Särö

 

Olen kymmenvuotisen kirjablogiaikani kuluessa kirjoittanut parikin juttua, joissa olen haikaillut laadukkaiden mutta samalla yleistajuisten ja viihdyttävien kirjallisuuslehtien perään. Ihan blogini alkumetreillä vuonna 2011 olen huokaillut: ”Olenkin kauan etsiskellyt laadukasta kirjallisuusaikakauslehteä. Hankalaa on ollut.”

Neljä vuotta myöhemmin kirjoitin vähän räväkämmällä otsikolla jutun Toiveitteni kirjallisuuslehti!  Vuodatin juttuun kaikki toiveeni ja ideani lehdestä, jollaista haluaisin lukea. Aihe tuntui kiinnostavan muitakin, sillä sitä klikkailtiin ahkerasti ja se keräsi muutaman kommentinkin. Se poiki myös yhden mukavan tapaamisen seuraaville Helsingin kirjamessuille, mutta muutamien ammattilaisten ja tosiharrastajien kesken ideoimamme lehti ei sitten koskaan nähnyt päivänvaloa.

Kymmenessä vuodessa kirjallisuuslehtikenttä on kokenut muutoksia. Esimerkiksi Kirjan ja Regina ovat kokeneet lyhyet tähdenlentonsa. Mutta yllättävän moni vanhoista tutuista jatkaa edelleen hyvissä voimissa, kuten kirjallisuuslehtiklassikko Parnasso. Olen kirjoittanut aiemmin erikseen jutun paitsi Reginasta myös Lumoojasta, ja Ruumiin kulttuuri on vilahdellut useammassakin yhteydessä blogissani.

Uuden kevään kunniaksi ajattelin esitellä kerran kuukaudessa yhden minulle tulevan kirjallisuuslehden. Juttusarja alkaa tänään Särö-lehden nro 42/2020 esittelyllä.

Säröä julkaisee Kirjallisuus- ja kulttuuriyhdistys Särö Oy, jonka toiminnasta löytyy hyvin vähän julkista tietoa lehden ja yhdistyksen Oder-residenssin lisäksi. Lehti ilmestyy kahdesti vuodessa siten, että toinen numeroista on tuplanumero (eli vuosittain ilmestyy siis virallisesti kolme lehteä). Lehden materiaalia ja muutakin sisältöä voi lukea osoitteesta vekkosaro.sarolehti.net.

Numeron 42 (ns. normaali 96-sivuinen lehti) teemana on Hyvännäkijä. Keväällä ilmestyy seuraava kaksoisnumero, jossa käsitellään Liettuan kulttuuria ja taidetta, ja syksyllä ilmestyvän lehden teemana ovat saaret. Lehti ottaa vastaan erilaista aineistoa, joten kannattaa tutusta verkkosivuihin huolella.

Numeron 42 sisällys näyttää tältä:

8–9	El Buenon paluu Pääkirjoitus • Mark Mallon
10–17	Särön kansikuvataiteilijana Kukka-Maria Rosenlund Mika Vesalahti
18–21	Runoja Ansa Kurola
22–37	Surun ja ilon kaupungissa essee 1930-luvun Helsingin kulttuuri-ilmapiiristä • Jani Saxell
38–42	Johtaja novelli • Arda Yıldırım
43–46	Hedelmiä mahdottomuuden puusta raportti Runouden rajoilla • Tuukka Sandström ja Maiju Pohjola
47–51	Nyt laulaa Eurydike runoanalyysi Pia Tafdrupin teoksesta Tarkovskin hevoset • Leena Jäppilä
52–64	Grimmin satujen kääpiöt ja yhdenvertaisuuden utopiat essee • Eila Kostamo
65–84	Kritiikkisärö arvioitavana seitsemän teosta: 66–68 • Rutger Bregman: Hyvän historia. 69–72 • Hanna Kuusela: Kollaboraatio. Yhteistekijyys nykykirjallisuudessa ja taiteessa. 73–74 • Edward Snowden: Pysyvästi merkitty. 75–76 • Emanuele Coccia: Kasvien elämä. Sekoittumisen metafysiikkaa. 77–79 •D. T. Max: David Foster Wallace. 80–82 • Ville-Juhani Sutinen: Sivupolkuja – kirjoituksia kirjallisuudesta ja paikasta. 83–84 • Timo Teräsahjo: He ansaitsivatkin kuolla. Kriitikot: Vesa Rantama, Sarianna Kankkunen, Esa Mäkijärvi, Jukka Laajarinne, Herman Raivio ja Harri Linnera.
85–92	Tulevaisuuden kuivaharjoittelijat essee utopian ja dystopian merkityksistä • Johanna Sinisalo
93	Reijo Virtanen 1959–2020 muistokirjoitus • Risto Ahti
94	Pikku-Särö
95	Särö tiedottaa
96	Mukana Särössä

Olen jo oppinut, että ollakseen vaatimukseni täyttävä lehti, ei lehden jokaisen numeron tarvitse olla mieluinen eikä lehteä tarvitse lukea kannesta kanteen. Oikeastaan riittää, jos numerossa on yksikin juttu, jonka haluan lukea alusta loppuun ja joka herättää minussa jotain ajatuksia ja tunteita. Mutta lehden tilaaminen kyllä päättyy, jos numero toisensa jälkeen päätyy avaamattomana tai vain selailtuna kierrätyslaatikkoon.

Tästä Säröstä luin kokonaan pääkirjoituksen, jossa päätoimittaja Mark Mallon luonnehtii numeron teemaa ja punoo siihen omat muistonsa Oriveden Opistosta ja sen kirjoittajakoulutuksen vetäjästä Reijo Virtasesta, jonka muistokirjoitus lehdessä on. Luin myös Arda Yildirimin kirjoittaman ja Sanna Saastamoisen suomentaman novellin Johtaja.

Samaten syvennyin Jani Saxellin erittäin kiinnostavaan esseeseen Surun ja ilon kaupungissa, joka käsittelee helsinkiläistä kulttuurielämää 1930-luvulla. Vuosikymmenen alkua leimasi Lapuan liikkeen nousu ja tuho, jälkipuolella taas vallassa oli punamultahallitus. Kahdeksan aukeaman laajuisessa esseessä Saxell käsittelee muun muassa Helvi Hämäläisen, Elvi Sinervon ja Mika Waltarin tuotantoja ja toimintaa kyseisellä vuosikymmenellä.

Eila Kostamon esseetä Grimmin satujen kääpiöt ja yhdenvertaisuuden utopiat vain silmäilin ja syvennyin lähinnä jutun mielenkiintoiseen kuvitukseen. Sen sijaan Johanna Sinisalon Tulevaisuuden kuivaharjoittelijat -esseen suorastaan ahmin. Sinisalo käsittelee esseessään utopioita ja ennen kaikkea dystopioita, sekä sitä, onko kirjailijoilla kyky ennustaa tulevaisuutta.

Lehden kritiikkiosiossa on arvioitu neljä tietokirjaa, kaksi elämäkertaa ja yksi romaani. Kaikki arviot ovat ilahduttavan laajoja. Luin kokonaan Sarianna Kankkusen kritiikin Hanna Kuuselan tietoteoksesta Kollaboraatio. Yhteistekijyys nykykirjallisuudessa ja taiteessa, koska aihe on kiinnostava ja ajankohtainen. Esimerkiksi kotimaisen dekkarikirjallisuuden kentällä on monta aktiivista kirjoittajaparia. Kuuselan teos vaikuttaa tutustumisen arvioiselta. Sen sijaan Harri Linneran arvio Timo Teräsahjon pienoisromaanista He ansaitsivatkin kuolla vakuutti minut, ettei teos ole minua varten. Muita kritiikkejä silmäilin ja luin sieltä täältä.

Hyvännäkijä-teemanumero oli siis kaikin puolin mieluinen lukupaketti, jonka parissa vierähti mukava tovi ja josta jäi mielen pohjalle muutama lukuvinkkikin. Jo pelkästään tämän yhden numeron perusteella voi sanoa, että Särön tilausmaksi (22 euroa) on kohtuullinen. Olen ollut lehden tyytyväinen tilaaja nyt toista vuotta.

***

Särö
Kustantaja: Kirjallisuus- ja kulttuuriyhdistys Särö ry
Päätoimittaja: Mark Mallon (nro 42/2020)

3 nroa/vuosi (yksi normaali, yksi tuplanro).
Lehden koko: 17 * 24 cm, 96 sivua (nro42/2020).
Värikuvat. Paperi kiilloton.

Vuosikerran tilausmaksu 22 euroa (v. 2021).

Lehti tilattu itse, aiemmin saatu kaksi numeroa tutustuttavaksi. En ole Kirjallisuus- ja kulttuuriyhdistys Särö ry:n jäsen.