Marja-Leena Tiainen: Kulmakaupan naiset

Kammottavan Fritz Honkan jälkeen oli virkistävää ja suorastaan elähdyttävää lukea aivan toisenlainen romaani. Kirjailija Marja-Leena Tiainen kertoi omissa some-kanavissaan keväämmällä, että hänen nostalgisille Kuopio-kirjoilleen on tulossa täydennystä tänä syksynä, kun Kanslian naiset -niminen romaani ilmestyy. Ihan puhtaasta uteliaisuudesta kävin lainaamassa kirjastosta aiemmat teokset eli Kulmakaupan naiset ja Suoraa saumaa ja siksakkia tietämättä niistä sen enempää.

Kanslian naiset -romaanin kustantaja nimittää sitä suoraan lukuromaaniksi. Hieman epämääräinen termi on keskusteluttanut eri foorumeilla välillä kiivaastikin, mutta ainakin Kulmakaupan naisiin se mielestäni sopii erittäin hyvin. Teos on sujuvasti etenevää ja kikkailematonta proosaa. Se kertoo hyvin arkisesta elämästä useamman naisen näkökulmasta, eikä kovin kummoisia juonia tai käännekohtia ole. Mukana on tietysti myös sydämenasioita, mutta niistä kuvioista on höttöromantiikka kilometrien päässä. Ei siis mitään suurta taidetta mutta ei kevyintä viihdettäkään, vaan lukijaa aliarvioimatonta kerrontaa. Lajityyppi voi kuulostaa vähäarvoiselta, mutta ei sen kirjoittaminen kovin monelta tekijältä ongelmitta suju. Tiaiselta sujuu, ja mallikkaasti sujuukin.

Eletään 1960-luvun puolivälin tienoota Kuopiossa ja ympäröivällä maaseudulla. Maila pyörittää pientä perinteistä korttelikauppaa. Aviomies on häipynyt pari vuotta aikaisemmin toisen naisen perään ja jättänyt Mailan huolehtimaan pariskunnan Aki-pojasta ja kaupasta. Lapsuudenystävä Kyösti yrittää riiustella Mailaa, mutta Maila haikailee vielä sujuvapuheisen Sepon perään.

Kaupan tilanne on sanalla sanoen surkea. Perinteinen palveluliike kannattaa päivä päivältä huonommin, ja Osuuskaupan valintamyymälä houkuttelee vakiasiakkaitakin vastustamattomasti. Maila on vaikeiden päätösten edessä. Lopettaako kauppa vai ei? Työntekijöitä ei raaskisi irtisanoa, ja hyvä olisi itsellekin olla jokin leivänlähde. Tosin kauppakaan ei sellainen ole ollut enää aikoihin. Mutta ilman suuria investointeja kauppa ei menesty, eikä investointeihin yksinkertaisesti ole varaa.

Mailan kuusitoistavuotias pikkusisko Eeva-Liisa toimittaa kaupan juoksevia asioita kitupalkkaa vastaan ja haaveilee taiteilijan urasta. Kaupan asiakas taiteilija Ahvo näkee tytössä potentiaalia ja kannustaa hakemaan Ateneumiin. Mutta millä rahalla sen voisi tehdä? Isä ja äiti eivät anna koskaan lupaa. Taiteilija ei ole mikään oikea ammatti, ei ainakaan naiselle.

Kaupan vakityöntekijällä Kertulla on perhe- ja avioliittoasiat mallillaan, mutta sitten hän löytää rinnastaan pelottavan kyhmyn. Toisen onnettomuus on toisen onni, sillä Kertun pitkän poissaolon takia kiireapulaiseksi palkattu Soili saakin jäädä vähän pidemmäksi aikaa taloon. Soili on nuori ja levoton kaunotar, jonka kotiasiat ovat pahasti vinksallaan, eivätkä miesjutut mene sen paremmin. Paikkakunnan oma jalkapallotähti pistää Soilin pään pyörälle, mutta aikooko mies oikeasti jättää raskaana olevan vaimonsa?

Helinä tulee tasaisin väliajoin töihin silmä mustana. Pienen asunnon kaapinkulmat tuntuvat osuvan naisen kasvoihin kummallisen usein. Miten jättää aviomies, joka selvin päin on kunnollinen aviomies ja kohtuullinen isä kahdelle pienelle lapselle, mutta joka humalapäissään on raivoisan mustasukkainen? Kaiken lisäksi mies tuntuu olevan enemmän naimisissa sukunsa kuin vaimonsa kanssa.

Itse en muista 1960-luvusta juuri mitään, mutta tunnistan kyllä Mailan liikkeen tyyliset vanhanajan kaupat, joista aika ajoi ohitse. Kulmakaupan naiset on tietyllä tavalla hyvin nostalginen romaani, mutta siinä ei kovinkaan runsaalla kädellä kullata menneitä aikoja. Yksin liikkeellä olevalla naisella ei ollut asiaa ravintolaan, ja naimisissa olevallekin lääkäri kirjoitti ehkäisypillerireseptin vain pitkin hampain. Nainen yrittäjänä oli lähinnä vitsailun aihe.

Näkökulmia romaanissa on runsaanlaisesti, mutta erilaisten naiskohtaloiden avulla saadaan melkoisen hyvä kuva naisten elämästä tuon ajan Suomessa. Kulmakaupan naiset oli mielenkiintoinen ja ennen kaikkea mukava sukellus menneeseen maailmaan, joka ei ole kovinkaan kaukana takana. Tulin kirjasta hyvälle mielelle!

Marja-Leena Tiainen: Kulmakaupan naiset
Tammi 1999. 301 s.

Kirjasto.