Vuonna 1959 erityksissä elävä Silvertjärnin kaivoskylä kokee
kovia. Ensin suljetaan kaivos, joka on ollut kyläläisten ainoa tulonlähde. Mieliala
on apea, kun kylään saadaan uusi komea pastori Mattias, joka vetoaa
sanankuulijoihin aivan erityisellä tavallaan. Sitten koko kylän väki, yli
yhdeksän sataa ihmistä, katoaa kirjaimellisesti jäljettömiin. Autiosta kylästä
löydetään vain kaksi ihmistä: Kitu-Gittan, joka on köytetty keskelle toria
pystytettyyn paaluun ja kivitetty hengiltä, sekä vastasyntynyt tyttövauva
kouluterveydenhoitajan työhuoneesta. Kenen lapsi on, ja miksi vähämielinen
Birgitta on tapettu kammottavalla tavalla? Kysymykset jäävät avoimiksi.
Vuonna 2019 Alice on pitkäaikaisen unelmansa toteutumisen
kynnyksellä. Hänen isoäitinsä Margaretha oli kotoisin Silvertjärnistä ja tämän
kaikki omaiset katosivat vuonna 1959 jäljettömiin. Alice haluaa tehdä Silvertjärnistä
dokumenttisarjan, jossa ratkeaisivat kaikki kylään liittyvät arvoitukset. Hänellä
on viisi päivää aikaa koota materiaalia, jolla vakuuttaa hankkeen rahoittajat. Mukanaan
Alicella on vuokrattua filmauskalustoa sekä neljän hengen ryhmä, jonka
jäsenistä Tone liittyy kylän historiaan itsekin. Emmy taas on ollut aikanaan
Alicen paras ystävä, mutta naisten välit ovat tuhoutuneet Alicen masennuskauden
takia.
Tunnelma autioituneessa ja eristyneessä kylässä on
vähintäänkin karmiva. Kännykkäverkko ei toimi, ja matkaa lähimpään asutukseen
on kymmeniä kilometrejä. Koska kylässä ei ole asunut kukaan kuuteenkymmeneen
vuoteen, rakennukset ovat huonossa kunnossa ja siten vaarallisia. Alicen
ryhmineen on oltava varovainen. Pian käy ilmeiseksi, että syytä varovaisuuteen
todellakin on. Alkaa nimittäin tapahtua pelottavia asioita…
Tarinaa avataan paitsi nykyhetken tapahtumia kuvaamalla myös
vuoden 1959 tapahtumia Alicen isoäidin äidin Elsan näkökulmasta. Elsan mies
Staffan on menettänyt työnsä, kun kaivos suljettiin. Vanhempi tytär on raskaana
Tukholmassa, mutta nuorempi tytär Aina asuu kotona. Elsa on huolissaan molemmista
tyttäristään. Margarethan hyväksi hän ei voi juuri nyt tehdä paljoakaan, mutta
Aina aiheuttaa myös huolia. Tyttö on mitä ilmeisimmin täysin pastori Mattiaksen
lumoissa.
Elsa on myös luvannut kuolevalle ystävättärelleen pitävänsä
huolta tämän Birgitta-tyttärestä. Tehtävä käy yhä vaikeammaksi, sillä Birgitta voi
selvästikin huonosti. Lisäksi kyläläiset ovat alkaneet käyttäytyä yhä vihamielisemmin
onnetonta tyttöä kohtaan. Aina kirjoittaa kirjeitä sisarelleen Tukholmaan ja
kertoon kylän kuulumisia. Nämä kirjeet ovat aikanaan Alicen tärkein tietolähde menneisyyden
tapahtumista.
Kadonnut kylä on ruotsalaisen Camilla Stenin
ensimmäinen suomennettu teos, jonka hän on julkaissut yksin. Steniltä on
aiemmin ilmestynyt nuorten trillerisarja Synkät vedet, jonka hän on
kirjoittanut yhdessä äitinsä Viveca Stenin kanssa. Viveca Sten kirjoittaa
suosittua Sandhamn-dekkarisarjaa.
Sandhamn-dekkarit olen kuunnellut kaikki. Ne ovat
viihdyttäviä, jos sietää sen, että puolet teoksesta käsitellään keskeisten
henkilöiden ihmissuhdekuvioita. Murhajuonien kimuranttius on vaihtelevaa, mutta
Tukholman saaristo oivallinen dekkarimiljöö. On pakko myöntää, että suhtauduin
ennakkoluuloisesti Camilla Stenin kirjailijanuraan, koska se näyttää pinnalta
katsoen kovinkin äidin suosion vanavedestä ponnistavalta. Kadonnut kylä
oli kuitenkin ainakin tässä mielessä positiivinen yllätys.
Sten rakentaa kauhunsävytteistä painajaistunnelmaa
taitavasti ja yllättävät, jopa karmivat käänteet seuraavat toisiaan ripeään
tahtiin. Lukijaa ainakin yritetään harhauttaa moneen otteeseen, ja paikoin se
myös onnistuu. Tosin vaivaamaan jäi ihan peruskysymys, miksi kylän väen
katoamista ei muka pystytty tai edes kunnolla yritetty selvittää vuonna 1959.
Mutta jos tästä ajatuksesta malttaa irrottaa, saa kyllä ihan kelpo kyytiä tarinan
parissa. Vaikka muutama muukin keskeinen arvoitus valkenee lukijalle kyllä
vähän turhankin ajoissa.
Ainakin Kadonnut kylä on hyvin erilainen
jännitysromaani kuin Viveca Stenin idylliseen Sandhamniin sijoittuvat kesädekkarit.
Camilla Sten: Kadonnut kylä (Staden)
Suom. Risto K. Träff, Jänis Louhivuori.
Bazar 2020. 448 s.
Äänikirjan lukija Linda Wiklund, kesto 11 h 11 min.
Ennakkokappale kustantajalta, äänikirja Storytel.
Camilla Sten: Kadonnut kylä (Staden)
Suom. Risto K. Träff, Jänis Louhivuori.
Bazar 2020. 448 s.
Äänikirjan lukija Linda Wiklund, kesto 11 h 11 min.
Ennakkokappale kustantajalta, äänikirja Storytel.
Luin tämän kirjan maalis-huhtikuun taitteessa. Liekö silloinen koronatilanne vaikuttanut lukukokemukseeni, mutta tämä kirja jätti minut aika kylmäksi. Voi myös olla, ettei kauhu vain ole minun juttuni.
VastaaPoistaKyllähän tämä karmiva oli ja olen miettinyt kirjan tapahtumia aika monta kertaa. Pidin erityisesti menneisyyden kuvauksesta. Luen loppujen lopuksi aika vähän ruotsalaista kirjallisuutta, joten oli hauska vertailla, mitä eroja ja yhtäläisyyksiä 1950-luvun Suomella ja Ruotsilla on ollut.
Minä jätin tämän aika nopeasti kesken, vaikka kustantajalta ennakkokappaleen sainkin. Ei vetänyt ja suomennoksessakin häiritsi joku.
VastaaPoistaMulla on tämä juuri kesken, mutta vaikuttaa siltä että jääkin kesken. Ei oikein lähde rullaamaan vaikka yleensä olenkin erilaisten dekkareiden suurkuluttaja.
VastaaPoistaMinä luin tämän loppuun asti, ja kyllä tarinassa jotain vetävää on. Samalla siinä on jotain aika ärsyttävää myös. En ihan kaikista ratkaisuista tykännyt, mutta idea sinänsä on kiva.
VastaaPoista