Antti Hyyrysen vähintäänkin ahdistavan dystopian Viimeinen Atlantis jälkeen oli ihanaa sukeltaa keväisen aurinkoiseen Berliiniin leppoisan
Ellen Lähteen kanssa. Eppu Nuotion Ellen Lähteen tutkimuksia -pehmodekkarisarjan
odotettu kolmas osa Elämänlanka ilmestyi kuin tilauksesta kaiken koronatuskailun
keskelle. Olin totisesti skumppalasillisen ja muhkean suklaakakkupalan tarpeessa!
Eläkeläisleski ja aktiivinen martta Ellen Lähde on
epätodennäköinen dekkarisarjan päähenkilö. Pian 60-vuotias entinen Turun
kaupungin kartanpiirtäjä asuu idyllisellä Portsan puutaloalueella. Ellenillä
ovat jalat tukevasti maassa ja sormetkin mieluusti mullassa, sillä
puutarhanhoito on hänen lempiharrastuksensa.
Myös keittiössä Ellen on melkoinen velho, ja kuppi kuumaa
sitruunainkivääriteetä sopii helpotukseksi vaivaan kuin vaivaan. Rakkauselämään
tuo sopivaa lämpöä espanjalainen puutarhuri Carlos, jonka kanssa etäsuhde on
toiminut kohtuullisen miellyttävästi jo vuoden päivät.
Nuotion sarjassa on aiemmin ilmestynyt kaksi osaa eli sarjan
aloittanut Myrkkykeiso ja kakkososa Anopinhammas.
Valitun nimilinjan mukaisesti on siis nimetty myös uunituore kolmososa Elämänlanka.
Nimi viittaa tunnetun suomalaisen elokuvaohjaaja Johannes Svärdin viimeisimpään
elokuvaan, joka kuvaa kolmiodraamaa. Triangelin muodostavat myös elokuvan ohjaaja
itse sekä sen naistähdet, Johanneksen nykyinen nuori turkulaistaustainen vaimo
Aino Tiuramäki ja saksalainen supertähti Elke Schwartz, Johanneksen ex-vaimo.
Sattumalta Ellen on Berliinissä hoitamassa poikansa Leon
kaksosia samaan aikaan kun kaupungissa ovat meneillään Berlinale-elokuvajuhlat,
joiden ohjelmaan kuuluu myös Svärdin elokuvan ensi-ilta. Svärd Aino-vaimoineen
vieläpä vuokraa Leon entisen asunnon elokuvajuhlien ajaksi. Ellen saa
vapaalipun Elämänlangan ennakkonäytökseen ja on haltioissaan. Suomalainen Aino
Tiuramäki on kovassa nosteessa, mikä tuntuu Ellenistäkin mukavalta. Hän tosin
toivoisi, että Johannes Svärd palaisi vielä yhteen lumoavan Elken kanssa.
Berlinalen gaalaillan aikaan tapahtuu rikos, joka liittyy
Svärdiin ja hänen lähipiiriinsä. Siitä ei kuitenkaan tehdä rikosilmoitusta,
mutta kun Ellen saa siitä vihiä, se alkaa askarruttaa häntä. Kotona Turussa
Samuel saa tehdä vähän tiedusteluja, ja lopulta Ellen voi huokaista tyytyväisenä
ratkaistuaan ainakin omasta mielestään mysteerin.
Ellen Lähteen tutkimuksia -sarja edustaa erittäin
pehmoa dekkarityyliä, joten rikosromaaniodotukset kannattaa säätää hyvin alhaiselle
tasolle, kenties jopa nollaan. Näin tehtyään voikin sitten huoleti heittäytyä kultturellin
Ellenin matkassa nauttimaan turistikierroksesta Berliinin nähtävyyksien
parissa, kiertelemään museoissa ja shoppailemaan putiikeissa ja toreilla
välillä kahviloissa virkistäytyen. Ellen kokkaa, hoitaa parvekekasveja ja
ihmissuhteitaan antaumuksella.
Sarjan aiemmat osat lukeneena oli mukavaa päivittää myös
Ellenin suomalaisten ystävien kuulumiset. Nuotio on parhaimmillaan kuvatessaan
leppoisaa kotoilua, jota Ellenkin arvostaa.
Harmillisesti tekstiin oli jäänyt pari katalaa oikolukuvirhettä. Korjaakohan jokin ohjelma automaattisesti taimen taimeneksi? Hyvä, ettei kahvi pärskähtänyt sivuille, kun Ellen ostaa puutarhaliikkeestä ties kuinka monen kukan ’taimenia’! Entä miksi oikolukuohjelma tai ihmisoikolukija ei nappaa milleniumia tekstistä ja korjaa sitä millenniumiksi? Mutta nämä annettakoon anteeksi, koska Elämänlanka kokonaisuutena viihdytti ankeatunnelmaista viikonloppua niin oivallisesti!
Eppu Nuotio: Elämänlanka
Otava 2020. 285 s.
Arvostelukappale.
Harmillisesti tekstiin oli jäänyt pari katalaa oikolukuvirhettä. Korjaakohan jokin ohjelma automaattisesti taimen taimeneksi? Hyvä, ettei kahvi pärskähtänyt sivuille, kun Ellen ostaa puutarhaliikkeestä ties kuinka monen kukan ’taimenia’! Entä miksi oikolukuohjelma tai ihmisoikolukija ei nappaa milleniumia tekstistä ja korjaa sitä millenniumiksi? Mutta nämä annettakoon anteeksi, koska Elämänlanka kokonaisuutena viihdytti ankeatunnelmaista viikonloppua niin oivallisesti!
Eppu Nuotio: Elämänlanka
Otava 2020. 285 s.
Arvostelukappale.
Ihmettelen miksi näitä markkinoinaan dekkareina, olen lukenut e-kirjasta 30 % ja toistaiseksi olen kokenut lukevani Seiskan juorupalstaa yhdistettynä mummon lapsenvahtina olemiseen. Viihdyttävää ehdottomasti, mutta kun sarjan nimenä on "Ellen Lähteen tutkimuksia" niin mielestäni niitä tutkimuksia pitäisi tapahtua ennen kuin kolmannes kirjasta on luettuna :)
VastaaPoistaVanhan ajan dekkarinlukjia haahuilee viipyilevässä odotuksessa tulevasta murhasta ja nautiskelee selvityksen laiskasta odotuksesta. Ihana, kun näitä vielä kirjoitetaan!
Poista