Rikoskomisario Karen Eiken Hornbyn sairausloma ja joulunvietto
katkeavat, kun esimies pyytää häntä ottamaan johdettavakseen Nooröltä löytyneen
ruumiin tapauksen tutkinnan. Karen ei ole varsinaisesti pahoillaan. Virkatehtävissä
syksyllä satutettu jalka vihoittelee edelleen, mutta pää kaipaisi jo muuta
ajateltavaa. Lisäksi jouluksi hänen luokseen on majoittunut aivan liikaa
sukulaisia ja suojatteja.
Pomon mielestä Karen sopii tehtävään siksikin hyvin, että hänellä
on sukua Nooröllä. Se pitää paikkaansa, mutta Karen ei ole käynyt isänsä pohjoisella
kotisaarella vuosiin. Syy selviää lukijallekin tarinan mittaan. Nyt ei
kuitenkaan enää voi väistellä, vaan on pakko poiketa Ingrid-tädin luona tervehtimässä.
Karenille on epämieluisa yllätys, että yksi serkuista on mitä ilmeisimmin
liittynyt saarella päämajaansa pitävään pahamaineiseen moottoripyöräjengiin.
Vastaanotto ei siis ole pelkästään lämmin.
Noorö on Doggerlandin pohjoisin saari, joka on kärsinyt
vuosia väestökadosta. Elinkeinoja ei oikein ole tarjolla. Perinteinen kalastus
ei elätä, ja kaivos on lakkautettu vuosia sitten. Eniten työpaikkoja tarjoaa
viskitislaamo. Ei siis ihme, että saaren nuoria miehiä houkuttaa myös moottoripyöräjengiin
liittyminen.
Joulupäivän aamuna löydetään eläkkeellä olevan yliopiston
opettajan ruumis hylätyn kaivoksen avolouhoksesta. Nopeasti käy ilmi, että vanha
mies on ensin pahoinpidelty ja sitten työnnetty alas reunalta. Mutta kuka on
halunnut murhata entisen biologin, joka on vanhuuden ratoksi keskittynyt
tutkimaan kotisaarensa historiaa?
Tarvitaan vielä toinen murha, paljon rutiinipoliisityötä ja
Ingrid-tädin paikallistuntemusta, ennen kuin Karen ryhmineen pääsee tekijän jäljille.
Mutta onko murhaaja sittenkin ovelampi kuin poliisi?
Karenin pitää joulun välipäivät kiireisenä toinenkin tapaus.
Hyvä ystävä on joitakin vuosia aikaisemmin avioitunut huippujuristin kanssa.
Kaikki ei kuitenkaan ole avioliitossa kunnossa. Miten pelastaa vaimo ja lapset
väkivaltaisesta perhehelvetistä, kun aviomiehellä on vaikutusvaltaisia suhteita
vaikka muille jakaa? Tämä sivujuoni on raastava, mutta se vaikuttaa jonkinlaiselta
pääjuonen lisätilkkeeltä.
Myrskyvaroitus on ruotsalaisen Maria Adolfssonin
Doggerland-sarjan toinen osa. Harha-askeleessa jo tutustuttiin sekä
kiehtovaan Doggerlandiin että vähän äkkiväärään ja räväkkään Karen Eiken
Hornbyhyn, mutta kirjojen rikosjuonet ovat itsenäisiä ja kirjat voi kyllä lukea
epäjärjestyksessäkin. Kolmas osa Meren ja pirun välissä on ilmestynyt
tänä keväänä.
Adolfssonin Doggerland-dekkarit ovat kahden ensimmäisen osan
perusteella kohtalaisen hyvää pohjoismaista tasoa. Väkivallalla ei mässäillä
eikä inhottavuuksia kuvata, mutta päähenkilö joutuu kohtaamaan melkoisia kauhunhetkiä
kummassakin tutkinnassaan, ennen kuin roistot on saatu käpälälautaan. Poliisiorganisaatiossa
on runsaasti ikävästi käyttäytyviä pomoja ja kollegoja, mutta onneksi hyviäkin
tyyppejä. Karen itse traumoineen ja menneisyyden painolasteineen on ihan siedettävä,
ei liian ärsyttävä tai rasittava.
Adolfsson on siis luonut dekkareittensa miljöönkin itse,
mikä tuo oman mausteensa tarinoihin. Harha-askeleeseen olisin toivonut
vähän enemmänkin paikallisväriä, mutta Myrskyvaroituksessa kuva syvenee jo
mukavasti.
Maria Adolfsson: Myrskyvaroitus (Stormvarning)
Suom. Sirkka-Liisa Sjöblom.
Tammi 2019.
Äänikirjan lukija Karoliina Kudjoi, kesto 12 h 41 min.
Maria Adolfsson: Myrskyvaroitus (Stormvarning)
Suom. Sirkka-Liisa Sjöblom.
Tammi 2019.
Äänikirjan lukija Karoliina Kudjoi, kesto 12 h 41 min.
Äänikirja Nextoryn kokeilujakso.
Maria Adolfssonin Doggerland-sarja:
Harha-askel, Tammi 2019
Myrskyvaroitus, Tammi 2019
Meren ja pirun välissä, Tammi 2020
Maria Adolfssonin Doggerland-sarja:
Harha-askel, Tammi 2019
Myrskyvaroitus, Tammi 2019
Meren ja pirun välissä, Tammi 2020
Tämä on kyllä aivan kelpo dekkarisarja. Varsinkin edetessään paranee!
VastaaPoistaMinusta se lisätilke oli jännempi kuin pääjuoni.
VastaaPoistaJoo, en kiistä tätä, mutta silti vähän outoa, että se sai niin suuren tilan. Ei ollut ihan perusteltua eikä kovin tasapainoinen lopputulos.
PoistaHyvä jos paranee vielä edetessään. Kuuntelin ensimmäisen osan hiljattain ja muuten ihan tykkäsin, varsinkin Karenista itsestään, mutta jestas kun siellä neukkarissa istuttiin. Jännitysmomentteja olisi myös voinut olla enemmän. Nautin siitä kun saan jännittää yhdessä päähenkilön kanssa miten tässä käy. Luulenpa että kritiikistäni huolimatta jatkan Doggerlandienkin kuuntelemista, tämäkin kuulostaa ihan kelpo dekkarilta ja pakko sanoa että tuo sivujuoni kiinnostaa tässä ;)
VastaaPoistaMinäkin tuossa jo harkitsin kolmososan aloittamista, mutta antaa nyt vielä hetken hautua :D
Poista