Syksyllä 2018 Max Seeck
oli Turun kirjamessuilla haastateltavana uudesta trilleristään Haadeksen kutsu, joka on kolmas osa Daniel
Kuisma -sarjassa. Seeck vahvisti tuntumani, että Haadeksen kutsu olisi ainakin toistaiseksi viimeinen osa tätä
sarjaa. Kirjailijalla oli tekeillä jotain uutta ja aika erilasta. Trillerin sijaan
hän oli kirjoittamassa poliisiromaania, dekkaria, jonka päähenkilö on nainen.
Sen enempää Seeck ei suostunut tuossa vaiheessa Uskollisesta lukijasta ja alkavasta uudesta sarjasta kertomaan, mutta jo tämä
riitti herättämään kiinnostukseni.
Tänä syksynä Turun kirjamessuilla haastateltiinkin sitten
tyytyväistä kirjailijaa. Uskollinen
lukija on ollut menestys. Tätä kirjoittaessani teoksen oikeudet on myyty jo
24 maahan, ja lisää on Max Seeckin Facebookin kirjailijasivun mukaan tulossa. Melkoisen hurjaa menoa! Haastatteluissa Seeckiltä
usein kysytään, onko hän tietoisesti pyrkinyt kansainväliseen menestykseen
teoksillaan, ja vastaus on kyllä. Tätä arvostan.
Uskollisessa lukijassa
tavataan kansainvälinen menestystrilleristi Roger Koponen, jonka romaanitrilogia
on käännetty kymmenille kielille ja myyty miljoonia kappaleita. Menestys on
näkynyt myös pankkitilillä, ja nyt Koponen asuu kauniin vaimonsa ja mittavan
vinyylilevykokoelmansa kanssa hulppeassa merenrantahuvilassa Westendissä naapureinaan
vanhan ja uuden rahan kyllästämää kermaa.
Talvisena iltana vaimo Maria on yksin kotona, kun Roger on
puhumassa kirjoistaan Savonlinnassa. Normaaliin rataansa kulkeva kirjallisuusilta
pikkukaupungissa saa dramaattisen käänteen, kun Roger saa puhelun poliisilta:
Maria on löydetty todennäköisesti murhattuna heidän kotoaan. Roger lähtee
poliisin kyyditsemänä kotiin, mutta ei pääse koskaan perille.
Jessica Niemi johtaa tutkintaryhmää Helsingissä. Heti
alkajaisiksi murhapaikalla tapahtuu jotain todella outoa: murhaaja on yhä
talossa, onnistuu harhauttamaan kaikkia poliiseja ja pakenee yöhön puhuteltuaan
ensin Jessicaa. Yhä oudommaksi tilanne muuttuu, kun tutkijoille alkaa valjeta, että
Marian murha on suora kopio Rogerin ensimmäisen trillerin ensimmäisestä
murhasta.
Tapahtumat vyöryvät yhä kiihtyvään tahtiin ja muuttuvat yhä
oudommiksi. Perinteinen poliisidekkari on tästä kyllä kaukana. Mukana on roppakaupalla
kauhuaineksia, joilla Seeck pyörittää lukijaa häpeilemättä. Lyhyet luvut
päättyvät järjestään kiduttaviin cliffhangereihin, joista osa on ovelia
harhautuksia, osa aitoja. Juoni on niin pirullinen monessa mielessä, että on
oikeastaan ihme, etteivät langat sotkeudu peruuttamattomasti.
Jessica Niemi ja hänen esimiehensä Erne Mikson ovat
varsinainen ongelmakimppu. Jessica asuu yksinään pikkuriikkisessä yksiössään.
Niin hän ainakin työtovereilleen uskottelee. Totuus on melko lailla toinen,
mutta siitä on perillä vain esimies. Mikson tuntee myös Jessican nuoruuteen
liittyvän salaisuuden, mutta koko totuutta Jessican perheestä ei tiedä hänkään.
Miksonilla itselläänkin on synkkä salaisuus, jonka paljastuminen alaisille on
vain ajan kysymys.
Messuhaastattelussa Max Seeck kertoi, että
kirjoittamisprosessin aikaan kirjan tapahtumat tulivat hänelle jopa uniin. En
kyllä ihmettele yhtään! Uskollisen
lukijan tunnelma on painostavan synkkä ja ahdistava. Kuuntelin kirjaa lenkkipolulla
ja oli pakko välillä vilkuilla olan yli, ihan varmuudeksi vain, ja oli sentään päivä!
Muutamat juonenkäänteet ovat niin odottamattomia, että itseäni melko kokeneena
lukijana pitävänäkin huomasin yllättyväni. Ihan kaikki käänteet eivät kestä
kovin analyyttista punnintaa, mutta se ei haittaa, koska ne toimivat tarinan vähän
vinksahtaneessa maailmassa.
Tarina siis lähtee melkoisella vauhdilla liikkeelle eikä
suvantokohtia juuri ole. Mukaan on nivottu toinen aikataso toista kymmentä
vuotta aikaisemmalta ajalta, jolloin 19-vuotias Jessica on Venetsian-matkallaan
kohdannut komea Colombanon. Sekin tarina saa nopeasti lisäkierroksia ja nivoutuu
aikanaan oikeaoppisesti nykyhetkeen. Kuunteluminuuttien uhkaavasti vähetessä ja
tapahtumien yhä vyöryessä aloin jo huolestua. Miten tämä kaikki saataisiin
ajoissa pakettiin?
Lopetuksessa Seeck tekee ehkä vähän uhkarohkean ratkaisun,
joka ei kaikkia lukijoita miellyttäne. On turha odottaa Poirot-tyylistä loppuyhteenvetoa
ja aukiselittämistä. Loppuhuipennuskin katkeaa muutamaa senttiä liian aikaisin,
ehkä. Loppuun on muutamalla taitavalla siveltimenvedolla maalattu juuri sen
verran vihjeitä, että lukija pystyy kokoamaan tyydyttävän palapelin. Tästä kyllä
pidin! Kirjan päättyessä tunnekirjo oli melkoinen ja muutamia kysymyksiä
jouduin tovin ihan tosissani miettimään. Ei huono.
Max Seeck: Uskollinen
lukija
Tammi 2019.
Lukija Satu Paavola, kesto 11 h 14 min.
Painettu ja äänikirja ostettu.
Tammi 2019.
Lukija Satu Paavola, kesto 11 h 14 min.
Painettu ja äänikirja ostettu.
Kuulostaapas mielenkiintoiselta. Pitääpäs laittaa itsensä varausjonoon.
VastaaPoistaOlipa hyvä kirjoitus tästä kirjasta, kiitos! Oon todella tykännyt Maxin teoksista ja mahtavaa päästä nyt tutustumaan ihan uuteen hahmoon, jee!
VastaaPoista