääppöiset, mutta eteenpäin tytöt ponnistavat yhdessä. Mirasta tulee aikanaan näyttelijä ja Eevasta toimittaja.

Eeva on Kovakuorisen päähenkilö, jonka kautta tarinaa avataan. Aika pian lukijalle selviää, mihin romaanin nimi viittaa. Elämä on kolhinut Eevaa sen verran pahasti, että tälle on kehittynyt kova kuori, jonka alle hän ei uskalla päästää ketään. Paitsi ehkä Miran.

Romaanin kronologia on rikottu, joten lukija saa tai joutuu kokoamaan palasia saadakseen käsityksen tapahtumien kulusta. Osa henkilöistä on alkuun anonyymeja, kuten Mies, jonka näkökulmasta tapahtumia välillä kerrotaan. Mies on huumaantunut omasta erinomaisuudestaan ja menestyksestään niin ammatillisesti kuin naismaailmassakin. Lapsuudenharrastus, kovakuoriaisten keräily, tuntuu vaihtuneen naisten keräilyyn. Mitä vaikeammin tavoitettava harvinainen saalis on, sitä kipeämmin Mies haluaa sen napata, tappaa ja kiinnittää neuloilla kokoelmaansa.

Sekaan on ripoteltu myös katkelmia, jotka on otsikoitu Mielentilatutkimukseksi. Tutkimuskohteena on Eeva ja häntä haastattelee lausuntoaan varten psykiatri. Mitä oikein on tapahtunut? Miksi oikeus haluaa saada selville Eevan mielentilan? On selvää, että tapahtumat johtavat katastrofiin, mutta miten ja miksi? Mitä pidemmälle teosta lukee, sen vähemmän huomaa luottavansa lukemaansa. Kuinka paljon Eeva on salannut läheisiltään, itseltään ja ennen kaikkea lukijalta?

Kovakuorinen ei ole helppo romaani, mutta kiehtova se on. Itseäni kosketti erityisesti nostalgiataso, sillä olen Eevan ja Miran kanssa selvästikin samaa sukupolvea. Vaikka en elänyt lapsuuttani kaupunkilähiössä, jaan silti monet heidän lapsuudenkokemuksensa. Romaanin ääniraita soi päässäni automaattisesti. Talvitie osaa poimia ajan virrasta yksityiskohtia, jotka vaikuttavat viattomilta mutta jotka tempaavat aikalaisen varoittamatta mukaansa ajan syövereihin.

Vaikka Kovakuorisessa tapahtuu lopulta rikos, se ei ole rikosromaani saati dekkari. Rikosta ei ratkota, vaan se paljastetaan lopulta lukijalle ilman sen kummempia valmisteluja. Mielenkiintoista onkin, mikä ajoi Eevan tekemään sen minkä hän teki. Mitä hänen mielessään liikkui ja miksi? Siitäkin lukijalle tarjotaan ainakin yksi ratkaisuvaihtoehto. Mutta onko se oikea tai ainoa?

Eveliina Talvitie: Kovakuorinen
Into 2019. 227 s.

Ennakkokappale. Kirja ilmestyy 15.6.2019.