M. & U. Susimetsä: Kuriirin viitta. Kuninkaan rakuunat 2

M. & U. Susimetsän Kuninkaan rakuunoiden toinen osa Kuriirin viitta ilmestyi jo toukokuussa viime vuonna (2019) ja on odottanut luettavien kirjojen pinossanikin jo kuukausia, mutta vasta talvilomaviikko antoi sopivan hetken siihen tarttumiseen. Tiesin nimittäin jo aloitusosan Upseerin miekan perusteella, että muhkea romaani tulisi imaisemaan minut syövereihinsä ja vaatimaan huomiota useamman kunnon lukutuokion verran.

Kuten kirjailijapari aiemman juttuni haastatteluosiossa paljastaa, Kuriirin viitta jatkaa suurin piirtein suoraan siitä, mihin Upseerin miekassa jäätiin. Mutta vaikka näin on ja vaikka kyseessä on nimenomaan usean romaanin sarja, mikään ei mielestäni estäisi aloittamasta vaikkapa tästä kakkososasta. Jos tyyli puhuttelee ja tarina viihdyttää, voi ykkösosankin vielä lukea, tai sitten voi vain jäädä odottelemaan seuraavaa osa.

Ainakin minun huono muistini on pyyhkäissyt monet aiemman kirjan juonenkäänteistä mielestäni, mutta silti pääsin suhteellisen vaivattomasti uudelleen kärryille ja vauhtiin. Kärryille kipuamisessa oli paljon apua kirjan alkulehdille painetusta henkilöluettelosta, jota vilkuilin vielä myöhemmissäkin käänteissä, väkeä kun tarinassa riittää.

Eletään kevättä 1631 Frankfurtin kauheiden tapahtumien jälkeen. Katoliset joukot piirittävät protestanttiseksi julistautunutta Magdeburgin kaupunkia Pappenheimin ja Tillyn joukkojen voimin. Magdeburgin puolustusta hoitaa kuningas Kustaa II Aadolfin valtuuttamana everstiluutnantti Dietrich von Falkenberg, ja kaupunki odottaa Pohjolan leijonan marssittavan joukkonsa kaupungin avuksi hetkenä minä hyvänsä.

Tosiasiassa Kustaa armeijoineen on juuttunut Berliinin edustalle, koska Bradenburg ja Saksi ovat julistautuneet puolueettomiksi eivätkä uskalla antaa Ruotsin armeijalle lupaa marssia alueittensa läpi. Ruotsalaiset taas eivät voi ottaa sitä riskiä, että selustassakin olisi vihollisia. Magdeburgin tilanne näyttää siis tukalalta, ellei peräti toivottomalta. Kustaa II Aadolf lähettää kuitenkin pienen rakuunajoukon viemään kannustavaa viestiä von Falkenbergille.

Tätä parinkymmenen miehen ryhmää vetää itse kapteeni Josef Svärd, joka on noussut kuninkaan rakuunoiden johtoon rakastetun vapaaherra Ulvhufvudin menehdyttyä. Svärdin lisäksi Magdeburgiin lähetetään ennestään lukijalle tutuista miehistä korpraali Tomas Rapir ja hänen uskollinen seuralaisensa väkivahva ruotumestari Japhet Hammar. Rakuunoita on vahvistettu muutamalla uudellakin miehellä tappioiden paikkaamiseksi.

Svärd, Rapir ja Hammar siis pääsevät hiuksia nostattavan jännittävän operaation jälkeen kaupungin muurien sisäpuolelle, vaikka katoliset joukot jo piirittävät kaupunkia. Vietyään masentavat mutta rohkaiseviksi tarkoitetut uutisensa perille miehet saavat tehtäväkseen toimia tiedustelijoina kaupungissa. Tilanne ei nimittäin ole kovin vakaa muurien sisäpuolellakaan, sillä jo kaupungin raadissa on mukana myös katolisia raatimiehiä. Tiedustelutehtävät vaikuttavat ensin taisteluissa kunnostautuneista rakuunoista lähinnä naurettavalta puuhastelulta, mutta pian ruotsalaiset saavat huomata, että vihollinen ihan oikeasti vaani pimeillä kujilla, taas on miekkamiehille ja aseille tarvetta.

Paikallista näkökulmaa Magdeburgiin tuo rikas kauppias ja raatimies, leskeksi jäänyt Franz Gerhold, jolla on omapäinen tytär Juliette. Tyttö on kuin kuva ranskalaisesta äidistään tummine kiharoineen ja syvänsinisine silmineen. Erikoislaatuisen Juliettesta tekee hänen intohimonsa miekkailuun. Äiti on vienyt tyttärensä jo lapsena mestari Köppenin miekkailukouluun ja yllätyksekseen mestari on pian havainnut, että tyttönen on aito luonnonlahjakkuus miekkailijana. Hellämielinen porvari-isä ei henno kieltää aikuistuvalta tyttäreltään tämän epäsopivaa harrastusta, vaikka kaupunkilaiset pyörittelevätkin silmiään housuihin ja miekkavyöhön sonnustautuneelle kaunottarelle.

Samaan aikaan kun Svärd miehineen jahtaa vakoojia ja tuskailee piiritystilanteen kiristymistä Magdeburgissa, luutnantti Michel Kniv vakoilee alaisensa Anders Flintan avulla Berliinin muurien sisäpuolella yrittäen selvittää, ketkä valtaneuvoston jäsenet juonittelevat kuningasta vastaan. Tilanne on kimurantti, sillä Brandenburgin päättämätön ja heikko vaaliruhtinas Georg Wilhelm on Ruotsin kuninkaan lanko, mutta miesten henkilökohtaiset välit eivät ole solmitusta avioliitosta huolimatta kovinkaan kehuttavat. Pelissä on kovat panokset, joten keinoja ei kaihdeta puolin eikä toisin.

Magdeburgin kaupungin kohtalo on luettavissa historiankirjoituksista, eikä se ole mitään kaunista tekstiä. Kuriirin viitassa tapahtumat noudattelevat pääpiirteissään tunnettuja faktoja, joten lukija tietää jo, miten kaikki päättyy. Se ei suinkaan poista lukukokemuksesta jännityselementtiä, sillä lukijahan ei tiedä, miten kirjan henkilöille noissa melskeissä käy.

Susimetsät kertoivat taannoisessa haastattelussa, että sarjassa on tarkoitus olla viihdyttävyyden lisäksi myös vakavampia ulottuvuuksia, ja ainakin tässä kakkososassa nuo tavoitteet täyttyvät loistavasti. Harvoin olen lukenut yhtä sydäntä särkevää mutta samalla jännittävää kuvausta kuin Magdeburgin ryöstelyn osuus tässä kirjassa.

Toistan itseäni, mutta minkäs teet. Kuninkaan rakuunat -sarja jatkaa loistavalla tavalla historiallisen romanttissävyisen seikkailuromaanin perinteitä. Sarja on huolellisesti kirjoitettua, laadukasta viihdettä, aivan mainiota siis kaikin puolin meidän kaikkien genreä mielellään lukevien kannalta! Jään tyytyväisenä odottamaan jatkoa, jota on luvassa ymmärtääkseni vielä ainakin kolmen romaanin verran.

M. & U. Susimetsä: Kuriirin viitta. Kuninkaan rakuunat 2.
Otava 2019. 620 s.

Ostettu.

Lue Marko ja Ulla Susimetsän haastattelu Upseerin miekasta kirjoittamani jutun lopusta!