Ian Rankin: Piru mieluummin

Lienee pakko tunnustaa, että suhtautumisessani lukemiseen ja kirjojen omistamiseen on vähän omituisia piirteitä. Minulla pitää olla kirjoja itselläni ’tarpeeksi’, siis niin paljon, että lievää pahemman hätätilankin yllättäessä pärjäisin niiden turvin viikkoja, jopa kuukausia (no joo, myönnetään, vuosia). Olen vuosien ja vuosikymmenten mittaan kartuttanut myös erilaisia dekkarisarjoja, joista pahimmillaan en ole lukenut ensimmäistäkään, vielä.

Yksi ääriesimerkki on skottilaisen dekkaristin Ian Rankinin komisario John Rebusista kertova poliisiromaanisarja. Sen aloitusosa Ristinolla on ilmestynyt suomeksi vuonna 2001, ja niihin aikoihin olen sen hyllyyni hankkinut vakaana aikomuksenani lukea se pikapuoliin. Vielä ei tuo ’pikapuoliin’ ole koittanut. Aina jotain muuta mukamas kiinnostavampaa tai kiireellisempää lukemista on kiilannut väliin. 

Mutta aikomukseni on ollut vilpitön! Olenhan sittemmin hankkinut hyllyyni yksitoista sarjan osaa. Sarjassa on tähän mennessä ilmestynyt suomeksi jo kaksikymmentä teosta, ja omasta kokoelmastani puuttuu osia sieltä täältä. Lukemisprojektiani lykkäsi myös kirjoihin perustuva tv-sarja, jonka osat olen tainnut nähdä jo kahdesti. Ajattelin, että pitää antaa ajan kulua, jotta juonenkäänteet varmasti kunnolla unohtuisivat. Mutta Rebus on minulle siis yhtä kuin ihana Ken Stott.

Ristinolla ja sitä seuraavat osat ovat edelleen lukematta, vaikka komisario John Rebus kollegoineen onkin tuttu. Syksyllä Helsingin kirjamessuilta sain kustantamo Blue Moonilta nipun heidän uutuusdekkareitaan, ja ajattelin, että voisin kenties aloittaa tämän massiivisen dekkarisarjan sittenkin käänteisesti eli uusimmasta osasta.

Ihan mukavasti pääsi Rebusin kyytiin näinkin. Rankinin päähenkilö vanhenee reaaliaikaisesti, joten hän on jo vetäytynyt Edinburghin rikospoliisista eläkkeelle. Naisystävän tehtävää toimittaa nykyään oikeuspatologi Deborah Quant. Pari asuu erillään ja pitää ratkaisua toimivana. Rebusin terveys on alkanut reistailla ja kaikkea hyvää ja mukavaa pitää karttaa viskistä ja oluesta alkaen. Kuinka vakavista asioista on kyse, selviää Piru mieluummin -dekkarin mittaan.

Eläkkeellä ollessaankaan Rebus ei malta olla kaivelematta rikosasioita. Hänen entinen alaisensa Siobhan Clarke on noussut rikoskomisarioksi Rebusin tilalle. Yhteys ei kuitenkaan ole katkennut, ja Siobhan kääntyy mielellään entisen esimiehensä puoleen ja toimittaa tälle tämän haluamaa aineistoa.

Nyt Rebusia kiinnostaa vuosikymmenten takainen ratkaisematon murhatapaus. Hotellissa kuristetun seurapiirikaunotar Maria Turquantin tappaja on aikanaan päässyt livahtamaan. Uusia todistajia on vuosien varrella pulpahdellut silloin tällöin pintaan, mutta ratkaisuun asti ei ole päästy. Rebus päättää puhuttaa niitä paikalla olleita, jotka vielä ovat elossa. Pahaksi onneksi hänen ensimmäiseksi jututtamansa henkilön ruumis löytyy seuraavana päivänä joesta kädet selän taakse sidottuina.

Samaan aikaan Edinburghin alamaailmassa selvitellään välejä. Epämääräisillä liiketoimilla rikastunut Darryl Christie pahoinpidellään sairaalakuntoon oman talonsa edustalla. Tekijästä ei tunnu olevan tietoa, mutta ilmeisesti Christietä on uhattu jo aiemmin. Liittyykö ainakin näennäisesti syrjään vetäytynyt rikollispomo Iso Ger, Rebusin arkkivihollinen, jotenkin tähän kuvioon? Pahoinpitely kiinnostaa myös keskusrikospoliisia, jonne Rebusin entinen alainen Malcolm Fox on saanut siirron. Myös tämä juttu kiinnostaa Rebusia. Voivatko ne liittyä jotenkin yhteen?

Rankin kirjoittaa laadukasta perinteistä poliisidekkaria, jonka perusvire on vähän alakuloinen ja tummanpuhuva. Poliisi pyristelee alati supistuvien resurssien, lisääntyvän absurdin byrokratian ja kovilla panoksilla käytävän keskinäisen juonittelun paineissa yhä ovelammaksi ja häikäilemättömämmäksi muuttuvaa rikollisuutta vastaan. Rehellinen vanhan ajan kyttä tuntuu olevan katoava luonnonvara ja Rebus sen hitaasti joskin vastentahtoisesti haipuva jäänne.

Rebus on kirjan sivuilla ihan yhtä sympaattinen kaveri kuin tv-sarjassakin. Rosoa on, mutta sydän on lämmin. Suoraselkäisyydestä tingitään vain sen verran, kuin päämäärän saavuttamiseksi on pakko. Yllättävän hyvin virassa olevat poliisit sietävät Rebusin hääräilyä tutkinnan seassa. Tulokset taitavat painaa vaakakupissa, eikä eläkeläinen halua ottaa niistä itselleen kunniaa.

Nettilähteet tietävät kertoa, että Rankin on kirjoittanut tässäkin kirjassa sivuhenkilönä pyörivästä Malcolm Foxista pari omaakin dekkaria, mutta on sittemmin yhdistänyt sankarinsa näissä loppupään Rebus-tarinoissa. Ylipäätään Rankinilla on laaja tuotanto, joten luettavaa ainakin riittää. En tämän perusteella nyt ainakaan poista keräämiäni osia hyllystä. Pitää poimia puuttuvia osia sitä mukaa kuin niitä vastaan maailmalla tulee.

Ian Rankin: Piru mieluummin (Rather Be the Devil)
Suom. Ulla Ekman-Salokangas.
Blue Moon, 2019. 364 s.

Arvostelukappale.