Thomas Taylor: Malamanteri

”Tämä on outo kaupunki”, Orvokki sanoo hämmästyneellä äänellä. ”Outo mutta ihana.”

Kun viimeisetkin auringosta, hiekasta ja jäätelöstä nautiskelleet lomailijat ovat lähteneet matkoihinsa, Haaverannan vanhan kävelylaiturin kupeen kyltistä tipahtaa H-kirjain ensimmäisissä syysmyrskyissä. Laiturin edessä merellä makaa mahtavan sota-alus Leviatanin hylky, jolle pääsee kävellen kerran vuodessa talvipäivänseisauksen aikaan laskuveden ollessa matalimmillaan.

Laiturin rannanpuoleista päätä vartioi hotelli Vanha Nautilus, jonka tornihuoneesta rouva Kraken valvoo kaupunkia kameralunansa avulla. Hotelli Nautiluksen löytötavaratoimistoa hoitaa Herbert Sitrus, kaksitoistavuotias poika, joka löytyi viisivuotiaana Aaverannan kaupungin hiekkarannalta sitruunalaatikosta. Poika ei muistanut löydettäessä mitään, ei edes omaa nimeään, joten kaupunkilaiset nimesivät hänet ja alkoivat kutsua Herbieksi.

Herbien elämä mullistuu eräänä joulukuisena iltana, kun hänen toimistoonsa tupsahtaa tyttö. Hätääntynyt tyttö vetoaa Herbieen ja pyytää turvapaikkaa. Pian selviääkin, miksi. Tytön kannoilla on hirmuinen Puoshakamies, jonka toisen käden paikalle on istutettu puoshaka. Mies mylvii raivosta, kun kadoksissa olevaa tyttöä ei Herbienkään ällistykseksi löytötavaratoimiston uumenista löydy.

Tyttö kuitenkin näyttäytyy heti hirveän Puoshakamiehen lähdettyä ja esittäytyy Orvokki Parmaksi, tytöksi, joka kaksitoista vuotta aiemmin hylättiin Vanhaan Nautilukseen. Orvokin vanhemmat katosivat talvipäivänseisausyönä, ja vain heidän kenkänsä löytyivät rannalta. Nyt Orvokki on palannut Aaverantaan selvittämään, keitä hänen vanhempansa ovat ja mitä heille on tapahtunut.

Apua Orvokki tarvitsee Herbieltä, sillä mitä ilmeisimmin hänen vanhempiensa matkatavaroiden pitää olla hotellin löytötavaratoimistossa. Löytötavaroita säilytetään näet sata vuotta, jollei omistaja tai hänen sukulaisensa niitä sitä ennen nouda.

Orvokki ja Herbie ryhtyvät selvittelemään kadonneiden vanhempien arvoitusta oudossa mutta ihanassa Aaverannan kaupungissa. Puoshakamiestä on kuitenkin syytä varoa, eikä epämiellyttävä kirjailija Sebastian Ankeriastakaan liene syytä päästää turhan lähelle. Entä mikä otus käy ammattimaisen aarteenetsijä rouva Fossiilin kimppuun laskuveden aikaan? Onko otus kiinnostunut punaisesta munanmuotoisesta merilasinpalasta?

Kesävieraita on vuosikymmeniä viihdytetty tarinoilla malamanterista, myyttisestä kalaihmisestä, joka etsii kadonnutta puolisoaan. Malamanterin muna on tavoiteltu harvinaisuus, sillä tarinan mukaan se toteuttaa haltijansa toiveet. Näkyikö rouva Krakenin kameralunassa oikea malamanteri? Miksi kirja-apteekin mekaaninen apina määräsi Orvokille Kapteeni K:n kirjoittaman teoksen Malamanteri? Liittyykö malamanteri myös Orvokin vanhempien katoamiseen?

Sain brittiläisen Thomas Taylorin Malamanteri-teoksesta ennakkokappaleen alkutalvesta, mutta kirja hautautui muiden lukemista odottavien kirjojen pinoihin. Kevään mittaan huomasin siitä kuitenkin ihastuneita kommentteja eri somekanavissa, ja kun käytössäni olevan suoratoistopalvelun valikoimista löytyi Malamanteri äänikirjana, päätin ottaa sen kuunteluun.

Ihastuinkin pian ikihyviksi! Aivan mainio tarina, huippuhyvin luotu oma fantasiamaailma ja päähenkilöpari mitä raikkain. Orvokki on tomera ja huimapäinen seikkailijatar, joka ei vähästä hätkähdä, ja Herbie vähän arempana ja harkitsevampana tasapainottaa mukavasti. Tarinassa on sopivasti vanhaa tuttua ja uutta. Seikkailu etenee joutuisasti ja luvut on kirjoitettu napakan tiiviiksi. Lisäksi Orvokki ja Herbie päätyvät mitä kiperimpiin ja paikoin oikeasti jännittäviin tilanteisiin! Heillä ei ole mitään supervoimia tai yliluonnollisia kykyjä aikuisia ja taruolentoja vastaan, mutta kummasti he vain pärjäävät, vaikka välillä arveluttaa ja pelottaakin.

Tartuin Malamanteriin tietämättä sen tekijästä yhtään mitään. Monille muille aikuisille lukijoille Taylor on tuttu nimi, sillä hän on toiselta ammatiltaan kuvittaja ja hänen käsialaansa on ensimmäisen Harry Potter -kirjan Harry Potter ja viisasten kivi kannen kuvitus. Malamanterin on suomentanut legendaarinen Potter-kääntäjä Jaana Kapari-Jatta (todella mainiosti, muuten!), joten voinee jo puhua jonkinlaisesta Potter-painolastista. Minulla sellaista ei juurikaan aloittaessani ollut, ja pian sekin vähä katosi. Taylor on kirjoittanut jotain ihan omaa.

Kaltaisiani Malamanteriin ihastuneita ilahduttaa tieto, että kyseessä on trilogian aloitusosa. Seuraava osa Gargantis ilmestyy suomeksi jo tämän vuoden lokakuussa. Siinä Herbie ja Orvokki jatkavat tutkimuksiaan ja seikkailujaan Aaverannassa, jossa talvimyrskyt riehuvat ankarina, jopa niin ankarina, että niiden alkuperässä saattaa olla jotain epäluonnollista.

Malamanterin lukujen alussa on pieniä aiheeseen sopivia piirroksia, jotka ovat Taylorin omaan käsialaa, samoin kuin alun mainio kartta. Sarjan herkulliset kannet ovat Taylorin ja George Ermosin yhteistyötä.

Kustantajan sivuilla ikäsuositukseksi annetaan 9 – 99-vuotiaat, mutta se on toki vain viitteellinen. Haarukan puolivälin jo vähän ylittäneeseen ainakin upposi loistavasti!

Thomas Taylor: Malamanteri (Malamander)
Suom. Jaana Kapari-Jatta.
WSOY 2020. 298 s.
Äänikirjan lukija Jukka Pitkänen, kesto 6 h 51 min.

Ennakkokappale. Äänikirja Storytelin mediakuunteluoikeusjakso.