”Uhriniituntakainen
– paras paikka elää ja kuolla.”
- Uhriniituntakaisen kuntamotto
- Uhriniituntakaisen kuntamotto
Oletko koskaan käynyt Uhriniituntakaisessa? Etkö? Kannattaa
poiketa, vaikka varovainen sietää olla. Ainakin, jos ei vielä ole aikuinen.
Lasten ja nuorten kannattaa hädän hetkellä pyytää apua Uhriniituntakaisen
yhtenäiskoulun biologianopettaja Rukoilija-Sirkalta, sillä Rukoilija-Sirkka on
asunut Uhriniituntakaisessa koko ikänsä ja todella tuntee paikkakunnan. Hän
osaa myös tarvittaessa laittaa kuriin niin hyytävän Ragemutsin kuin koulun
ilmastointikanavista hyökkäävät verenhimoiset tontutkin, joita hän pitää
visusti silmällä.
Rukoilija-Sirkan tapaa Magdalena Hain kauhunovellikokoelmissa
Haiseva käsi ja muita kauheita tarinoita Uhriniitukaisesta ja Kuolleiden
kirja – Paluu Uhriniituntakaiseen, joista jälkimmäisen luin hiljattain ja ensimmäisen
jo jokin aika sitten. Haiseva käsi oli aikanaan
Topelius-palkintoehdokkaana, eikä ollenkaan syyttä, sillä kokoelman novellit
ovat kerrassaan mainioita, eivätkä Kuolleiden kirjan novellit jää yhtään
heikommiksi, oikeastaan päinvastoin.
Novellit ovat itsenäisiä tekstejä. Yhdistävänä punaisena
lankana on tarinoiden miljöö eli salaperäinen ja outo Uhriniituntakainen. Aikuisten
silmin paikkakunta on aivan tavallinen suomalainen kunta taajamineen, mutta murrosikäiset
ja sitä nuoremmat tietävät, että Uhriniituntakainen on kaikkea muuta kuin tylsä
ja turvallinen paikka asua. Ilman Rukoilija-Sirkkaa he olisivat totisesti
pulassa!
Rukoilija-Sirkka oikaisi silmälasinsa. Hän vilkaisi
matolla hyytelömäisenä hytisevää kirjainkasaa, otti taskustaan huomattavan
suurikokoisen tyhjän koirankakkapussin ja kääräisi löyhkäävän kirjainkasan
muina naisina siihen. Sitten hän käveli kirjan luo, ropisteli pussin sisällön
takaisin kirjan sivuille ja lopuksi sulki kirjan kannet. Varmuuden vuoksi
opettaja kääräisi kirjan ympärille kerroksen harmaata ilmastointiteippiä, joka
sekin löytyi opettajan ulkoilutakin taskusta.
Olen monesti nuortenkirjoja lukiessani kaivannut myönteistä
koulukuvausta. Pääsääntöisestihän koulu kuvataan joko ääritylsäksi pakkopullaksi
tai sitten epäinhimilliseksi kidutuspaikaksi, jossa aikuiset ovat järjestään
sokeita ja kuuroja kaikelle, mitä ympärillä tapahtuu. Niinpä en voi kuin
hykerrellä mielissäni lukiessani, miten kuivakanoloinen bilsanmaikka pistää
asiat järjestykseen ja vie mennessään vaikka Kuolleiden kirjan nahkapiruineen
päivineen. Rukoilija-Sirkka on totta vieköön idolini!
Kuten sanottu, Hain novellit ovat mainioita. Ne ovat
oikeasti jännittäviä ja vähän pelottavia, eikä kaikissa suinkaan käy hyvin tai
ainakaan siten, kuin odottaisi. Tästä pidän! Oivallista on myös pelottavien ja
vakaviakin teemoja, kuten kiusaaminen ja kuolema, käsittelevien tarinoiden pirullisen
lämmin ja hykerryttävä huumori. Kauhuelementit putkahtavat esiin odottamattomista
paikoista ja yllättävinä hetkinä, keskellä nuorten tavallista suomalaista
arkea.
Kuolleiden kirjan kohderyhmää ovat tietysti alakoulun
yläluokkien ja yläkoulun oppilaiden ikäiset nuoret, mutta hyvin nämä tarinat
uppoavat ikääntyneeseenkin (ylitin tämän maagisen rajan kesällä!) lukijaan.
Ihan kullanarvoinen vinkki opettajille ja koulukirjastovastaaville: hankkikaa Haiseva
käsi ja Kuolleiden kirja luokan ja koulukirjaston hyllyyn. Saa ostaa
myös lapsenlapselle tai kummilapselle lahjaksi, tykkäystakuu!
Magdalena Hai: Kuolleiden kirja - Paluu
Uhriniituntakaiseen
Karisto 2020. 199 s.
Karisto 2020. 199 s.
Arvostelukappale.
P.S. Haisevan käden painos on ilmeisesti loppu.
Toivottavasti siitä saadaan pian uusi painos myyntiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti