Ruusuvuori: Yksi näistä pienimmistä

Olen lukenut useampia kirjailija Juha Ruusuvuoren teoksia ja pitänyt niistä muustakin syystä kuin siitä, että Ruusuvuori asuu vähän laajasti tulkiten lähiseudullani. Varsinaissuomalaisia ja erityisesti lounaissuomalaisia kirjailijoita ei liiaksi ole, joten kaikki kiinnostavat. Joitakin vuosia sitten panin merkille, että Juha Ruusuvuori on kirjoittamassa yhdessä vaimonsa lastenpsykiatrian erikoislääkäri Ulla Ylisirniö-Ruusuvuoren kanssa psykologista jännitysromaania. Pistin asian korvan taakse, mutta sinne se sitten unohtuikin toviksi.

Olen urakoinut kertymään päässyttä ostettujen äänikirjatiedostojen pinoa alemmaksi, ja äkkäsin hankkineeni sinne ensimmäisen Ruusuvuori-nimellä julkaistun jännitysromaanin Yksi näistä pienimmistä. Oli siis aika vihdoinkin tarttua toimeen ja kuunnella kirja.

Etelä-Suomeen asettuneen lastenpsykiatri Saara Julinin viisitoista vuotta vanhempi Lahja-sisko asuttaa suvun vanhaa tilaa Sirniön kylän laitamilla Posiolla. Lahja on naimaton säntillinen virkamies, jolla on karussa kotimökissä seuranaan vain uskollinen ja rakas Seppo-koira. Sisarusten välit ovat hyvät joskin etäiset, sillä ikäero ja välimatkakin pitävät sisarussuhteen lähinnä asiallisena. Lahjalla on kuitenkin tapana soittaa Saaralle kerran viikossa perjantai-iltaisin. Nyt soittoa ei ole kuulunut, eikä sisar vastaa Saaran soittoyrityksiin.

Lahjan käytös on kummastuttanut myös naisten yhteistä ystävää Janne Dunderia, joka on saanut Kemin läheltä papin pestin. Lahja on täysin varoittamatta piipahtanut Jannea tervehtimässä. Sellainen ei ole lainkaan Lahjan tapaista. Saara päättää lähteä käymään kotiseudulla, ja he Jannen kanssa käyvät tapaamassa Lahjaa. Kaikki näyttää olevan päällisin puolin kunnossa, mutta Seppo-koirasta ei näy jälkeäkään eikä Lahja oikein osaa kertoa, mitä Sepolle on tapahtunut.

Lähdin kuuntelemaan kirjaa sillä mielellä, että luvassa on todellakin psykologista jännitystä ja että kirjassa ratkottaisiin jotain rikosta. Lähestymistapani oli väärä, sillä Yksi näistä pienimmistä toimii kohtalaisen mukavasti ihmissuhderomaanina, mutta jännitysromaaniksi se on aivan liian vaisu. Kaunokirjallisuudeksi siinä on myös turhan paljon luentomaista selostusta lestadiolaisuudesta, liikkeen toimintatavoista ja psykiatriaan liittyvistä ilmiöistä. Nämä aiheet liittyvät kyllä suoraan sekä pää- että sivujuoniin, mutta tekijät eivät oikein usko, että lukijalla olisi niistä lainkaan perustietoa entuudestaan tai että hän pystyisi päättelemään jotain myös itse.

Pohjoisen Suomen elämäntapaa kirjassa käsitellään teräviäkin huomioita tehden ja niitä saa myös lukija itse tehdä, mikä aina on mukavaa. Rikoksiakin tarinassa ratkotaan, mutta kyse ei silti mielestäni ole jännitysromaani. Kerronallisena ratkaisuna Lahjan oman tarinan kertominen nykyhetken tapahtumien lomassa on jokseenkin paljon käytetty. Siitä olisi ainakin voinut reippaasti tiivistää. Kirjan nimi jo paljastaa, minkä tyyppisiin rikoksiin teoksen teema liittyy, ja lukijalla on hyvissä ajoin käsitys suunnasta, johon tapahtumat ovat johtamassa.

Yksi näistä pienimmistä aloitti Ruusuvuoren Lapponia-sarjan vuonna 2017. Viime vuoden tammikuussa ilmestyi sarjan toinen osa Aavikkosutten veli (WSOY, 2019). Päähenkilöinä ovat edelleen Janne Dunder ja Saara Julin. En pidä lainkaan mahdottomana, että senkin lukisin tai kuuntelisin jossain vaiheessa.

Ruusuvuori: Yksi näistä pienimmistä
WSOY 2017. Äänikirjan lukija Aku Laitinen, kesto 10 h 42 min.

Ostettu.