Sivut

keskiviikko 18. maaliskuuta 2020

Arne Dahl: Äkkisyvä





Olen nyt lukenut kolme Arne Dahlin Berger & Blom -trillerisarjan osaa eli Rajamaat, Sydänmaa ja uusimman eli Äkkisyvä. Vahvasti uskon, joskaan en silti varmaksi tiedä, että Äkkisyvä on tämän tarinan päätösosa. Ainakin loppuun päästyäni olin siinä käsityksessä, että kaikki murhaajat ja muut rikolliset saatiin hengiltä tai ainakin kiinni. Saattaa Berger & Blom -sarja silti vielä saada jatkoa, mutta ainakin tämä tarina päättyi. (Ehkä.)

Täytyy tunnustaa, että tämän trilogian lukeminen kirja vuodessa -vauhdilla on ollut lievästi sanoen haastavaa! Olen jo aikaisemmista osista kirjoittaessani todennut, että Dahl ei tosiaankaan päästä Berger &  Blom -sarjansa lukijoita helpolla. 

Aloitusosassa Rajamaat lukija paiskataan kylmiltään keskelle tarinaa, jossa sitten pitää yrittää koota palasia samalla kun juttu suorastaan laukkaa eteenpäin. Lisäksi Dahl keikauttaa kuviot uuteen uskoon kerta toisensa jälkeen ja jättää lopulta kaiken aivan levälleen.

Kakkososan eli Sydänmaan kanssa ei tilanne ollut helpompi. Epäonninen lukija (= minä!) oli tietysti unohtanut osan aiemmista tapahtumista, mutta vaikka ei olisi kuukausia kirjojen lukemisen välillä kulunutkaan, eksyksissä olisi oltu silti.

Vuoden 2018 Dekkarifestivaalilla Helsingissä joku yleisöstä kysyi, miten kirjailija oikein kuvitteli, että lukija voisi muistaa tarpeeksi aiemmasta osasta päästäkseen juoneen mukaan kakkososassa. Dahl kertoi kirjoittaneensa Sydänmaan niin, ettei Rajamaitten lukeminen sen ymmärtämiseksi olisi välttämätöntä. Niin, ainahan sitä voi sanoa!  

Nyt kolmannen osan jälkeen on todettava, että kadehdin niitä lukijoita, jotka voivat varata koko trilogian käden ulottuville ja aloittaa sarjan alusta tietäen, että he voivat lukea sen yhteen menoon. Tietysti olisin voinut itsekin lukea kirjat uudelleen ennen päätösosaan tarttumista, mutta siihen nyt vain ei tuntunut olevan aikaa.

Äkkisyvä jatkuu Sydänmaan tapaan suoraan siitä, mihin viimeksi jäätiin. Molly Blom makaa tajuttomana teho-osastolla selviydyttyään vain niukasti murhaajan (?) kynsistä. Sam Berger on virallisesti Ruotsin etsityin rikollinen, koska häntä epäillään poliisin raa’asta murhasta. Säpon huippusalaisella sisäpiirillä on kuitenkin toisenlainen käsitys tapahtumista.

Säpn saatua vihjeen oikeasta murhaajaksi epäillystä Säpoon soluttautuneesta myyrästä ja tämän piilopaikasta Berger osallistuu Säpon tiedusteluosaston johtajan August Steenin vetämään iskuun myyrän vangitsemiseksi. Isku päättyy kuitenkin katastrofiin, ja Steen päättää siirtää Bergerin turvaan syrjäiselle pikkusaarelle Ruotsin rannikon edustalle. Bergerin on tarkoitus odottaa siellä tilanteen selkeytymistä.

Koska myyrää ei saatu eliminoitua, kissa-hiiri-leikki jatkuu yhä kiihtyvin kierroksin. Vähitellen alkaa myös keriytyä auki, kuinka laajasta ja kauas taaksepäinkin ulottuvasta juonesta oikein on lopulta kaikessa ollut kysymys. Pelottavalla tavalla Sam Berger alkaa tajuta, että perimmältään hyvin monella tavalla on kyse hänestä ja Molly Blomista ihmisinä. Ällistyttävän moni heidän lähellään olleista ja olevista ihmisistä on tavalla tai toisella kietoutunut vyyhteen.

Dahl jatkaa aiemmista osista tutulla tyylillä. Tapahtumat etenevät hurjalla vauhdilla ja yllätyskäänteet seuraavat toisiaan. Väkivaltaa ei kaihdeta, mutta ei sen yksityiskohdilla toisaalta mässäilläkään. Juonen uskottavuutta ei kannattane jäädä pohdiskelemaan sen kummemmin, sillä melkoisen harva yksityiskohta kestäisi lähempää tarkastelua. Tosin tunnettuahan on, että fiktio kalpenee reaalimaailman rinnalla mennen tullen. Mutta tällä kertaa Dahl turvautuu kyllä melkoisiin jumala koneesta -ratkaisuihinkin, joita muutamia ylimalkaisesti lopussa selitetään.

Suosittelen siis varaamaan koko sarjan kerralla luettavaksi, niin mutkikkaaksi kudotuista juonikuvioista saa kaiken irti. Sarja on tyyliltään jotain tykittävän toimintatrillerin ja kovaksi keitetyn sarjamurhaajajahdin välimaastosta. Se ei tosiaankaan pure kaikkiin dekkarien ja jännityskirjallisuuden ystäviin, mutta on kyllä myös erittäin koukuttava, kunhan sen imuun kunnolla malttaa heittäytyä.

Arne Dahl: Äkkisyvä (Mittvatten)
Suom. Kari Koski
Into 2019. 349 s.


Arvostelukappale.

2 kommenttia:

  1. Kiitos postauksestasi!
    Tämä sarja on lukulistallani ja otan vinkistäsi vaarin ja luen sen putkeen!

    VastaaPoista
  2. Samoin miettein: edellisten osien lukemisesta oli aikaa, joten kärryille hyppääminen ei ollut ongelmatonta etenkin kun Dahlin tanakassa seurassa saa pitää hoksottimet alvariinsa hollillaan, jottei hupsahda väliveteen. Tämä kolmas osakin rävähtää erikoisesti alkuun vimmatusti pöristen.
    Dahl jakaa varmasti mielipiteitä, mutta itse kuulun niihin puraisun saaneisiin:)

    VastaaPoista