Tuomas Marjamäki: Myöhäistä katua

Lähes satavuotias Kauno Brandt viettää hiljaista ja rauhaisaa leskimiehen elämää Helsingin Kruununhaassa. Vaimo Annikki on sairastanut pitkään muistisairautta, mutta nyt Kauno on yksin muistoineen. Takana on vuosikymmenten mittainen ura VR:n virkamiehenä. Mutta 1950-luvulla Kaunon on ollut yksi Suomen Filmiteollisuuden kuumimmista miesnäyttelijänimistä. Yhdessä Eeva Havun kanssa hän näytteli useissa sen ajan menestyselokuvassa.

Parikymppinen Ella Pöyhönen on muuttanut Hölsyältä Helsinkiin parempien työmahdollisuuksien perässä ja pois entisen miesystävänsä läheltä. Ella haluaa kiihkeästi toimittajaksi, ja lopulta onni potkaiseekin. Nuori nainen pääsee Kevyt-Uutisten tarvittaessa töihin tulevaksi toimittajaksi! Työ ei tosin ole aivan sitä, mitä Ella on toivonut, mutta alku kuitenkin.

Kevyt-Uutisten vakiokalustoon kuuluu juorutoimittaja Esko Kärkkäinen. Esko pitää itseään melkoisena starana ja viljelee puheessaan jatkuvasti tunnettujen ’tuttujensa’ nimiä. Tosiasiassa keski-iän loppupuolta uhkaavasti lähenevä ylimielinen ja sikaileva reliikki saa pitää työpaikkansa lehdessä vain, koska hänen kuohukermajuorupalstansa myy edelleen printtilehteä ainakin kohtalaisesti. Eskon pitkäaikainen projekti on ollut saada haastattelu Suomen tunnetuimmalta mutta samalla salaperäisimmältä kirjailijatähdeltä Regina Kaarisillalta.

Näiden kolmen henkilön tarinat alkavat kietoutua yhteen, kun Kauno tekee pahan virheen pelastamalla pikkujulkkiksen hengen. Harkitsematon uroteko nostaa Kaunon nimen Kevyt-Uutisten lööppeihin, kun Ella tekee hänestä haastattelun. Ellan onnistuminen sapettaa Esko Kärkkäistä, mutta sitten hänen uutisnenänsä saa kaikkien aikojen vainun. Mikään ei voi enää estää tapahtumien kiihtyvää vyöryä. Mitä ikivanha filmitähti oikein salailee?

Kauno, Ella ja Esko ovat Tuomas Marjamäen romaanin Myöhäistä katua minäkertojapäähenkilöt, joiden kautta vähitellen keritään auki filmitähti Kauno Brandtin elämää ja paljastetaan hänen huolella kätkemänsä salaisuus. Tarinaa ryydittävät herkullisesti kuvattu 1950-luvun Suomen elokuvabisnes sekä satiirisella otteella käsitelty nykyisen keltaisen median klikkijournalismin värittämä alennustila.

Marjamäki tuntee aiheensa kuin omat taskunsa, onhan hän ammatiltaan toimittaja ja suomalaisesta viihteestä lukuisia teoksia kirjoittanut tietokirjailija. Myös fiktiivinen teksti syntyy hänen näppäimistöltään ilmeisen onnistuneesti. Myöhäistä katua on viihdyttävä, hauska ja hippusen nostalginenkin teos. Marjamäki käyttää värikästä ja nokkelilla kielikuvilla höystettyä kieltä, ja henkilökuvaus on paikoin ronskin liioittelevaa. Ainakin toivoisin, että Esko Kärkkäisellä ei ole jotakuta selkeää esikuvaa tosielämässä. Se olisi kyllä jo liikaa mille tahansa työpaikalle!

Kauno Brandt sen sijaan on sympaattinen aito gentleman, vaikka hänen kaikki ratkaisunsa eivät ehkä ole menneet ihan käsikirjoituksen mukaan. Mutta tärkeät valinnat eivät ole aina helppoja eikä oikeita ratkaisuja välttämättä edes ole. Sitkeä ja päättäväinen mutta hyväsydäminen Ella taas vaikuttaa nuorelta naiselta, josta voi olla ylpeä. Kuten eräs romaanin henkilöistä toteaa, hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita. Se on oivallinen motto mille tahansa teokselle näinäkin aikoina.

Tuomas Marjamäki: Myöhäistä katua
Docendo 2020. 285 s.

Arvostelukappale.