Luca D’Andrea: Rotko

Suuri äänikirjavaraston läpikuunteluprojektini etenee hitaahkosti mutta varmasti. Päätin lopulta ryhtyä kuuntelemaan rästikuunneltavia tekijän sukunimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä, jotta säästyisin joutavalta arpomiselta. Lähtökohtaisestihan kaikki varastoon hankitut kirjat ovat hyviä ja kiinnostavia, olenhan ne itselleni ihan rahalla hankkinut.

Lee Childin trillerin jälkeen vuoroon tuli toinen mutta hyvin erityyppinen trilleri eli italialaisen Luca D’Andrean esikoisteos Rotko, joka osoittautui erinomaiseksi äänikirjavalinnaksi. D’Andrean kirjoitustyyli on niin lavea ja tarina niin hitaasti etenevä, että olisin todennäköisesti tuskastunut siihen painettuna versiona. Mutta Jukka Pitkäsen lukemana se toimi oivallisesti ja viihdyin polveilevan ja välillä edestakaisin sahaavan juonen parissa lopulta oikein hyvin. Mukana on myös juuri sopiva hyppysellinen maagista realismia minun makuuni.

Amerikkalainen dokumenttielokuvakäsikirjoittaja Jeremiah Salinger muuttaa vaimonsa Annelisen kotikonnuille Siebenhofin pieneen kylään Etelä-Tiroliin. Pariskunnalla on viisivuotias todella pikkuvanha Clara-tytär, jota he molemmat palvovat. Palvontaryhmään liittyy estoitta myös Annelisen isä Werner, joka on ollut aikanaan perustamassa Dolomiittien hengenpelastajia.

Nähdessään vilahduksen punaisesta pelastuskopterista Jeremiahin päässä syttyy lamppu: hän haluaa tehdä dokumenttielokuvan hengenpelastajien työstä. Miljöö on henkeä salpaavan upea ja hengenpelastajien työ vaarallista ja mielenkiintoista. Elokuvaprojekti käynnistyykin tuota pikaa, mutta se katkeaa yllättäen katastrofaalisesti.

Tähän asti kaikki on kuitenkin varsinaisen jännitysjuonen kannalta pelkkää lämmittelyä, vaikka sivuja (ts. minuutteja) on kääntynyt jo melkoinen nippu. Jeremiah ei suostu hoitamaan posttraumaattista stressireaktiotaan lääkärin määräämillä lääkkeillä eikä terapialla, vaan työllä. 

Annelise-vaimo tosin on määrännyt hänet vuoden mittaiselle paussille, jonka aikana Jeremiahin on tarkoitus päättää, mitkä asiat ovat hänelle oikeasti tärkeitä, eli on tehtävä valinta työn ja perheen välillä. Lukijan ei ole vaikea arvata, että Jeremiahin valat työnteon lopettamisesta ovat valheita, vilpittömiä ehkä, mutta valheita yhtä kaikki. Mies ei vain voi lakata metsästämästä hyviä tarinoita. Ne ovat kuin huume, jota Jeremiah ei pysty vastustamaan.

Kuin tilauksesta Siebenhofilla on tarjota Jeremiahille mehevä arvoitus. Kolmekymmentä vuotta aikaisemmin, tarkalleen ottaen 28.4.1985, läheisessä Bletterbachin kanjonissa murhattiin kammottavan raa’asti kolme nuorta, jotka kaikki olivat kotoisin Siebenhofista. Murhan tapahtumahetkellä raivosi monta päivää jatkunut monisolu-ukkonen, joka aiheutti laajoja tuhoja ja vaikeutti myös murhatutkintaa. Lopulta kolmoismurha jäi ratkaisematta.

Jeremiahin appi Werner oli yksi neljästä miehestä, jotka lähtivät etsimään vaeltajia Bletterbachista rajuilman puhjettua. Hän varoittaa Jeremiahia vakavasti: Bletterbachin tragedia on vaarallinen. Se nielaisee kaikki, jotka se saa otteeseensa. Jeremiah ei piittaa varoituksista vaan alkaa vaimoltaan salaa tehdä tutkimuksia, kaivella arkistoja ja puhuttaa uhrien jäljellä olevaa lähipiiriä. Vähitellen paljastuu, että melkein kaikilla Jeremiahin puhuttamalla kyläläisellä on oma teoriansa tapahtumista sekä jotain salattavaa. Kukaan ei myöskään pidä siitä, että ulkopuolinen, amerikkalainen, alkaa raapia kipeää vanhaa arpea.

Bletterbachin kanjoni saa yhä myyttisempiä ja mustempia sävyjä Jeremiahin mielessä. Se tuntuu olevan jonkinlainen uhkaava organismi, joka varjelee visusti salaisuuksiaan. Jeremiah on kuitenkin päättänyt paljastaa ne hinnalla millä hyvänsä. Hänen olisi ehkä kuitenkin kannattanut uskoa Werneriä ja noudattaa vaimolleen antamaansa lupausta, sillä Bletterbach on armoton vastustaja, joka vaatii kovia uhreja.

Tarina kerrotaan Jeremiahin suulla. Mies on lukijalle liikuttavan rehellinen paljastaessaan avoimesti luonteensa ikävät puolet. Moneen otteeseen teki mieli tarttua Jeremiahia kraiveleista ja ravistaa kunnolla! Saatuaan vainun hyvästä jutusta hän unohtaa kaiken muun eikä piittaa hinnasta, joka on väistämättä maksettava.

Kirjan tunnelma on paikoin piinaava. Kylän asukkaat ovat avoimen vihamielisiä, ja lisäksi ilmassa tuntuu leijuvan jokin nimetön uhka. Loppunousujakin on peräti kaksi. Tarinan seuraamista hankaloitti paikoin henkilöiden runsaus sekä juonen syheröisyys. Erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja on tarjolla lukuisia ja kestää aikansa, ennen kuin lopulliset seuloutuvat esille. Yllätyskäänteitä D’Andrea ei ole säästellyt.

Luca D’Andrea: Rotko (La sostanza del male)
Suom. Leena Taavitsainen-Petäjä.
Tammi 2017. Lukija Jukka Pitkänen, kesto 14 h 51 min.

Ostettu.