Max Seeck: Uskollinen lukija

Syksyllä 2018 Max Seeck oli Turun kirjamessuilla haastateltavana uudesta trilleristään Haadeksen kutsu, joka on kolmas osa Daniel Kuisma -sarjassa. Seeck vahvisti tuntumani, että Haadeksen kutsu olisi ainakin toistaiseksi viimeinen osa tätä sarjaa. Kirjailijalla oli tekeillä jotain uutta ja aika erilasta. Trillerin sijaan hän oli kirjoittamassa poliisiromaania, dekkaria, jonka päähenkilö on nainen. Sen enempää Seeck ei suostunut tuossa vaiheessa Uskollisesta lukijasta ja alkavasta uudesta sarjasta kertomaan, mutta jo tämä riitti herättämään kiinnostukseni.

Tänä syksynä Turun kirjamessuilla haastateltiinkin sitten tyytyväistä kirjailijaa. Uskollinen lukija on ollut menestys. Tätä kirjoittaessani teoksen oikeudet on myyty jo 24 maahan, ja lisää on Max Seeckin Facebookin kirjailijasivun mukaan tulossa. Melkoisen hurjaa menoa! Haastatteluissa Seeckiltä usein kysytään, onko hän tietoisesti pyrkinyt kansainväliseen menestykseen teoksillaan, ja vastaus on kyllä. Tätä arvostan.

Uskollisessa lukijassa tavataan kansainvälinen menestystrilleristi Roger Koponen, jonka romaanitrilogia on käännetty kymmenille kielille ja myyty miljoonia kappaleita. Menestys on näkynyt myös pankkitilillä, ja nyt Koponen asuu kauniin vaimonsa ja mittavan vinyylilevykokoelmansa kanssa hulppeassa merenrantahuvilassa Westendissä naapureinaan vanhan ja uuden rahan kyllästämää kermaa.

Talvisena iltana vaimo Maria on yksin kotona, kun Roger on puhumassa kirjoistaan Savonlinnassa. Normaaliin rataansa kulkeva kirjallisuusilta pikkukaupungissa saa dramaattisen käänteen, kun Roger saa puhelun poliisilta: Maria on löydetty todennäköisesti murhattuna heidän kotoaan. Roger lähtee poliisin kyyditsemänä kotiin, mutta ei pääse koskaan perille.

Jessica Niemi johtaa tutkintaryhmää Helsingissä. Heti alkajaisiksi murhapaikalla tapahtuu jotain todella outoa: murhaaja on yhä talossa, onnistuu harhauttamaan kaikkia poliiseja ja pakenee yöhön puhuteltuaan ensin Jessicaa. Yhä oudommaksi tilanne muuttuu, kun tutkijoille alkaa valjeta, että Marian murha on suora kopio Rogerin ensimmäisen trillerin ensimmäisestä murhasta.

Tapahtumat vyöryvät yhä kiihtyvään tahtiin ja muuttuvat yhä oudommiksi. Perinteinen poliisidekkari on tästä kyllä kaukana. Mukana on roppakaupalla kauhuaineksia, joilla Seeck pyörittää lukijaa häpeilemättä. Lyhyet luvut päättyvät järjestään kiduttaviin cliffhangereihin, joista osa on ovelia harhautuksia, osa aitoja. Juoni on niin pirullinen monessa mielessä, että on oikeastaan ihme, etteivät langat sotkeudu peruuttamattomasti.

Jessica Niemi ja hänen esimiehensä Erne Mikson ovat varsinainen ongelmakimppu. Jessica asuu yksinään pikkuriikkisessä yksiössään. Niin hän ainakin työtovereilleen uskottelee. Totuus on melko lailla toinen, mutta siitä on perillä vain esimies. Mikson tuntee myös Jessican nuoruuteen liittyvän salaisuuden, mutta koko totuutta Jessican perheestä ei tiedä hänkään. Miksonilla itselläänkin on synkkä salaisuus, jonka paljastuminen alaisille on vain ajan kysymys.

Messuhaastattelussa Max Seeck kertoi, että kirjoittamisprosessin aikaan kirjan tapahtumat tulivat hänelle jopa uniin. En kyllä ihmettele yhtään! Uskollisen lukijan tunnelma on painostavan synkkä ja ahdistava. Kuuntelin kirjaa lenkkipolulla ja oli pakko välillä vilkuilla olan yli, ihan varmuudeksi vain, ja oli sentään päivä! Muutamat juonenkäänteet ovat niin odottamattomia, että itseäni melko kokeneena lukijana pitävänäkin huomasin yllättyväni. Ihan kaikki käänteet eivät kestä kovin analyyttista punnintaa, mutta se ei haittaa, koska ne toimivat tarinan vähän vinksahtaneessa maailmassa.

Tarina siis lähtee melkoisella vauhdilla liikkeelle eikä suvantokohtia juuri ole. Mukaan on nivottu toinen aikataso toista kymmentä vuotta aikaisemmalta ajalta, jolloin 19-vuotias Jessica on Venetsian-matkallaan kohdannut komea Colombanon. Sekin tarina saa nopeasti lisäkierroksia ja nivoutuu aikanaan oikeaoppisesti nykyhetkeen. Kuunteluminuuttien uhkaavasti vähetessä ja tapahtumien yhä vyöryessä aloin jo huolestua. Miten tämä kaikki saataisiin ajoissa pakettiin?

Lopetuksessa Seeck tekee ehkä vähän uhkarohkean ratkaisun, joka ei kaikkia lukijoita miellyttäne. On turha odottaa Poirot-tyylistä loppuyhteenvetoa ja aukiselittämistä. Loppuhuipennuskin katkeaa muutamaa senttiä liian aikaisin, ehkä. Loppuun on muutamalla taitavalla siveltimenvedolla maalattu juuri sen verran vihjeitä, että lukija pystyy kokoamaan tyydyttävän palapelin. Tästä kyllä pidin! Kirjan päättyessä tunnekirjo oli melkoinen ja muutamia kysymyksiä jouduin tovin ihan tosissani miettimään. Ei huono.

Max Seeck: Uskollinen lukija
Tammi 2019.
Lukija Satu Paavola, kesto 11 h 14 min.

Painettu ja äänikirja ostettu.