”Uskon kaiken, mitä
Valkama kirjoittaa japanilaisesta kulttuurista ja elämänmenosta”,
kirjoittaa Kirsi Mäenpää arviossaan Heikki
Valkaman dekkarista Tulikukka uudessa
Ruumiin kulttuurissa (4/2019). Allekirjoitan tämän täysin. Valkama tietää,
mistä kirjoittaa, ja se tekee Tulikukasta
nautittavan romaanin. Dekkarifania tosin jää kismittämään, että dekkariksi Tulikukka on valitettavan köykäinen.
Valkamalla olisi kyllä paukkuja vähän jännitteisemmänkin tarinan punomiseen.
Aiemmista gastrodekkareista Pallokala ja Laserjuuri
tuttu suomalainen tähtikokki Riku Mäki ja hänen japanilainen poliisiystävänsä
Daisuke Matsuzaka ovat mukana Tulikukassakin,
mutta hyvin viitteellisesti he osallistuvat rikosten ratkaisemiseen. He nyt
lähinnä sattuvat olemaan huudeilla, kun rikoksia tapahtuu.
Ruualla on oma osuutensa teoksessa edelleen. Riku saa
mielenkiintoisen tarjouksen, joka liittyy buddhalaisluostareiden ikivanhojen ruokaperinteiden
ja nykymuodin mukaisten vegaaniruokien parhaiden puolien yhdistelemiseen ja
markkinointiin. Luvassa on paljon näkyvyyttä ja myös ihan selvää rahaa. Riku
siis päätyy Kioton alueen laidalla sijaitsevan ikivanhan buddhalaisluostarin
vieraaksi. Hänen kokkauksiaan kuvaamaan saapuu toimittaja Eva Lund ruotsalaisen
kuvausryhmänsä kanssa. Tarkoitus on kuvata Lundin vetämään pohjoismaista ruokakulttuuria
esittelevään Netflix-sarjaan ylimääräinen Japanista kertova osuus.
Riku on onnellisen tietämätön siitä, että Kiotoa piinaa
tuhopolttaja, jolla on tähtäimessään harhateille lipsuneiden buddhalaisten
rakennukset. Lukija pääsee kurkistamaan rikollisen pään sisään minämuotoisissa
osuuksissa. Niinpä lukija tietää, että pyromaani uskoo vakaasti saaneensa
Buddhalta tehtävän puhdistaa usko tulella ja että Riku Mäki ja länsimainen
tv-ryhmä pyhässä luostarissa ovat hänen silmissään veret seisauttava rikos.
Riku joutuu siis tietämättään tuhopolttajan maalitauluksi.
Alkupuoli Tulikukasta
käsitellään lähinnä munkkiluostarin perinteiden nivoutumista nykyajan
vaatimuksiin, ruokafilosofioita ja Rikun henkilökohtaisia asioita. Luostarin muurien
sisälle on rakennettu modernit mukavuudet tarjoavia majoitustiloja turisteille,
mutta luostaripalvelusta suorittavat munkit noudattavat ikivanhoja perinteitä esimerkiksi
ruokailussaan ja pukeutumisessaan. Japanin kiehtovimpia piirteitä onkin juuri
tämä ikiaikaisen ja huippumodernin yhdistyminen arjessa, ja sitä Valkama kuvaa,
kuten sanottu, todella kiinnostavasti. Myös japanilaisten perinteiset ja samalla hyvin modernit ajatukset ja sovellukset lähi- ja vegaaniruoasta ovat mielenkiintoisia ja hyvin ajankohtaisia.
Vaikka lukija siis pääsee kurkistamaan rikollisen
ajatuksiin, hänen henkilöytensä pysyy salassa lähes loppuun asti. Lukijalle on
tarjolla muutamakin vaihtoehto, joiden väliltä voi yrittää arpoa syyllistä. Loppuratkaisun
helppous jäi vähän harmittamaan, vaikka juonessa sentään yksi yllätyskiemurakin
onneksi oli.
Heikki Valkama:
Tulikukka
Tammi 2019. 282 s.
Äänikirjan lukija Toni Kamula, kesto 7 h 26 min.
Painettu kirja ostettu, äänikirja Storytel.
Tammi 2019. 282 s.
Äänikirjan lukija Toni Kamula, kesto 7 h 26 min.
Painettu kirja ostettu, äänikirja Storytel.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti