Stuart Turton: Evelynin seitsemän kuolemaa

Mies juoksee metsässä huutaen Annan nimeä. Kahden askeleen välillä hän menettää totaalisesti muistinsa. Kuka hän on? Missä hän on? Kuka on Anna? Miksi puiden lomitse näkyy pakoon juoksevan naisen hahmo? Kuka ampuu? Tilanne on kaikin puolin sekava ja pelottava. Kaiken lisäksi miehestä tuntuu, että hänen vartalonsa on jotenkin väärän oloinen. Onko hän aina ollut tämän pituinen?

Muutamien hämmentävien yksityiskohtien ja tapahtumien jälkeen mies hoipertelee ränsistyneen kartanon pihaan ja kolkuttaa oveen. Miehen huojennukseksi hänet tunnetaan talossa. Hän on tohtori Sebastian Bell, jonka on määrä osallistua kartanossa talon tyttären Evelynin kotiinpaluun kunniaksi järjestettäviin tanssiaisiin. Huoneessaan tohtori Bell tuijottaa hämmentyneenä tavaroitaan. Osaako hän muka toimia lääkärinä? Käsittämätön ajatus!

Hämmentävä päivä päättyy Evelynin murhaan. Seuraavana päivänä mies herää samassa kartanossa, mutta eri vuoteessa ja ruumiissa kuin ensimmäisenä päivänä. Kummallisesti tapahtumat seuraavat edellisen päivän kulkua, mutta näkökulma on nyt toinen. Mistä oikein on kysymys?!

Stuart Turtonin menestysromaania Evelynin seitsemän kuolemaa kuvataan ”kirjalliseksi pakohuonepeliksi, jossa Agatha Christie kohtaa Black Mirror -tv-sarjan.” Itselleni luuppiin juuttuneista henkilöistä tuli mieleeni Audrey Niffeneggerin romaani Aikamatkustajan vaimo, jota on maustettu perinteisen arvoitusdekkarin ja kauhuromantiikan elementeillä.

Päähenkilön on kahdeksan päivän aikana ratkaistava Evelynin murha päästäkseen pois kummallisesta rinnakkaistodellisuudesta. Jokaisena päivänä hänellä on uusi isäntä, jonka ruumiissa hän herää. Jos hän ei saa estettyä Evelynin kuolemaa vielä kahdeksantenakaan iltana, kaikki alkaa alusta ja hän on taas tohtori Sebastian Bellin ruumiissa muisti puhtaaksi pyyhittynä. Kartanon väestä jotkut ovat hänen liittolaisiaan, toiset taas yrittävät kirjaimellisesti kaikin keinoin estää häntä onnistumasta tehtävässään. Mutta ketkä ovat ystäviä, ketkä vihollisia? Keihin voi luottaa?

Luin Evelynin seitsemän kuolemaa -teoksen joululomalla Lontoon-matkalla. Se oli siis toinen matkakirjoistani, jotka valitsin sillä periaatteella, että niiden pitää olla pehmeäkantisia (sain kirjan ennakkokappaleen) ja niiden tapahtumien pitää sijoittua Englantiin. Nämä vaatimukset siis täyttyivät hienosti. Muuten juuri tämä kirja ei ollut aivan napakymppivalinta lomamatkalla luettavaksi, sillä se vaatii lukijalta keskimääräistä enemmän keskittymistä.

Kuten ehkä jo yllä kuvailemastani voi päätellä, juoni on jokseenkin erikoinen ja monikerroksinen. Henkilökaarti on laaja, ja vaikka kirjan alussa on henkilöluettelo lukijan tueksi, on siinä kärryillä pysymisessä tekemistä. Yhtään ei tilannetta helpota, että päähenkilö on milloin kenenkin pään sisällä ja toimii osin isäntänsä luonteen ja tapojen mukaisesti. Ei siis riitä, että päähenkilö on pitkään totaalisen ulalla, vaan myös lukija on. Jossain vaiheessa aloin toivoa, että olisin tehnyt itselleni samanlaisen muistikirjan kuin kirjassakin tehdään. Sen avulla olisin ehkä selvinnyt juonikieputuksessa ja henkilökarusellissa hieman selväpäisempänä!

Jännitettävää ja mietittävää on monella tasolla. Saako päähenkilö ratkaistua ja estettyä Evelynin murhan? Onnistuuko hän irtautumaan luupista? Miksi hän ylipäätään on siihen joutunut? Kysymykset saavat kyllä vastauksensa, tosin niistä osa on lukijan tiedonhalua paremmin tyydyttäviä kuin toiset.

On myönnettävä, että Turton on kehittänyt osin tutuista aineksista tuoreen kokonaisuuden, joka kiehtoo ja viettelee lukijan syövereihinsä. Tämä on yksi kummallisimmista ja erikoisimmista romaaneista, jonka olen aikoihin lukenut.

Stuart Turton: Evelynin seitsemän kuolemaa (The Seven Deaths of Evelyn Hardcastle)
Suom. Jaakko Kankaanpää.
Otava 2020. 494 s.

Ennakkokappale.