Porilainen Leila Tuure työskenteli historianopettajana
Porissa eläköitymiseensä asti vuoteen 1989. Ensimmäisen teoksensa hän julkaisi samana
vuonna. Hän on kirjoittanut lähinnä Poriin ja lähiseudulle sijoittuvia
historiallisia romaaneja. Vuosien 1989 ja 2013 välillä Tuure julkaisi yli
kaksikymmentä teosta, niistä salanimellä Emma Å rikosromaanit Musta,
mustempi, punainen vuonna 2007 ja Samuelin kirja vuonna 2008. Vuodesta
2008 lähtien Tuuren teokset ovat ilmestyneet hänen oman Sunkirja-kustantamonsa
kautta. Se on julkaissut myös muiden kirjailijoiden tuotantoa.
En ollut tuotteliaasta Leila Tuuresta kuullutkaan ennen kuin
Word Audio Publishing -äänikirjakustantamosta otettiin yhteyttä ja
tarjottiin Tuuren neliosaisen Kauppamies-sarjan äänikirjaversioita
kuunneltaviksi. Tartuin tilaisuuteen mielihyvin, sillä kotimainen
historiallinen viihde on suosikkigenrejäni.
Sarjassa on yhteensä neljä + yksi teosta. Aloitusosa Väistyvän
veden kaupunki sijoittuu 1600- ja 1700-luvun taitteen molemmille puolille,
vaikka alkuun lähdetäänkin uhkarohkeasti aina jääkaudesta asti. Alussa on
nimittäin pitkähkö kertova katsaus Porin seudun maantieteellisistä ja
historiallisista vaiheista. Myös jatkossa tarina etenee episodimaisesti ja
pitkiäkin ajanjaksoja ohitetaan pelkillä historian käänteiden selityksillä. Tuure
kertoo kyllä sujuvasti Ruotsin valtiollisista vaiheista ja niiden
taloudellisista vaikutuksista Suomenlahden itärannalla, ei siinä mitään, mutta
aivan paras kaunokirjallinen ratkaisu se ei mielestäni ole.
Romaanin päähenkilöksi nousee talollisentytär Johanna, joka
sattuman kautta päätyy Poriin asettuneen lyypekkiläisen kauppias Joachim
Weberin talouteen pikkupiiaksi. Isä Johannes ei silmäteräänsä mielellään
antaisi vieraan palvelukseen, mutta lisäraha on tervetullutta ison perheen
elättämisen tueksi. Lukija tietää, että Weber on naistenmiehen maineessa, joten
ei ole yllätys, että Johannalle käy pian kuten edeltäjälleenkin eli hän päätyy
isäntänsä vuodetta lämmittämään. Lapsellisuuksissaan Johanna kuvittelee, että
hänestä tulee kauppiaan rouva.
Pettymys on karvas, kun totuus aikanaan valkenee. Porvari ei
voi palvelustyttöä naida, eikä Weber sitä muutenkaan haluaisi. Johannes joutuu pelastamaan
tyttärensä maineen rippeet ja naittamaan tämän leskimiehelle, jolla on
entuudestaan jo neljä lasta. Pian katraaseen syntyy myös Joakim, vaaleakutrinen
poika, joka erottuu selvästi joukosta.
Johannan pojasta kasvaa aikanaan komea ja terävä
nuorukainen, joka päätyy johtamaan Weberin kauppahuonetta. Väistyvän veden
kaupunki päättyy Johannan vanhuusvuosien kynnykselle, kun laajalle
rönsynneen yrityksen ohjakset ovat siirtyneet hänen miniälleen Anna Weberille.
Historioitsijan ote siis näkyy ainakin Väistyvän veden
kaupungissa sekä positiivisena asioiden ja miljöön hallintana että vähän
turhankin luennointimaisena historian kertauksena. Asiat olisi voinut kertoa henkilöiden
kautta kokonaankin, eikä vain silloin tällöin heidän kohdalleen pysähtyen.
Tyylistä seuraa henkilöiden harmillinen ohuus, koska heitä ei päästä kunnolla
ja rauhassa syventämään. Mausteena on myös ihan mukavasti tendenssiä, eli
naisasia muhii taustalla jo lupaavasti.
Sarjan seuraavassa osassa Kauppamiesten sukua
päähenkilöksi nousee Joakim Weberin leski Anna, joka on joutunut tarttumaan
kauppahuoneen ohjaksiin miehensä kuoltua. Osoittautuu siis melkoiseksi
onnenpotkuksi, että Anna on ollut innokas osallistumaan miehensä liiketoimiin
alusta asti, vaikka se ei varsinaisesti ole porvarisrouvallekaan sopivaa. Määrätietoinen
Anna on kuitenkin onnistunut pelastamaan perheen omaisuuden sitä kärkkyviltä
kilpailijoilta ja on itse asiassa vain lisännyt yrityksensä vaurautta.
Annan tilanne kuitenkin muuttuu radikaalisti, kun hänen
vanhin poikansa Joakim palaa Lyypekin-opintomatkaltaan ottaakseen vuorostaan
Weberin kauppahuoneen ohjakset käsiinsä. Anna saa huomata, että on onnistunut
kouluttamaan pojastaan määrätietoisen ja arvonsa tuntevan porvarismiehen, joka
ottaa empimättä johdon paitsi yrityksessä myös perheessä. Annalla ei ole enää
asiaa konttorin puolelle, se tehdään hänelle selväksi. Tilanne on toimeliaalle
Annalle karvas paikka.
Perheen toinen poika Jacob ryhtyy luonnontieteilijäksi ja
tutkimusmatkailijaksi, mutta kotona ovat vielä tyttäret Hanne ja Hildu. Anna
huomaa harmikseen, että tyttäret ovat päässeet kasvamaan naimaikäisiksi kuin
huomaamatta sillä välin, kun hän on keskittynyt työhön kauppahuoneen konttorin
puolella. On aika tarttua tomerasti toimeen ja paikata tyttärien kasvatuksesta
se, mikä vielä on paikattavissa. Joakim on visusti päättänyt naittaa sisarensa
mahdollisimman pian ja mahdollisimman hyvin. Veljen aviomiesvalinnat vain eivät
ole siskojen mielestä parhaat mahdolliset.
Kaksostytöistä hiljaisempi Hanne rakastuu palavasti
vanhempaan herrasmieheen, joka on jo useampaan otteeseen kosinut Annaa. Kun
totuus tyttären riutumisen syystä valkenee Annalle, hän joutuu tekemään vaikean
päätöksen, jonka seuraukset ovat lopulta kalliit kaikille osapuolille. Hildu
taas uhrataan Joakimin ahneudelle. Suvun päämies viettää itse railakasta
poikamieselämää, mutta lopulta Anna näyttää, että hänelläkin on vielä ote
perheen asioista.
Häitä tanssitaan siis Kauppamiesten suvussa moneen
otteeseen. Avioliittokuvioiden kautta Tuure kuvaa hienosti naisen alistettua
asemaa 1700-luvun porvarisperheissä ja muutenkin. On yleisesti tiedossa, että
kaupungin porvarispiirienkin miesväki vierailee ahkerasti sivukujien
kapakoissa, joista on ostettavissa suostuvaista naisseuraa. Kun Poria
halkovasta joesta sitten löytyy pienen vauvan ruumis, koko kaupunki kohahtaa.
Ei ole vaikea arvata, kuka lopulta kantaa vastuun onnettomasta
tapahtumaketjusta.
Kauppamiehen tyttäressä päähenkilöksi nousee kirjan
nimen mukaisesti Annan pojantytär Marie Weber. Joakim Weberin perheeseen on
siunaantunut vain tyttäriä, sillä molemmat syntyneet pojat ovat vanhempiensa
suureksi suruksi menehtyneet jo pienokaisina. Nyt on Joakimin aika naittaa omia
tyttäriään pois kuluttamasta kauppahuoneen varoja. Hyvin suunnitelluilla
naimakaupoillahan sen sijaan voidaan omaisuutta kartuttaa. Niinpä yksi
kauppiaan keskeisistä tavoitteista onkin saada joku tyttäristään naimaan
Fredrik Vaden, jonka isän makasiinit sijaitsevat niin oivallisesti hänen omien
makasiiniensa naapureina.
Arvonsa tunteva kauppias saa kuitenkin huomata, että hyvin
kasvatetutkaan tyttäret eivät mukisematta suostu isän oivallisiin
suunnitelmiin. Sisarussarjan kaunotar, tummasilmäinen Marie haaveilee
ryhtyvänsä seikkailijattareksi tietämättä kunnolla, mitä se edes merkitsee.
Toisen aviomiehensä kanssa matkustellut ja maailmaa nähnyt Anna tuntee
myötätuntoa eläväistä tyttöä kohtaan ja järjestää tälle ja itselleen matkan
Tukholmaan. Suurkaupungin ihmeet ruokkivat entisestään Marien seikkailuhaaveita,
vaikka arki onkin lähinnä ääneen lukemista vanhalle isotädille ja
Anna-fammulle. Sitten naiset kutsutaan kesänviettoon maaseudulle ja Marie
tutustuu häikäisevän komeaan Mauritz Tjucronaan. Harmi vain, että pyörryttävän
ihana Mauritz on juuri kihlattu valjulle mutta sitäkin rikkaammalle
perijättärelle. Sisukas mutta kohtalokkaan naiivi Marie ei kuitenkaan anna sen
tosiseikan haitata haaveiluaan, ja kun Mauritz suvaitsee ryhtyä liehittelemään
kaunista porvaristyttöä, seuraukset ovat valitettavan arvattavat ja Marien
kannalta katkeran karvaat.
Marie Weber on päähenkilö myös sarjan neljännessä osassa Kauppamiehen
perintö. Marie on alkanut saada jo kelpo lailla ulottuvuuksia ja on ehkä
lopulta koko sarjan mielenkiintoisin henkilö. Tuntuu, että vasta Marie on
saanut Tuuren kunnolla hellittämään luennointihalustaan, ja mukavasti historian
faktojen selittäminen vähenee sarjan edetessä. 1800-luvun alun vuosiin tosin
mahtuu käänteitä, joissa riittää vastusta Marielle ja kaikille muillekin Porin
porvareille vähintäänkin kylliksi.
Marie on nimittäin joutunut ottamaan Weberin kauppahuoneen
harteilleen, koska pappa on sen jättänyt hänelle perinnöksi. Isäkin joutui
eläessään toteamaan, että Fredrik Vadenista ei ole kauppahuoneen johtoon eikä
oikein mihinkään muuhunkaan. Marie joutuu kyllä ankarasti taistelemaan
saadakseen pitää ohjakset hallussaan, onhan mies kuitenkin lain ja tapojenkin
mukaan perheen pää eivätkä liikeasiat sovi naisille. Heidän kapasiteettinsa nyt
vain ei voi mokomaan riittää.
Avioliitto on siis osoittautunut vielä monin verroin
katkerammaksi pettymykseksi kuin Marie pelkäsi. Sen ainoa hedelmä on
tummasilmäinen ja salskea Magnus-poika, josta ei Marien suruksi taida koskaan
tulla kauppiasta. Nuorukaista kiinnostavat vallan toisenlaiset asiat. Mutta
paljon suurempi huoli on sota, joka tuo miehittäjät Tyskiläänkin. Weberit
joutuvat maksamaan valloittajille kovan hinnan, joka on lyödä koko
kauppahuoneen polvilleen. Eivätkä liike-elämän vastukset valitettavasti jää
siihen. Marie joutuu tekemään niin oman kuin yrityksenkin tulevaisuutta
koskevia kovia päätöksiä.
Kuten sanottu, Tuure pääsee vähitellen myös syventämään
henkilökuvaustaan, ja sarja paranee edetessään. Pidin lopulta kovasti Weberin
kauppiassuvun naisista. Miehet ovatkin selvästi sivuosassa, vaikka heillä
muodollinen päätösvalta asioista onkin ja siihen naisten on moneen otteeseen
myös taivuttava. Mutta helppoa taipuminen ei ole. Erityisesti Anna ja Marie
ovat älykkäitä ja arvonsa tuntevia naisia, jotka osaavat nauttia myös ihanista
rakkauden väristyksistä ja lihan iloista, kun niitä, valitettavan harvoin
tosin, on tarjolla.
Porvarisväen arjen ja juhlan kuvaus on mielenkiintoista,
vaikka itseäni eivät loppumattomat pukujen ja sisustusten kuvailut aina niin
jaksakaan kiinnostaa. Myös paikoin esiin tunkeva toisteisuus harmitti.
On aivan mahtavaa, miten ääni- ja e-kirjaformaatit ihan
oikeasti antavat kirjoille uuden elämän. Viihdyin sarjan parissa mainiosti. On
myönnettävä, että jossain vaiheessa huomasin olevani aivan koukussa. Kävin jo
kurkkimassa Storytelin sivuilta, milloin seuraavan osan pitikään ilmestyä. Nyt
ne ovat kaikki kuunneltavissa vaikka yhteen menoon.
Leila Tuure: Väistyvän veden kaupunki
Karisto 1998.
Äänikirjan lukija Sanna Majuri, kesto 8 h 32 min,
kustantaja Word Audio Publishing.
Leila Tuure: Kauppamiesten sukua
Karisto 2001.
Äänikirjan lukija Sanna Majuri, kesto 10 h 47 min, kustantaja Word Audio
Publishing.
Leila Tuure: Kauppamiehen tytär
Karisto 2003.
Äänikirjan lukija Sanna Majuri, kesto 10 h 26 min, kustantaja Word Audio
Publishing.
Leila Tuure: Kauppamiehen perintö
Karisto 2004.
Äänikirjan lukija Sanna Majuri, kesto 11 h 21 min, kustantaja Word Audio
Publishing.
Äänikirjatiedostot saatu arvostelukappaleina.
Sarjaan kuuluu vielä viideskin osa Hatuntekijä, jota toistaiseksi en ole
kuunnellut. Sen päähenkilö on Weberin perheen entinen palvelijatar, ja tarina
sijoittuu 1800-luvun alkupuolen Poriin.
Leila
Tuure: Hatuntekijä
Karisto 2007.
Äänikirjan lukija Sanna Majuri, kesto 10 h 4 min, kustantaja Word Audio
Publishing.