Elina Backman: Kun kuningas kuolee

Kun kuningas kuolee on Elina Backmanin esikoisdekkari, ja se aloittaa myös dekkarisarjan. Esikoiskirja on muhkea, vain pari sivua vaille viisisataasivuinen järkäle. Backman on myös saanut esikoisensa julki Otavan kustantamana, joten odotukset oli ladattu kohtuullisen korkealle, kun tähän kirjaan tartuin.

Odotukset myös ihan mukavasti täyttyivät. Backman kirjoittaa sujuvasti ja kiinnostavasti, eikä juonenpunonnassa ole pahemmin moitittavaa. Tarina imaisi syövereihinsä ihan mukavasti, enkä lainkaan pahastu ajatusta, että päähenkilöiden pariin vielä palataan.

Jos minulta olisi kysytty, olisin kyllä karsinut jonkin verran päähenkilöiden parisuhdeasioihin paneutuvista osuuksista ja poistanut kokonaan ne muutamat kohdat, joissa sujahdetaan murhaajan pimeään mieleen. Temppu on kokenut melkoisen inflaation dekkarigenressä ja se vaatii onnistuakseen jotain uutta ja raikasta. Sitä ei Backmanilta vielä löytynyt.

Ensiksi tutustutaan Saanaan, joka on jäänyt työttömäksi, kun määräaikaista iltapäivälehden klikkiotsikkotoimittajan pestiä ei ole uusittu. Oikeastaan Saana ei ole siitä edes pahoillaan, sillä hän huomaa olevansa lopen uupunut ja oikean loman tarpeessa. Hän päättää lähteä kesäksi Hartolaan lapsuutensa kesäpaikkaan tätinsä hellään huomaan.

Toimittajanvaisto ei kuitenkaan niin vain suostu kytkeytymään loma-asentoon. Saana kiinnostuu paikkakunnalla kolmekymmentä vuotta aikaisemmin tapahtuneesta nuoren tytön kuolemasta, jonka syy ei ole koskaan kunnolla selvinnyt. Ottiko viisitoistavuotias Helena hengen itseltään vai tyrkkäsikö joku hänet Tainionvirtaan? Oliko Helena osallistunut Koskipään kartanon isännän salaperäisiin venetsialaisiin?

Helenan kohtalo alkaa kiehtoa Saanaa niin, että hän ryhtyy suunnittelemaan tapauksesta kirjaa tai ainakin artikkelia. Asian kaivelu vain ei miellytä kaikkia hartolalaisia. Lukija pääsee seuraamaan myös Helenan viimeistä kesää vuonna 1989. Tapahtumat etenevät vääjäämättä kohti kohtalokasta iltaa.

Samaan aikaan kun Saana viettää kesää Hartolassa, Helsingissä tehdään raaka murha. Lipevä yritysjohtaja on tapettu ja ruumis aseteltu Suomenlinnan Kuninkaanportin portaikolle. Inhottava yksityiskohta on miehen kivekseen painettu kruununmuotoinen polttomerkki. Murha on niin erikoinen, että se siirretään lähes välittömästi KRP:n rikosylikomisario Jan Leinon ja hänen tiiminsä tutkittavaksi. Pian tapahtuu toinen samankaltainen murha, ja tällä kertaa se liittyy kuningaskunnaksi itseään tituleeraavaan Hartolaan.

Lukija on tietysti osannut alusta asti aavistaa, että Saanan ja Janin polut aikanaan risteävät, mutta kieltämättä Backman on ratkaissut sen yksityiskohdat vähän yllättävällä tavalla. Mutta selvää on, että Helenan kuolema liittyy jotenkin myöhäiskeski-ikäisten ja vaikutusvaltaisten miesten murhiin. Mutta mikä miehiä yhdistää keskenään, montako heitä kaikkiaan on ja miten Helena on liittynyt heihin? Kysymyksiä on ilmassa runsaasti, ja joihinkin niihin lukija osaa vastata ennen poliiseja, mutta silti Backmanilla on takataskussaan vielä muutama yllätyskäännekin.

Hartola on minulle täysin tuntematon paikkakunta, mutta voin kuvitella sen maisemat mainiosti silmieni eteen Backmanin kuvauksen perusteella. Hartolaa tunteville on siis luvassa hyvä lisäbonus tutuista tapahtumapaikoista. Sen verran turvauduin Googleen, että tarkistin muun muassa, mistä kuningaskunta-ajatus on lähtenyt sekä sen, mikä osa Koskipään kartanon historiasta on totta ja mikä ei. Backman on mukavasti yhdistänyt fiktionsa faktoihin.

Kokonaisuus ei ole ollenkaan hassumpi, ja kuten sanottu, mielelläni luen lisääkin Saanan ja Janin tutkimuksia.

Elina Backman: Kun kuningas kuolee
Otava 2020. 494 s.

Arvostelukappale.

Nicci Frenchin Murheellinen maanantai aloitti kesän 2020 dekkariviikon blogissani maanantaina 8.6.2020. Kari Levolan Harju oli dekkariviikon toinen dekkarini ja tämä Elina Backmanin Kun kuningas kuolee kolmas. Koko viikon ajan on siis luvassa dekkarijuttuja niin Kirsin kirjanurkassa kuin monissa muissakin kirjablogeissa. Listan mukaan ilmoittautuneista blogeista voit kurkatan Luetut.net-blogista.

Perinteinen kesän #dekkariviikko on Kirjakauppaliiton järjestämä tempaus.