Lähes hallinnasta livahtaneessa äänikirjavarastossani muhi Taina Haahdin pari vuotta sitten
ilmestynyt esikoisdekkari Kolumnisti.
Sen kuuntelulle olikin otollinen hetki, sillä Kolumnistin jatko-osa Strategi
on ilmestynyt aivan hiljattain.
Vaikka kyse on esikoisdekkarista, ei Haahti ole mikään
untuvikko kirjailijana. Strategi on
nimittäin hänen viidestoista teoksensa. Haahti on itse luokitellut Kolumnistin ensimmäiseksi rikosromaanikseen,
vaikka hänen tuotantoaan enemmän lukeneet toteavatkin, että hänen tuotannossaan
on ollut aikaisemminkin dekkarimaisia piirteitä. Itse en ole Haahdin tuotantoon
aiemmin tutustunut, mutta hyllyssä odottaa lukemistaan Mariaanien hauta -niminen romaani (Siltala, 2015).
Kolumnisti siis
aloittaa uuden dekkarisarjan, jonka päähenkilönä on freelancetoimittaja Marita ’Mara’
Nuutinen. Nuutinen on saanut potkut aiemmasta varsin rahakkaasta viestintätehtävästään
käräytettyään pomonsa KRP:lle. Valitettavasti Maran keräämät todisteet eivät
ole riittäneet syytteen nostamiseen, mutta episodin seurauksena Mara on
menettänyt työnsä, asuntonsa ja autonsa. Kumppanikin on ottanut (tai saanut?)
hatkat.
Nyt Mara yrittää saada jalkaansa medioiden ovenrakoon
vaihtelevalla menestyksellä. Kirjoitettuaan myönteisen jutun tuulivoimasta Mara
saa koko joukon närkästynyttä
palautetta. Kantahämäläiseen Joppilan kuntaankin
on noussut oma tuulipuisto. Tuulivoimaa vastustava aktiivi Erja Jokinen kutsuu
Maran kotiinsa kokemaan, millaista haittaa voimalat aiheuttavat lähistön
asukkaille ja heidän terveydelleen. Mara ei kuitenkaan ole kiinnostunut
tarjouksesta.
Maran mieli muuttuu, kun Joppilan tuulipuistosta löytyy
naisen ruumis ja Maran postin seasta tuulipuiston vaiheita kuvaava leikearkisto.
Olisiko tässä kuitenkin jutunjuurta? Koska muutakaan ei ole tarjolla, Mara
lainaa siskonsa kalliin auton ja lähtee jutuntekoon Joppilan kuntaan.
Tunnelma pikkupaikkakunnalla on ankea ja jotenkin
kiusallisenkin todentuntuinen. Kunnanjohtaja on sliipatun oloinen markkinamies
ja hyväveliverkosto on rasvattu viimeisen päälle toimivaksi. Pahavuoren laella
pyörivät tuulipuistot ovat romahduttaneet viereisen asuinalueen kiinteistöjen
arvon ja asukkaat ovat syystä katkeria. Heitä ei lohduta Joppilan kunnan
kilvenkiillotus puhtaaseen energiaan panostavana paikkakuntana. Kuinka syvälle
voitelu ja oikea korruptio ulottuvat? Ketkä ovat olleet todellisia hyötyjiä?
Kuten arvata saattaa, Maran oleskelu pitäjässä venyy. Mitä
enemmän hän penkoo tuulivoimaloita ja tuulipuistossa kuolleen naisen tapausta,
sitä kummallisemmin alkavat ihmiset hänen ympärillään reagoida. Kaikki vähintään
tuntevat toisensa, elleivät sitten ole sukua keskenään.
Maralle selviää, että häntä kiinnostava kuolemantapaus ei suinkaan ole ensimmäinen laatuaan. Paikkakunnalla on hiljattain kuollut kaksi muutakin nelikymppistä naista enemmän tai vähemmän epäilyttävissä olosuhteissa. Onko tuulivoiman vastustaminen Joppilassa hengenvaarallista?
Maralle selviää, että häntä kiinnostava kuolemantapaus ei suinkaan ole ensimmäinen laatuaan. Paikkakunnalla on hiljattain kuollut kaksi muutakin nelikymppistä naista enemmän tai vähemmän epäilyttävissä olosuhteissa. Onko tuulivoiman vastustaminen Joppilassa hengenvaarallista?
Maran oma menneisyyskin pulpahtelee jutun yhteydessä välillä
pintaan, mutta sen osuus jää vielä tässä aloitusosassa lähinnä vihjailuksi.
Dekkarina Kolumnisti on
ihan mukavaa tasoa. Alkuun tosin lähdetään minun makuuni turhan kaukaa ja viivytellen.
Jos olisin lukenut tämän painettuna, olisin varmasti harpponut alkupuolelta
pitkähköjä tuulivoimateoreettisia osuuksia yli. Kun niistä on päästy ja Mara
saatu ujutettua Joppilaan, alkaa kerronta notkistua ihan mukavasti, vaikka
kestää tuskallisen kauan ennen kuin Mara pääsee yhtään jyvälle mistään. Juoni
on lopulta ehkä turhankin kimurantti ja monihaarainen. Tuli sellainen olo, että
lukijaa oli yritetty harhauttaa vähän turhankin perusteellisesti.
Tykästyin kuitenkin Mara Nuutiseen, joka on kokenut kovia
mutta joka ei ryve missään loputtomassa itsesäälissä. Huikka kyllä tuntuisi
maistuvan, mutta juominen on hallinnassa. Hentorakenteinen nainen ei epäröi tirvaista
tarvittaessa nokkaan isompaakaan korstoa, mutta silti hän ei ole mikään ihmenainen.
Pistän siis Strategin kuuntelulistalle
ja Mariaanien haudankin taidan ottaa
vielä lukuun.
Taina Haahti:
Kolumnisti
CrimeTime2017. Äänikirjan lukija Sanna Majuri, kesto 11 h 18 min.
CrimeTime2017. Äänikirjan lukija Sanna Majuri, kesto 11 h 18 min.
Ostettu.
Ai, Haahtikin on alkanut kirjoittaa dekkareita. Hmm. Olen lukenut häneltä edellisiä muutamankin, työelämää (mulle kiintoisa aihe) liippaavia romaaneita, joista jäi varsin hyvä maku suuhun. Näkymättömän nimissä (entisellä sukunimellä kirjoitettu)ja Kaikki mitä tiedän huomisesta. Dekkarimainen oli tuo ensin mainittukin kyllä jos oikein muistan.
VastaaPoista