Kirjoilla on taipumusta kerääntyä erilaisiksi pinoiksi ja
röykkiöiksi työhuoneeni pinnoille, ennen kuin ehdin ne lukea. Jos aivan
rehellisiä ollaan, tuskin ehdin milloinkaan lukea kaikkia kirjojani. Kesällä
huomasin tämän ongelman lisäksi toisen. Olen nimittäin viimeisen vuoden aikana
kovasti viehättynyt uusista kuunteluaikapalveluista, kuten Storytel ja BookBeat.
Äänikirjoja kuuntelen jatkuvasti, joten mikä onkaan mukavampaa kuin valita
palvelun syövereistä uusia kuunneltavia toinen toisensa jälkeen.
Mikä siis on ongelma? Kuunteluaikapalvelut ovat
kuukausimaksullisia, joten houkutus on maksimoida kuuntelumäärät, kun kerran
maksaa vakiohintaa. Mitä enemmän kuuntelee, sen halvempaa se omasta mielestä
on. Mutta minulla on kertynyt melkoinen ostettujen äänikirjojen varasto myös Elisa Kirjasta, jossa aikaisemmin ainoa
vaihtoehto oli ostaa omaksi äänikirjat, jotka halusi kuunnella. Tapanani oli
seurata aktiivisesti Elisan hyviä tarjouksia ja ostaa kirjoja varastoon pahan
päivän varallekin.
Jossain vaiheessa havahduin. Eihän tässä ole mitään järkeä.
Päätin, että en maksa kuukausimaksua palveluihin ennen kuin olen kuunnellut ostettujen
kirjojen rästivarastoni tyhjäksi. Inventaarion tulos oli tyrmäävä: yli
kolmekymmentä kuuntelematonta kirjaa! Siis heittämällä yli kolme sataa tuntia
kuunneltavaa…
Ensimmäisiä rästikuunneltaviani oli Nele Neuhausin järkälemäinen dekkari Lumikin on kuoltava. Se on majaillut virtuaalisessa
äänikirjahyllyssäni jo jonkin aikaa. Lähdin kuuntelemaan sitä aika kylmiltään
eli en selvittänyt oikeastaan mitään taustatietoja kirjasta tai tekijästä
etukäteen. Aika pian olin kuitenkin huomaavinani, että kyseessä on
todennäköisesti sarjan jokin muu osa kuin ensimmäinen. Huomioni piti
paikkaansa, sillä Lumikin on kuoltava
on Neuhausin Taunus-sarjaksi kutsutun dekkarisarjan neljäs osa, joka on samalla
hänen kansainvälinen läpimurtoteoksensa.
Juonen seuraamisen kannalta tämä ei ollut mikään ongelma,
mutta ihan periaatteesta harmittaa aina, kun sarjoja ryhdytään julkaisemaan
suomeksi keskeltä. Sarja on jo yhdeksänosainen, ja suomeksi siitä on julkaistu
vielä viides ja kuudes osa eli kirjat Joka
tuulen kylvää (2017) ja Susihukka
(2018). Myös nämä jatko-osat näyttävät olevan saatavilla Elisa Kirjasta
äänikirjoina.
Sarjan päähenkilöt ovat Hofheimin poliisin väkivaltaosaston rikoskomisario Pia
Kirchhoff ja rikospoliisin väkivaltarikosyksikön johtaja Oliver von Bodenstein.
Kummankin poliisin yksityiselämää seurataan ainakin tässä kirjassa kohtalaisesti.
He vaikuttavat miellyttäviltä, kunnollisilta poliiseilta, joilla ei ole mitään
elämää suurempia traumoja, vaikka arki ei aina niin ruusuista olekaan. Pialla
on vaikeuksia taloasioiden kanssa, ja Oliverin avioliitto on ajautunut vakavaan
kriisiin. Silti töitä painetaan uskollisesti. Työyhteisössäkin jotain pientä
hankausta on, mutta yhtä kaikki poliisityö hoidetaan huolella.
Lähtötilanne ei ole aivan tavanomaisimmasta päästä. Pienessä
Altenheimin kylässä kuohuu, sillä yksitoista vuotta sitten kahden teinitytön
surmasta tuomittu Tobias Sartorius on kärsinyt rangaistuksensa ja kyläläisten
tyrmistykseksi palannut kotitaloonsa isänsä luo. Tobias on ollut yhdeksäntoistavuotias
suosittu ja lahjakas poika, kun kyläjuhlat päättyivät tragediaan: sekä hänen
entinen tyttöystävänsä Laura että silloinen suuri rakkautensa Stephanie eli
Lumikki katosivat jäljettömiin. Todisteet viittasivat siihen, että Tobias
surmasi molemmat tytöt ja kätki ruumiit. Poika kuitenkin kiisti jyrkästi, mutta
valitettavasti hänellä ei ollut muistikuvia myöhäisillan tapahtumista. Vankilatuomio
tuhosi hänen tulevaisuutensa, ja kotiin palattuaan Tobias huomaa, että se on
tuhonnut myös hänen vanhempiensa avioliiton ja elinkeinon.
Tobiaksen paluun jälkeen läheisessä kaupungissa tönäistään
nainen sillalta alla ajavan auton tuulilasille. Pian selviää, että nainen on
Tobiaksen äiti. Onko Tobias sekaantunut äitinsä murhayritykseen? Vai halusiko
joku kostaa? Pian Altenheimissa katoaa 17-vuotias Amelie, joka on jo ehtinyt
ystävystyä Tobiaksen kanssa. Mitä oikein on tekeillä? Poliisit törmäävät
täydelliseen vihamieliseen vaikenemiseen yrittäessään haastatella paikkakuntalaisia.
Vähitellen kierrokset nousevat ja kylässä tapahtuu yhä uusia
kummallisia asioita. Pia Kirchhoff on ensi tapaamisesta lähtien ollut
vakuuttunut, että Tobias on ollut syytön Lauran ja Stephanien murhiin. Mutta
missä ovat tyttöjen ruumiit? Ketkä tietävät, mitä oikeasti tapahtui? Mitä
enemmän poliisit asiaa penkovat, sitä monimutkaisemmaksi kuvio muodostuu. Suunnilleen
kirjan puolivälissä olin jo mielestäni ratkaissut, kuka on murhaaja, ja mietin,
millä kirjailija oikein on täyttänyt loppupuoliskon. Olin luonnollisesti
väärässä, ja vielä monta kertaa myöhemminkin. Juoni on kyllä punottu
verrattoman pirulliseksi!
Toisaalta juoni on niin monimutkainen, että sen kannatteluun
tarvitaan melkoinen henkilökaarti. Se taas tekee lukemisesta ja varsinkin
kuuntelemisesta välillä hankalaa. On keskityttävä huolella, jotta kaikki
ministerit ja teollisuuspohatat ja näiden vaimot ja muut henkilöt pysyvät hanskassa.
Neuhausin tuotantoon tutustuminen kannatti kyllä aloittaa
tällä Lumikin on kuoltava
-dekkarilla. Aion laittaa nyt nimen muistiin. Luen tai kuuntelen seuraavatkin
osat, kunhan sopiva tilaisuus tulee.
Nele Neuhaus Lumikin
on kuoltava (Schneewittchen muss sterben)
Suom. Veera Kaski.
Wsoy 2016. Äänikirjan lukija Toni Kamula, kesto 16 h 52 min.
Suom. Veera Kaski.
Wsoy 2016. Äänikirjan lukija Toni Kamula, kesto 16 h 52 min.
Sarjan suomentamisen aloittaminen neljännestä osasta on todella kummallista. Minä olen lukenut ensimmäiset kolme osaa (ja blogannutkin niistä). Ensimmäisen luin paljon ennen kuin sarjaa alettiin suomentaa. Huomasin Saksassa käydessäni, miten suosittu Neuhaus oli siellä.
VastaaPoistaMinusta tuossa oli ihan liikaa ihmisiä ja tapahtumia, haittasi lukemista. Ärsytti myös se-sanan käyttö, ei mtn logiikkaa. Kielioppivirheitä turhan paljon. Lukihan tuon, muttei sitten muuta.
VastaaPoistaSeuraava osa oli minusta niiiin tylsä. Samat ongelmat, liikaa ihmisiä, tapahtumia ja samojen asioiden junnaamista. Luin loppuun, mutta päätin etten lue Nelehausilta enempää.
Ja sitten minua niin ärsyttää kun jatkuvajuoniset sarjat aloitetaan keskeltä tai lopetaan kesken, grrr.
Kipuilen itsekin Book beatin kuukausimaksun kanssa. Tosin minulla se on ainoa noista ja toimii. Jostain syystä otan uusia kirjoja koko ajan, en malta lukea ensin entisiä loppuun. Vähän sama ilmiö siis kuin sinulla. Yksittäisenä toki 16.90 on halpa harrastuksen hinta, kun sinne kirjastoon ei tule mentyä
VastaaPoistaOlen jo pitkään halunnut lukea tämän, mutta enpä tiennyt, että tämä on sarjan neljäs osa. Miten harmillista, että aikaisempia osia ei ole suomennettu! *pöh*
VastaaPoistaMinä olen tallentanut Book Beatille vaikka kuinka monta kirjaa virtuaaliseen kirjahyllyyni, mutta tiedän, etten tule ikinä kuuntelmaan niitä kaikkia (en oikein tykkää kirjojen lukemisesta koneella). Lapseni käyttävät Book Beatia päivittäin, kun kuuntelevat "päikkäriaikaan" lastenromaaneja - yleensä Risto Räppääjiä.