En ole lukenut ainuttakaan Michael Hjorthin ja Hans
Rosenfeldtin yhdessä kirjoittaman Sebastian Bergman -sarjan dekkaria,
vaikka mitä ilmeisimmin olisi kannattanut. Esimerkiksi Dekkarinetin
Terttu Uusimaa ylistää sarjaa väsymättä. En myöskään tiennyt, että kaksikon
sormet ovat olleet mukana lukuisissa tv-sarjakäsikirjoituksissa. Hans Rosenfeldt
on esimerkiksi Silta-sarjan pääkäsikirjoittaja!
Rosenfeldt on nyt julkaissut ensimmäisen yksinään
kirjoittamansa dekkarin Surman susi, joka aloittaa uuden sarjan. Sen
päähenkilö on haaparantalainen poliisi Hannah Wester. Haaparanta
dekkarimiljöönä on suomalaisittain erittäin kiinnostava, rajan pinnassa kun
ollaan. Suomalaisia on mukana tarinassakin, ja tapahtumat itse asiassa
käynnistyvät Suomen puolelta.
Hannah on vähän päälle viisikymppinen ankarista vaihdevuosioireista
kärsivä poliisi, vaimo ja äiti. Avioliitto Thomaksen kanssa tuntuu omituisesti
väljähtyneen, vaikka ainakin Hannah on olettanut, että se saisi uutta virtaa
nyt kun lapset ovat muuttaneet pois. Tosin Hannahilla itsellään on sivusuhde,
jonka tarkoitus on tyydyttää hänen fyysiset tarpeensa. Pariskunnan menneisyyteen
kätkeytyy vakava trauma, joka paljastuu vähitellen lukijallekin.
Haaparannan poliisin unelias rauha rikkoutuu, kun
riistahoitajat löytävät myrkytykseen kuolleen suden. Tutkimuksissa huomataan,
että se on viimeiseksi syönyt ihmislihaa. Johtopäätös on, että jossakin
metsässä on raadeltu ruumis. Kun se löydetään, havaitaan, että uhria on ammuttu
ja se on mitä ilmeisimmin ollut mukana kolarissa ennen metsään joutumistaan.
Kuka uhri on ja miten hän on päätynyt susien ateriaksi?
Lukija tietää reilusti poliisia enemmän, sillä tarinaa
seurataan eri näkökulmista. Metsästä löytynyt raadeltu ruumis on Vadim, venäläisen
Valeri Zakornyin johtaman rikollisliigan jäsen, joka päätti vetää välistä
oikein kunnolla. Rovaniemen liepeille jäi vain läjä ruumiita, kun Vadim häipyi
paikalta mukanaan kymmenen kilon huume-erä ja 300 000 euroa käteistä
rahaa. Vähemmästäkin saa paitsi poliisit myös venäläisen rikollispomon lähettämät
tappajat peräänsä.
Zakornyi lähettää Haaparantaan Katjan, nuoren naisen, joka
on lapsena otettu Akatemiaan ja koulutettu häikäilemättömäksi tappokoneeksi. Katjan
tehtävä on selkeä: etsi rahat ja huumeet sekä tapa ne, jotka ovat ne vieneet. Kymmenvuotisella
aktiiviurallaan Katja ei ole vielä kertaakaan epäonnistunut, joten hän saapuu
apeanoloiseen ruotsalaiseen pikkukaupunkiin itsevarmuutta uhkuen. Pian alkaakin
ruumiita kertyä, mutta rahat ja huumeet eivät ota löytyäkseen.
Rosenfeldt kieputtaa juonta herkullisesti ja hyödyntää
oivaltaen niitä mahdollisuuksia, joita pienellä paikkakunnalla tapahtuvien
vakavien rikosten selvittämisessä on. Poliisi on tottumaton massiivisiin operaatioihin,
mutta toisaalta ulkopuolelta tulevat rikolliset eivät osaa tulkita paikallisia
olosuhteita ja ihmissuhdeverkostoja riittävästi. Sattumalla on myös oma
osuutensa, jota kukaan ei osaa ammattitaidosta ja kaikesta teknisestä
osaamisesta huolimatta ennakoida.
Surman susi on tiukkatahtinen trilleri, jossa on
paikoin silmitöntä väkivaltaa. Ruumiita kertyy lopulta melkoinen pino. Silti Rosenfeldt
onnistuu syventämään jonkin verran henkilöitäkin niin, että lukija kiinnostuu
heidän kohtaloistaan. Eikä kokenut käsikirjoittajakaan tietenkään pääse
pilkuistaan, vaan tarina etenee luistavasti kohtauksittain koukuttaen lukijan
tehokkaasti. Tämä ei siis suinkaan ole moite, vaan ehdottomasti kehu.
Tarinassa saadaan useita juonilinjoja päätökseen, mutta
tärkeimmät jäävät kutkuttavasti auki. Kyseessä onkin siis mitä ilmeisimmin
jatkuvajuonisen sarjan aloitusosa. Suosittelen tarttumaan siihen pikaisesti,
ainakin ennen seuraavan osan ilmestymistä!
Hans Rosenfeldt: Surman susi (Vargasommar)
Suom. Jaana Nikula.
Otava 2020. 413 s.
Äänikirjan lukija Veera Kiiskinen, kesto 12 h 37 min.
Painettu kirja arvostelukappale, äänikirja Suomalainen Plus -kokeilujakso.
Sebastian Bergman -sarja
Mies joka ei ollut murhaaja, 2011
Oppipoika, ilm. syksyllä 2012
Tunturihauta, 2013
Mykkä tyttö, 2015
Hylätyt, 2016
Korkeampi oikeus, 2018
Kyllä nuo Bergmannit kannattaa lukea vieläkin. Mie tykkäsin tästä Surman sudesta. Taitavasti punottu juoni ja erinomaisesti kerrottu tarina. Jos itse olisin ollut Hannahin paikalla, olisin tehnyt dna-testin, mutta ehkä hän hoksaa sen myöhemmin tai ehkä sarjan jatkumisen kannalta on parempi, että ei :).
VastaaPoistaJuonipaljastusvaroitus!
PoistaJoo, kummastelin, ettei muka ollut käytössä dna:ta, johon ko. hlön dna-tietoja olisi verrattu jo ihan rutiininomaisesti poliisin järjestelmissä.
Minulla tämä kirja on seuraavana lukulistallani. Olen lukenut heidän yhdessä kirjoittaman sarjan ja olen pitänyt kovasti!
VastaaPoistaOnkin sitten mielenkiintoista kuulla, mitä pidät tästä! Minulta kun tuo vertailumahdollisuus vielä puuttuu.
PoistaLuettu on ja pidin kyllä tästä!
Poistahttps://kuunneltua.blogspot.com/2020/11/hans-rosenfelt-surman-susi.html