Rikoskomisario Karen Eiken Hornbylle ei kuulu hyvää, vaikka
kevät on Doggerlandissa poikkeuksellisen kaunis ja lämmin, suorastaan kuuma. Karenin
TTA eli vuotuinen terveystarkastus, kuntotesti ja ampumakoe lähenee, ja Karen
on rapakunnossa. Taannoisen jalkavamman takia treenaaminen on jäänyt liian vähälle
ja olut on maistunut liian hyvälle. Viimekertaisen ampukokeenkin Karen on läpäissyt
vain niukin naukin, eikä harjoittelu ole sittemmin napannut. Kaiken huipuksi
Karen löytää rinnastaan kyhmyn ja joutuu varaamaan itselleen ajan
mammografiaan.
Karenin mieltä mataloittaa myös Doggerlandin oma superpoptähti
Luna Johns, joka on vuosikymmenen hiljaiselon jälkeen päättänyt palata musiikkibisnekseen
ja on kaikessa hiljaisuudessa levyttämässä uutta albumiaan Karenin ystävän ja
vuokralaisen Leon yrityksen suojissa. Leo tuntuu olevan epäilyttävän hyväntuulinen
ja poissaoleva, mikä saa Karenin kuohuksiinsa, vaikkei haluaisi sitä myöntää.
Kun levytys on viimeistä kappaletta vaille valmis, Luna katoaa. Leo pyytää
Karenia tutkimaan katoamista vaivihkaa.
Samaa mieltä on Karenin pomo. Diiva on todennäköisesti
tehnyt vain mainostarkoituksessa katoamistempun ja ilmaantuu omia aikojaan, kunhan
aika on kypsä. Silti Karenin on syytä puolittain salaa selvittää tapausta, ihan
varmuuden vuoksi. Tehtävä turhauttaa Karenia suunnattomasti.
Ketutus saa uusia kierroksia, kun paljastuu, että kammottava
Moerbeckin hirviö on jälleen aktivoitunut. Raiskaaja vaanii öisin yksin liikkuvia
naisia ja raiskaa heidät rikotulla olutpullolla. Yksi uhreista on menehtynyt, muut
kaksi ja nyt uusi kolmas nainen ovat jääneet henkiin. Uhrit vaikuttavat
satunnaisilta, eikä poliisilla ole juurikaan johtolankoja. Vähitellen sitkeä
selvitystyö alkaa kuitenkin tuottaa tuloksia.
Maria Adolfssonin kolmannessa Doggerland-dekkarissa Meren
ja pirun välissä kaksi rikostutkintaa on käynnissä samaan aikaan, joten Doggerlandin
poliisi on täystyöllistetty. Dekkarikonventioihin kuuluu, että tutkittavat
tapaukset liittyvät toisiinsa, mutta Adolfsson viittaa tälle säännölle
kintaalla. Sen sijaan juoneen liittyy tuttu kuvio, jonka lukija aavistaa jo varhaisessa
vaiheessa: ennen pitkää Moerbeckin hirviö alkaa jahdata myös rikoskomisario
Karen Eiken Hornbya. Miten hänen silloin käy, jos hän on joutunut jättämään
virka-aseensakin työpaikalle epäonnistuneen ampukokeen takia?
Dekkarin alku lähtee turhan laiskasti alkuun, kun Lunan katoamiseen
ei näytä liittyvän mitään rikosta. Kun katoaminen sitten lopulta kuitenkin varmistuu
rikokseksi, on poliisi jo kaulaansa myöden raiskaajajahdissa, joten toiminta
painottuu loppupuolelle.
Näistä narinoista huolimatta Meren ja pirun välissä
on paras kolmesta suomennetusta Doggerland-dekkarista. Karen lähipiireineen on tullut
jo sen verran tutuksi, että heidän kuulumisiaan on mukava kuulla ja jännittää,
millaisia ratkaisuja he elämässään tekevät. Doggerlandiinkin olen jo
kotiutunut, vaikka en sitä ehkä vieläkään varsinaisesti rakasta. Annan sille
kuitenkin mahdollisuuden hurmata minut. Ehkä jo seuraavassa osassa?
Etsiskelin uutta Doggerland-dekkaria jo Tammen kevään 2021
katalogista, mutta turhaan. Huomasinkin sitten, että Meren ja pirun välissä
on ilmestynyt Ruotsissa vasta tänä vuonna, joten ilmeisesti seuraava osa on
edelleen kirjailijalla tai ainakin kustantamolla työn alla. Käännösnopeus on
tosiaankin kiitettävä!
Maria Adolfsson: Meren ja pirun välissä (Mellan djävulen och havet)
Suom. Terhi Vartia. Kansi ? 426 s.
Äänikirjan lukija Karoliina Kudjoi, kesto 11 h 24 min.
Painettu kirja arvostelukappale, äänikirja Suomalainen Plus -tutustumisjakso.
Doggerland-sarja:
Harha-askel
Myrskyvaroitus
Meren ja pirun välissä
Toivottavasti näitä saadaan lisää. Minusta koko sarja lähti käyntiin vähän laiskasti, mutta loppua kohden sitten innoistuin asiasta.
VastaaPoistaNiin, saapa nähdä milloin jatkuu...