Yritän parhaani mukaan teilata (siis vain määrän suhteen!) vuoden
mittaan korkeaksi kohonnutta dekkaripinoani, joten tulin napanneeksi sen
kummemmin asiaan perehtymättä kuunneltavaksi ruotsalaisen Tina Frennstedtin
kirjan Epäilys. Koko ajan kuvittelin mielessäni, että kyseessä on uuden
Cold Case -sarjan aloitusosa. Luulin niin siihen asti, kun etsin kirjan
kansikuvaa Twitteriä varten Liken sivuilta ja huomasin, että siellä oli
jo kuva aiemmasta teoksesta nimeltä Lupaus.
Lupaus siis aloittaa Cold Case -sarjan. Siitä
kerrotaan kustantajan esittelyssä vain, että naisiin kohdistuvien raiskausten
ja murhien sarja saa Malmön ja Kööpenhaminan hälytystilaan. Pian hyökkäykset
yhdistetään kuusitoista vuotta sitten kadonneen lukiolaistytön tapaukseen, jota
ei koskaan ratkaistu. Lupaus palkittiin viime syksynä Göteborgin kirjamessuilla
Crimetime Awards for Best Debut 2019 -palkinnolla, ja se oli
ilmestyttyään Ruotsissa myyntimenestys.
Nyt kun jälkikäteen mietin, niin kyllä tähän aiempaan
tapaukseen Epäilyksessä viitataan pariinkin otteeseen. Sen yhteydessä päähenkilö
Tess Hjalmarsson, Malmön poliisin cold case -ryhmää vetävä rikoskomisario, on
tutustunut omaperäiseen mutta nerokkaaseen tanskalaisprofiloija Carsten
Morrisiin, joka auttaa häntä myös tämän uuden rikoksen ratkaisemisessa.
Epäilyksen juonirunko muistuttaa Lupauksen peruskuviota.
Nykyhetkessä eli vuonna 2019 tapahtuu poikkeuksellinen raaka murha, joka
yhdistyy viidentoista vuoden takaiseen Ystadin liepeillä tapahtuneeseen selvittämättömään
murhaan. Tämä yhdistävä johtolanka antaa Tessin ryhmälle syyn avata taas vanha
tapaus.
Vuonna 2004 murhattiin parikymppinen Max syrjäisellä tiellä.
Poikaa oli isketty kaikkiaan yli kaksikymmentä kertaa veitsellä selkään ja vatsaan ja
jopa silmään. Poikkeuksellisen raaka ja raivoisa murha herätti paljon huomiota,
mutta se jäi siis aikanaan ratkaisematta.
Nyt ilmeisesti sama murhaaja on valinnut uhrikseen melkein
kuusikymmentävuotiaan naisen. Ruumis löytyy aikoja sitten hylätyn majakan
edustalta. Murhaaja on sytyttänyt valon majakkaan, jotta uhri varmasti löytyisi.
Tutkinta etenee tuttujen kaavojen mukaan, kuten poliisityöllä
on tapana. Tekninen tutkinta panee parastaan saadakseen vielä uusia todisteita Maxin
yllä olleesta paidasta. Tess kollegoineen jäljittää kiivaasti Maxin asuin- ja
opiskelutovereita ja puhuttaa heitä. Vanhoja tapauskansioita pöyhitään ja
asioita kysellään ja pohditaan, ja profiloija Carstenkin tahollaan osallistuu ponnistuksiin.
Lukijalle näytetään myös toista näkökulmaa, kun nimeämättömän
vaimon näkökulmasta kerrotaan, miten aviomies alkaa käyttäytyä yhä
kummallisemmin. Kuka Tessin kuulustelemista miehistä vaimon aviomies on?
Mitkä ovat hänen motiivinsa? Mitä tapahtuu, jos ja kun vaimo tajuaa
miehensä olevan murhaaja? Tänä poikkeaa hieman tutusta tavasta päästää lukija aina toviksi kurkistamaan nimeämättömän murhaajan pimeisiin ajatuksiin.
Tessin kannalta tilannetta tukaloittavat uusi esimies Sandra
Edding, josta Tess ei oikein pääse jyvälle, sekä ennen kaikkea poliisipäällikkö,
joka on päättänyt sulkea cold case -ryhmän. Malmön poliisin voimavarat ovat
venyneet äärimmilleen jengiväkivallan riistäydyttyä hallitsemattomaksi katusodaksi, joten vanhojen tapausten parissa työskentelyyn ei ole varaa.
Tess onnistuu kuitenkin tinkimään ryhmälleen vielä kolme viikkoa aikaa. Siinä
olemattomassa hetkessä pitäisi ratkaista Maxin murha, jotta päällikkö pyörtäisi
päätöksensä.
Murhatutkimusten lomassa seurataan jonkin verran myös Tessin
ja muiden poliisien yksityiselämää. Tess on hiljattain eronnut kumppanistaan. Nyt
hän on tehnyt merkittävän päätöksen ja hakeutunut tanskalaiselle hedelmöitysklinikalle.
Ajatus raskaudesta ja lapsesta kiertävät kehää hänen päässään. Hetkittäin hän
tuntee iloa, sitten taas kauhua. Miten muka voisi selviytyä lapsen (ja koiran) yksinhuoltajana
poliisin työstä?
Kustantajan sivuilta selviää, että viisiosaiseksi
suunniteltu kirjasarja perustuu tositapahtumiin, joita myös Tina Frennstedt
itse on tutkinut. Frennstedt on yksi Ruotsin tunnustetuimmista
rikostoimittajista ja on työskennellyt muun muassa Svenska Dagbladetissa
ja Expressenissä sekä tv:n puolella Crime
Centralenissa. Kirjoissa päähenkilö on siis kuitenkin poliisi, mutta Tess
tekee kyllä yhteistyötä toimittajienkin kanssa, vaikka välillä hyvin
vastahakoisesti. Poliisin ja median välinen jännite ei ole mitään uutta tässä
genressä.
Frennstedt on kietonut tarinaan runsaasti aineksia vanhemmuuden
teemasta. Eri puolilta nousee esiin kysymyksiä vanhemman ja lapsen suhteesta, lapsettomuudesta,
lasten laiminlyönnistä, rakkaudesta, menettämisestä, toivosta ja pelosta, joka
vanhemmuuteen liittyy.
Vaikka Epäilyksessä tapahtuu useita raakoja murhia,
ei Frennstedt mässäile väkivallalla. Murhia ei varsinaisesti kuvailla, ja
jälkikäteenkin lukija pääsee melko helpolla väkivallan fyysisten jälkien suhteen.
Sen sijaan Frennstedt kuvaa ajoittain jopa herkästi sitä, miten oman
aikuisenkin lapsen menettäminen tuntuu.
Tunnustan, että en välttämättä olisi edes halunnut tietää
Frennstedtin teosten rikosten olevan oikeita. Tosin tästä on Liken sivuillakin
vähän kahdenlaista tulkintaa, eli perustuvatko tarinat tositapahtumiin vai
hyödyntääkö Frennstedt vain yleisesti rikostoimittajana keräämäänsä tietoa ja
kokemusta.
Itse en tosiaankaan tunnistanut mitään kirjan tapahtumista, vaan
luin sen puhtaasti fiktiivisenä dekkarina, joka ei mitenkään poikkeuksellisesti
säväyttänyt, mutta viihdytti kyllä dekkariharrastajaa ihan mukavasti. Ehkä tapaukset sitten ovat ruotsalaislukijoille tutumpia? Ainakin kirjailija on siellä yleisölle entuudestaan tuttu. Vaikuttanevatko nämä seikat kirjojen suosioon, en tiedä. Yhden teoksen perusteella Cold Case -sarja on dekkarisarjaksi hyvää keskitasoa, mutta ei aiheuttanut mitään poikkeuksellista hurmiota minussa.
Mukava säväys innokkaalle Wallander-fanille ovat ’tutut’ tienoot Ystadissa ja
Malmössa.
Tina Frennstedt: Epäilys (Cold Case: Väg 9)
Suom. Petri Stenman.
Like 2020. 453 s.
Äänikirjan lukija Janna Räsänen, kesto 12 h 13 min.
Painettu kirja arviokappale, äänikirja BookBeat (itse maksettu).
Luin viime syksynä Lupauksen, mutta nyt en ole saanut aikaiseksi tarttua tähän uutuuteen. Josko se menisi sellaisena perusdekkarina.
VastaaPoista