Sivut

sunnuntai 8. joulukuuta 2019

Camilla Grebe: Lemmikki




Katrineholmin lähitienoilla sijaitseva Ormberg on masentava paikkakunta. Ennen kukoistava teollisuuskylä on kuihtunut haamuksi entisestään, kun tehdas toisensa jälkeen on sulkenut ovensa tuotannon siirryttyä halvempiin maihin tai kokonaan loputtua. Työpaikkoja ei ole. Paikkakunnalle ovat jääneet enää toivottomat tapaukset, työttömät ja pakolaiset. Yhteen tyhjilleen jääneistä teollisuuskiinteistöistä on rakennettu pakolaisten vastaanottokeskus jo 1980-luvulla, ja vuonna 2017 siellä on jälleen asukkaita.

Yksi Ormbergin toivottomista tapauksista on murrosikäisen Jaken isä. Työttömyys on ollut miehelle jo ankara isku, mutta vaimon äkillinen menehtyminen ärhäkkään sairauteen on ollut lopullinen niitti. Kahden teinin isä istuu päivät nojatuolissaan kittaamassa kaljaa ja pelaamassa videopelejä. Ennen remontoinnista ja nikkaroinnista nauttinut mies on muuttunut apaattiseksi haamuksi.

Jaken elämä ei siis ole ulkoisestikaan helppoa, mutta pahinta on, että hän tietää olevansa mieleltään sairas. Hän tuntee vastustamatonta halua pukeutua isosiskonsa tai äitinsä vaatteisiin ja meikata itsensä kauniiksi. Eihän sellainen voi olla normaalia! Kauhea salaisuus on pidettävä piilossa hinnalla millä hyvänsä.

Eräänä sateisena marraskuun iltana Jake jää yksin kotiin ja pukeutuu äidin ihanaan kullanväriseen paljettimekkoon. Jostain syystä hän päättää lähteä mekossaan ja korkokengissään kävelemään isomman tien suuntaan. Yllättäen pimeästä metsästä putkahtaa vanhempi nainen verisenä ja vaatteet ryvettyneinä. Tilanne on absurdi. Vieras nainen pyytää Jakelta apua, mutta poika osaa vain piiloutua metsään, kun maantiellä kulkevan auton kuljettaja huomaa naisen ja poimii tämän kyytiinsä. Jake pakenee kotiinsa napattuaan ensin maasta mukaansa ruskeakantisen muistikirjan, jota verinen nainen oli puristanut kädessään.

Hyvin nopeasti käy ilmi, että pimeässä metsässä harhaillut nainen on Hanne Lagerlind-Schön, Tukholman poliisia tutkimuksissa profiloijana avustava käyttäytymistieteilijä, joka sairastaa varhaista dementiaa. Hanne on tullut Ormbergiin rikospoliisi Peter Lindgrenin kanssa tutkimaan uudelleen avattua vanhaa tapausta. Miten Hanne on päätynyt harhailemaan metsään, missä Peter on ja kuka oli paljettimekkoinen nainen metsänlaidassa?

Ormbergin metsästä isosta kiviröykkiöstä löytyi kahdeksan vuotta aikaisemmin viisivuotiaan tytön jäänteet. Tunnistamattomaksi jäänyt tyttö oli saanut surmansa väkivaltaisesti ja ruumis oli kätketty metsään jo vuosia aikaisemmin. Luulöydön teki aikanaan viisitoistavuotias Malin, joka nyt on mukana tutkinnassa 23-vuotiaana nuorena poliisina tukholmalaisen Manfred Olssonin väliaikaisena työparina. Malin on päättänyt lähteä mahdollisimman pian ja kauas Ormbergista, mutta huomaa siis yllätyksekseen joutuneensa palaamaan kotikonnuilleen, jopa väliaikaisesti asumaan äitinsä luo. Poliisi haluaa hyödyntää Malinin paikallistuntemusta tutkinnassa.

Kierrokset lähtevät nousemaan nopeasti. Hanne ei dementiansa takia muista mitään siitä, mitä metsässä tapahtui ja miksi hän ylipäätään oli sinne mennyt. Hanne ja Peter ovat paitsi työtovereita myös rakastavaisia, mutta nyt Peter on kadonnut jäljettömiin. Hanne on kirjoittanut kaiken muistikirjaansa, mutta se on kadonnut. Kadoksissa on myös Peterin auto. Sen sijaan metsästä kiviröykkiön luota löytyy etsintöjen yhteydessä kuoliaaksi ammuttu tuntematon nainen.

Ruotsalaisen Camilla Greben dekkarin Lemmikki alkuasetelma on siis kaikin puolin kutkuttava! Arvoitukset eivät ratkea kovin helposti, ja tunnelma vain tiivistyy loppua kohden. Ei ihme, että Lemmikki valittiin vuonna 2017 Ruotsin parhaaksi dekkariksi eli sille myönnettiin kultainen sorkkarauta ja että se voitti vuonna 2018 Lasiavaimen, joka myönnetään parhaalle pohjoismaiselle dekkarille.

Lemmikin takakannessa luvataan, että teos on itsenäinen jatko-osa aiemmin ilmestyneelle Kun jää pettää alta -dekkarille. Lupaus pitääkin hyvin kutinsa. Aiemmasta romaanista mukana ovat vain profiloija Hanne ja rikospoliisi Peter, ja heistäkin Peter on siis pääosan ajasta kateissa.

Hannen ääni kuullaan lähinnä hänen muistikirjansa kautta, sillä Jake päättää pitää löytämänsä muistikirjan itsellään tai ainakin lukea sen läpi ennen kuin vie sen poliisille. Muistikirja kiehtoo poikaa merkillisesti. Hän haluaa tutustua Hanneen paremmin ja saada selville, mitä tapahtui. Samalla hänestä tuntuu, että kirjan sivuilla on asioita, joista hän olisi mieluummin tietämättä mitään.

Jaken ja Hannen lisäksi äänessä on myös poliisi Malin. Näiden kolmen henkilön kautta tapahtumia valaistaan mielenkiintoisesti eri suunnista. Poliisit joutuvat jakamaan voimavarojaan moneen suuntaan. Peterin etsintä on tietysti keskeinen tehtävä, mutta samaan aikaan on selvitettävänä tuore murhatapaus. Mutta onko nykyhetken tapahtumilla kytkös myös vanhaan pikkutytön surmaan? Siihenkin pitäisi saada valaistusta.

Lukuisilla paikkakuntalaisilla tuntuu olevan yhtä jos toista salattavaa, ja sekä poliisi että lukija epäilevät milloin ketäkin esiin nousevaa henkilöä jollei nyt murhista niin ainakin niihin sotkeutumisesta. Grebe hyödyntää oivallisesti sulkeutunutta ja toivottomuuteen vajonnutta pikkupaikkakuntaa dekkarimiljöönä. Malin toteaa, että kun kaikki tuntevat toisensa ja tietävät toistensa asiat, ollaan hyvin paljaina toinen toistensa edessä. Se ei aina ole pelkästään hyväksi. Ja kuten pian käy ilmi, karmaisevia salaisuuksia piilottelee pelottavan moni asukas.

Kaikki kolme näkökulmahenkilöä ovat mielenkiintoisia. Malin painiskelee henkilökohtaisten ongelmiensa kanssa. On vaikeaa palata Ormbergiin ja tehdä siellä työtä tuttujen ihmisten keskuudessa. Malinista myös paljastuu piirre, joka yllätti ainakin minut. Hän suhtautuu lievän kriittisesti maahanmuuttajiin. Hänestä on väärin, että ormbergilaiset saavat vähemmän apua ongelmiinsa kuin muukalaiset. Ainakin niiden ihmisten pitäisi lähteä Ruotsista, joiden kotimaiden tilanne on muuttunut paremmaksi. Heidän sairauseläkkeitään Malin ei haluaisi olla maksamassa.

Hannen varhainen ja nopeasti etenevä dementia tekee hänestä poikkeuksellisen dekkarihenkilön. Toistaiseksi Hanne on sinnitellyt työssä ja arjessa, mutta kuinka kauan se on enää mahdollista? Hän on salannut sairautensa myös Peteriltä. Jaken tilanteen tekee poikkeuksellisen kimurantiksi hänen transvetisminsa, jota hän ei osaa lainkaan käsitellä. Ainoa, mitä hän osaa tehdä asian suhteen, on yrittää pitää se mahdollisimman salassa. Paljastuvatko Hannen ja Jaken salaisuudet?

Camilla Grebe: Lemmikki (Husdjuret)
Suom. Sari Kumpulainen.
Gummerus 2018. 505 sivua.
Äänikirjan lukija Karoliina Kudjoi, kesto 13 h 5 min.


Arvostelukappale.

Lemmikki on siis itsenäinen jatko-osa teokselle Kun jää pettää alta, ja ne voi minusta hyvin lukea kummassa järjestyksessä tahansa ilman, että tulee liikaa juonipaljastuksia. Sen sijaan kolmannessa osassa Horroksessa paljastetaan Lemmikin ratkaisu ja muutama muukin tärkeä juonenkäänne, joten niiden lukemisjärjestyksellä on väliä!

1 kommentti:

  1. Grebe on mainio dekkaristi, jonka teokset monimuotoisuudestaan huolimatta pysyvät moitteettomasti balanssissa. Lisäksi Lemmikki antaa paljon ajateltavaa; meillä on pakolaisongelma, maaseutumme on autioitumassa, muistisairaudet koskettavat yhä useampaa meistä myös omaishoitajina.
    Huoliteltu ja antoisa dekkari, jonka ei olisi suonut loppuvan, kuten on laita myös hänen muiden teostensa;)

    VastaaPoista