Timo Kyllönen: Aava

Ajattelin tänä vuonna kokeilla, onnistuisinko täyttämään Helmet-lukuhaasteen pelkästään dekkareilla. Kuin tilauksesta sain Timo Kyllösen Aavasta napakympin kohtaan 3: kirja, johon suhtaudun ennakkoluuloisesti. Kirjailija nimittäin lähestyi minua pariinkin otteeseen tarjoten esikoisdekkariaan luettavakseni. Guuglailin vähäsen ja totesin, että Aikamedia ei vaikuta sellaiselta kustantamolta, jonka julkaisut olisivat omaa lukumukavuusaluettani. Aikamedia on nimittäin kristillisen helluntailiikkeen omistama yritys, joka julkaisee lähinnä hengellistä kirjallisuutta. Vastasin siis kirjailijalle ainakin toivoakseni kohteliaasti mutta vakaan torjuvasti.

Onneksi kirjailija Kyllönen lähestyi minua vielä uudelleen kirjan jo ilmestyttyä. Päätin ottaa selvää, mistä oikein on kyse, ja varasin kirjan luettavakseni kirjastosta *. Muutaman viikon sain varausjonossa odotella, mutta sitten kirja saapui. Myönnän yllättyneeni positiivisesti jo kirjan huolitellusta ja houkuttelevasta ulkoisesta olemuksesta. Kannet avattuani huomasinkin sitten tuota pikaa tulleeni imaistuksi tarinan syövereihin oikein kunnolla.

Freelancevalokuvaaja Matias Virta on valokuvaamassa itärajan tuntumassa sijaitsevan Mertasalmen kunnan Pajulammella, joka on ollut hänen suosikkikuvauspaikkojaan jo vuosia. Paikka on ihanteellinen. Se sijaitsee niin syrjässä, ettei kukaan viitsi käydä siellä edes kalassa. Valtion omistama lampi on osa koskematonta luontoa, jonka rauha on rikkumaton. Mutta tällä kertaa Matias huomaa, että lammella on käynyt joku ja jättänyt rantaan rumia merkkejä käynnistään. Mitä asiaa jollakulla on voinut olla lammelle? Miksi mönkijällä on ajettu aivan rantaan vesirajaan asti?

Kysymykset eivät jätä miestä rauhaan, ja hän päättää palata lammelle, tällä kertaa sukellusvarusteiden kera. Yllätyksekseen Matias löytää lammen syvimmästä kohdasta huolella sijoitettuja ankkureita ja vyyhdeittäin teräsvaijeria. Vielä suuremman yllätyksen Matias kokee noustessaan pintaan: häntä uhataan aseella! Rannalle on ilmestynyt aseistettu vartija sekä nuori nainen, jotka kehottavat Matiasta välittömästi poistumaan alueelta. FFC-yhtiö on aloittelemassa Aava-nimisen pulloveden tuotantoa lammen tuntumassa ja sinne on tästedes ulkopuolisilta pääsy kielletty.

Matias on tyrmistynyt. Aseella uhkailevaa miestä ei kuitenkaan tee mieli vastustella. Tämän seurassa ollut nuori nainen esittäytyy Rosa Hämäläiseksi, FFC:n laadunvalvontaan palkatuksi laborantiksi. Matias ei paljasta, mitä on lammen pohjasta juuri löytänyt, ja poistuu vähin äänin paikalta. Mutta omituinen tilanne ei jätä häntä rauhaan. Sen lisäksi, että lammen luonnonrauha ja kuvausolosuhteet ovat mennyttä, miestä kaivelee FFC:n toiminnassa moni omituiselta tuntuva asia. Vaimonsa Annan vastusteluista huolimatta hän jatkaa pullovesifirman asioiden tonkimista. Sitten hän osuu paikalle eräänä iltana, kun lammen rannalla tapahtuu kummia.

Timo Kyllönen on kirjoittanut harvinaisen kiinnostavan ja vetävän esikoisdekkarin. Puoliväliin asti tunnelma on suorastaan piinaava. Tapahtumat eivät vielä vyöry eteenpäin kovin kiivasta vauhtia, mutta sekä Matias että lukija aavistavat, että lammella ja pullovesifirmassa on jotain todella pahasti pielessä. Mistä oikein on kysymys? Mitä kummaa toimitusjohtaja Martti Ronlund puuhailee lammella päivätyöntekijöiden poistuttua paikalta? Miksi lammen ja porauspisteiden ympärille on pystytetty aita? Miten Matias saa koottua tarpeeksi näyttöä Ronlundin ja FFC:n toimien hämäräperäisyydestä?

Paljastuu, että toimitusjohtaja Martti Ronlund on punonut hämmästyttävän taitavan juonen toteuttaakseen vertaansa vailla olevan kammottavan rikoksen. Kirjaa on jäljellä vielä vajaat puolet, kun rikolliset tuntuvat olevan siististi telkien takana ja katastrofi estettynä. Lukija tietysti tietää, että kaikki ei sittenkään voinut olla vielä tässä. Mutta miten saada Keskusrikospoliisin tutkijat vakuuttuneiksi siitä, että mikään ei ole sitä, miltä näyttää? Voiko joku manipuloida suomalaista poliisia ja oikeusjärjestelmää ja samalla konkreettisesti uhata Suomen kansalaisten henkeä maan rajojen ulkopuolelta?

Toiminnan kiihtyessä uusille kierroksille ratkaisun lähestyessä Kyllösen tarkka ote hieman lipsuu ja kerronta muuttuu alkua suoraviivaisemmaksi toiminnan toteamiseksi. Paikoin muutama mutka oikenee melkoisen suoraksi, mikä on vähän harmi. Kyllösen kirjoitusjälki on kuitenkin ammattikirjoittajan (Kyllönen on ammatiltaan toimittaja) laatutyötä, jota on ilo lukea. Erityisesti dialogi on toimivaa ja luontevaa.

Dekkarin päähenkilöksi Matias Virta on mainio luomus. Mies on näkemyksissään vankkumattoman ehdoton. Luontoa ei pidä ehdoin tahdoin turmella. On myös toimittava aina reilusti ja oikeudenmukaisesti. Matias on luonteeltaan suora ja vilpitön, mutta tarpeen tullen hänkin osaa pelata vastustajan säännöillä, ainakin melkein. Lisäksi hänellä on joukko hyviä kontakteja. Näillä eväillä on hyvä selvitellä hämäräpuuhia. Matiaksen seuraan palaisin mieluusti toistekin.

Ennakkoluuloni sain siis häveten heittää romukoppaan. Tein sen ilomielin, sillä Kyllösen esikoisdekkari  tai -trilleri on huomiota herättävän raikas ja toimiva paketti. Toivon sille menestystä ja ennen kaikkea runsaasti lukijoita, jotta tekijä innostuisi jatkamaan lupaavasti alkanutta dekkaristin uraansa.

Timo Kyllönen: Aava
Aikamedia 2019. 349 s.

Kirjasto.

*  Päätin varata kirjan kirjastosta, vaikka kirjailija tarjosi siitä arvostelukappaletta blogiani varten. Saan melko usein, kerran pari kuukaudessa, yhteydenottoja kirjailijoilta tai pieniltä kustantamoilta, jotka tarjoavat teoksiaan arvosteltavaksi tai ainakin luettavaksi. Pääsääntöisesti vastaan näihin tarjouksiin kielteisesti. Syy ei ole se, että tarjotut kirjat eivät kiinnostaisi minua tai että ylenkatsoisin niitä jotenkin. Toki kaikki kirjat ovat lähtökohtaisesti kiinnostavia. Mutta kaikkia kiinnostaviakaan kirjoja en vain millään ehdi lukea saati niistä kirjoittaa blogiini.

Kirjojen postittelu on kallista puuhaa, minkä varsin hyvin tiedän muutamia kirja-arvontoja tms. järjestettyäni. Siksi minusta on reilua sanoa suoraan, että en todennäköisesti ehdi tarjottua kirjaa lukemaan tai vaikka ehtisinkin, siitä kirjoittamani blogijuttu ei vielä takaa teokselle kummoistakaan näkyvyyttä. Kyllösen kirjan lainasin kirjastosta, koska se alkoi kiinnostaa poikkeuksellisen paljon. Lainatusta kirjasta minun ei ollut pakko kirjoittaa blogiin mitään, mutta jos olisin luvannut ottaa vastaan arvostelukappaleen, olisi minusta ollut epäreilua jättää kirjoittamatta. Tällä kertaa kaikki meni nappiin. Minä löysin hyvän kirjan ja kirjoitin kirjasta blogiini, mutta kirjailija ei joutunut maksamaan kirjan lähettämisestä. Suomen kirjastolaitos on kyllä mahtava systeemi!

Yhteyttä saa edelleen ottaa ja kirjoja tarjota luettavakseni. En kuitenkaan lupaa mitään!