Camilla Grebe: Horros

Camilla Grebeä ei turhaan tituleerata Ruotsin ja Pohjoismaiden jännityskirjallisuuden uudeksi kirkkaaksi tähdeksi. Greben läpimurtoromaani Kun jää pettää alta on käännetty yli 20 kielelle. Lemmikki palkittiin vuonna 2017 Ruotsin parhaana dekkarina ja myös vuoden 2018 parhaana pohjoismaisena dekkarina Lasiavain-palkinnolla.  Myös Greben vuonna 2019 ilmestynyt neljäs dekkari Skuggjägaren palkittiin Kultaisella sorkkaraudalla eli Ruotsin dekkariakatemia valitsi sen vuoden parhaaksi dekkariksi.

Luin palkitun Lemmikin vähän jälkijunassa eli vasta ihan äsken, jotta voisin lukea tänä vuonna ilmestyneen kolmannen dekkarin Horros. Ratkaisu osoittautuikin onnistuneeksi, sillä jostain syystä kirjailija on päätynyt harmillisesti paljastamaan Horroksessa Lemmikin loppuratkaisun sekä muutaman muunkin keskeisen juonenkäänteen.

Muuten lukemisjärjestyksellä ei olisi merkitystä, sillä vaikka kyseessä on dekkarisarja, kirjoissa seurataan vuoron perään eri henkilöiden elämää. Horroksessa poliiseista keskiöön nousee Lemmikissäkin mukana ollut tukholmalainen rikospoliisi Manfred Olsson. Myös Lemmikistä tuttu Malin on edelleen mukana, mutta vain sivuosassa tällä kertaa.

Horros alkaa hyytävällä kohtauksella, jossa Manfredin kaksivuotias Nadja-tytär joutuu vakavaan onnettomuuteen ja hänet vaivutetaan koomaan. Manfred joutuu nuoren vaimonsa kanssa kokemaan kammottavan taistelun lapsensa hengestä. Kumpikin vanhemmista on musertua, ja heidän avioliittonsa on vaakalaudalla. Herääkö Nadja koomasta? Jos herää, kuinka vakavasti hän on loukkaantunut?

Toinen näkökulmahenkilö on kahdeksantoistavuotias Samuel, joka ei oikein saa otetta elämästä. Pojan mielestä yksinhuoltajaäiti on ylihuolehtiva jeesustelija. Tyttöystävä on ok, mutta tämän paras ystävä vasta onkin oikea namupala. Miksi ei voisi kokeilla molempia? Lukion Samuel on jättänyt kesken.

Rahaa saa helposti, jos vain käyttää järkeään. Ensin Samuel hankkii taskurahoja myymällä näpistelemiään pikkutavaroita. Rahalla saa paitsi hyvännäköisiä vaatteita myös kokaa. Kokaa myymällä taas tienaa entistä helpommin ja huomattavasti paremmin. Mutta alamaailmaa kovalla kädellä kurissa pitävää Igoria ei kannattaisi ärsyttää. Sitten eräänä alkukesän iltana kaikki menee pieleen ja Samuel huomaa olevansa korviaan myöden todellisessa liemessä. On pakko karistaa kaupungin pölyt ainakin joksikin aikaa.

Rikollisliigan jahtaama Samuel päätyy muutaman sattuman ja onnenkantamoisen kautta hoitamaan Jonasta, ikäistään poikaa, joka on loukkaantunut vakavasti auto-onnettomuudessa ja makaa nyt lähes vihanneksena vuoteessaan. Jonaksen äiti Rakel palkkaa Samuelin pitämään Jonakselle seuraa. Työ syrjäisessä merenrantahuvilassa sopii piileskelevälle Samuelille hyvin, ainakin vähän aikaa.

Kolmas ääni romaanissa on Pernillan, Samuelin äidin. Samuel on Pernillalle tärkeä, sillä muita omaisia hänellä on vain saattohoidossa oleva isä sekä seurakunta. Pernilla on yrittänyt kasvattaa poikansa seurakunnan ohjeiden mukaan, mutta tulokset ovat laihat. Pojan sekaantuminen huumekuvioihin on hänelle kuitenkin valtava järkytys, ja hän heittää tämän kiukuissaan ulos. Niin on käynyt ennenkin, mutta nyt hän ei aio enää ottaa Samueliin yhteyttä. Kun hän lopulta tulee katumapäälle, Samueliin ei vastaakaan viesteihin.

Manfred kutsutaan tyttärensä sairaalavuoteen ääreltä töihin, kun merestä löytyy väkivaltaisesti menehtyneen miehen ruumis. Se on kiedottu lakanaan, joka on köytetty kiinni ruumiiseen paksulla kettingillä. Pian löytyy toinen samaan tapaan hävitetty ruumis, ja yllättäen tutkinnassa löytyy todiste, joka yhdistää nämä kaksi kuollutta nuorta miestä toisiinsa. Keitä he ovat ja mitä heille oikein on tapahtunut?

Tässä siis jälleen dekkarin alkuasetelma. Lukija tietysti aavistaa alusta alkaen, että Samuelin ja merestä löytyneiden nuorten miesten ruumiiden välillä on jokin yhteys. Kestää kuitenkin aikansa, ennen kuin arvoitus avautuu lukijalle. Sen jälkeen on sydän kurkussa seurattava, miten poliisi haparoi pitkään yrittäessään ratkaista arvoituksellista rikosta ja miten päättämätön ja vähän höpsö Pernilla yrittää selvittää poikansa tilannetta. Grebe onnistui yllättämään ainakin minut muutamalla juonenkäänteellä, ja loppuratkaisuun mennään melkoista kilpajuoksua eri tahoilla.

En siis yhtään ihmettele Greben teosten suosiota tai palkintovyöryäkään. Sekä Lemmikki että Horros ovat mieleisiäni dekkareita. Grebe kirjoittaa sujuvasti ja vetävästi, osaa jättää sopivasti kertomatta ja yllättää kutkuttavilla asetelmilla ja juonenkäänteillä. Raakoja rikoksia tapahtuu, mutta väkivallalla ei kuitenkaan mässäillä. Jännitys syntyy toisin keinoin.

Henkilökuvauksessa on enemmän syvyyttä kuin tusinadekkareissa. Se osaltaan lisää teosten tiettyä piinaavuutta. On aivan eri asia pelätä sellaisen henkilön puolesta, josta pitää, kuin yhdentekevän tyypin puolesta. Onnistuneena ratkaisuna pidän vuoroin eri poliiseihin keskittymistä. Se tuo jokaiseen teokseen oman säväyksensä. Jään tyytyväisenä odottelemaan Skuggjägarenin suomennosta.

Camilla Grebe: Horros (Dvalan)
Suom. Sari Kumpulainen.
Gummerus 2019. 589 s.
Äänikirjan lukija Karoliina Kudjoi, kesto 12 h 38 min.

Arvostelukappale. Äänikirja Storytel.