Gabriel Korpi: West Endin tytöt ja Täydellinen päivä

Olen ollut kirjailija Gabriel Korven seuraaja Twitterissä jo vuosia. Tiesin siis, että hän julkaisi viime vuonna kaksi omakustanteista dekkaria. En kuitenkaan sen kummemmin asiaan reagoinut, sillä huomaan edelleen suhtautuvani nihkeästi omakustanteisiin varsin hyvistä kokemuksistani huolimatta. Joulun tienoilla kuitenkin törmäsin Korven haastatteluun paikallisessa ilmaisjakelulehdessämme Salonjokilaaksossa (s. 8). Siinä Korpi kertoo kirjoistaan, kirjoittamisesta ja vähän taustoistaankin. Mutta minulle tärkein juttu oli kuitenkin, että Gabriel Korpi on salolainen kirjailija! Oitis West Endin tytöt ja Täydellinen päivä varaukseen!

Korven dekkarit sijoittuvat 1990-luvun lopulle, aikaan, jolloin matkapuhelimet ja internet oli jo hyvinkin keksitty, mutta tietokoneet tai älypuhelimet eivät vielä olleet alituisessa käytössä. West Endin tytöissä lähetetään jopa faksi! Ajankohtavalinnan vuoksi teokset voi siis luokitella nostalgiadekkareiksi, ja ainakin minuun tämä nostalgia uppoaa täydellisesti, olenhan ollut aikuinen dekkarien tapahtuma-aikaan.

Myös Korven luoma päähenkilö on mielenkiintoinen. Rikoksia ratkoo nimittäin entinen rikosetsivä Valo Kurki, joka on perinyt helsinkiläisen vanhan tavaran kaupan. Sivuhomminaan Valo toimii yksityisetsivänä. Yhdistelmä on aika herkullinen! Lisää väriä kissojensa Sylvin ja Urhon kanssa asustelevaan Valoon tuo hänen seksuaalinen suuntautumisensa. Hän on siis homo. On vaikea kuvitella, millaista olisi ollut olla homomies 1980-luvun poliisissa. Ei se Valonkaan mielestä herkkua ole ollut, mutta se ei liene ainoa syy siihen, että hän ainakin toistaiseksi on jättänyt poliisin työn taakseen.

Sarjan kahdessa ensimmäisessä osassa Valo Kurki saa tutkittavakseen yksityishenkilöihin liittyvät rikokset. West Endin tytöissä tapaus liittyy kymmenisen vuotta sitten tapahtuneeseen yksityisen Cederin taidemuseon johtaja Ursula Tannerin murhaan, josta on epäilty museon nuorta kesäharjoittelijapoikaa Oskaria. Epäilty nuorukainen kuitenkin teki itsemurhan ennen kuin tapausta ehdittiin tarkemmin tutkia. Nyt Oskarin ystävä haluaa selvittää, mitä oikeasti tapahtui.

Täydellisessä päivässä vanha perhetuttu pyytää Valoa tutkimaan ystävänsä aikuisen pojan Anteron kuolemaa. Antero on pari vuotta aikaisemmin liukastunut juovuspäissään kalliolta baari-illan jälkeen ja kuollut. Nyt Anteron tavaroiden joukosta on löytynyt uhkauskirje. Oliko Anteron kuolema sittenkään pelkkä onnettomuus? Valo ryhtyy vähäisin toivein selvittämään tapausta saadakseen kuolleen miehen äidille mielenrauhan.

Apunaan rikosten selvittelyssä Valolla ovat hyvät suhteet. Osa kontakteista juontuu lapsuuden Vallilaan, mutta totta kai apua on myös entisistä poliisikollegoista, erityisesti Hagströmistä, Valon entisestä työparista. Korvaamaton tietolähde on myös toimittajasisko Viola, jonka leikearkistoista löytyy tietohippusia asiasta kuin asiasta.

Kummassakin kirjassa Valo ratkaisee työn alla olevan rikostutkimuksen yhdistelemällä tietoja, jututtamalla ihmisiä ja päättelemällä. Pientä toiminnanpoikastakin on mukana, mutta ei Valo mikään superkyttä ole, vaan hänen supervoimansa ovat ennemminkin ihmistuntemuksen puolella. Valo tulee kuitenkin tutkimustensa takia kummallakin kerralla sohaisseeksi jotain suurempaa kuviota, jossa liikkuvat järjestäytyneen rikollisuuden ja venäläisen huumekaupan hengenvaaralliset virtaukset. Oletan tämän kuvion jatkuvan seuraavissakin kirjoissa jossain muodossa.

Kolmas tarinataso liittyy Valon oman perheen ja suvun vaiettuihin salaisuuksiin. Valon lapsuudenperheen kuviot ovat lievästi sanoen sekavat, mutta näiden kahden ensimmäisen romaanin aikana ne vähitellen avautuvat niin lukijalle kun tarinan henkilöillekin.

Saattaa kuulostaa runsaalta ja monimutkaiselta, mutta sellaisia West Endin tytöt ja Täydellinen päivä eivät ole. Kummassakin niteessä on mittaa melko tarkalleen kaksisataa sivua, ja kirjat on taitettu ilmavasti. Korpi kirjoittaa dialogipainotteisesti, joten tarina etenee kepeän tuntuisesti, helposti. Niukahkot teokset tuntuvat hengittävän vapaasti. Itse ehdin näiden kahden kirjan parissa tykästyä Valo Kurkeen. Onneksi kirjailijalla on jo kolmas dekkari työstettävänään.

 

Salon kaupungin kirjastot kuuluvat Vaski-kirjastoihin. Koko laajan alueen kirjastoihin on tätä juttua kirjoittaessani hankittu West Endin tyttöjä 4 kpl ja Täydellistä päivää 2 kpl. Kaikki kuusi nidettä ovat tällä hetkellä lainassa, kaksi niistä minulla. Ei tämä nyt kovin rohkaisevalta kirjailijan tulokehityksen kannalta vaikuta. Parhaiten kirjailijan taloutta voi tietysti tukea ostamalla kirjat itselleen, mikä onnistuu helpoiten ja kohtuulliseen hintaan kirjailijan omien verkkosivujen kautta.

Alussa mainitsemassani Salonjokilaakso-lehden haastattelussa Korpi kertoo etsineensä kirjoilleen kustantajaa. Sopimukseen ei kuitenkaan päästy. Päättelen jutusta, että suurin kompastuskivi oli, että tekijä ei halua kirjoittaa julkisesti vaan kirjailijanimen turvin, joten häntä ei siis voisi hyödyntää kirjojen markkinoinnissa. Gabriel Korpi valitsi siis toisen tien ja julkaisee kirjansa ainakin näillä näkymin jatkossakin omakustanteina. Toivon totisesti, että nämä dekkarit löytäisivät lukijansa. Nähtäväksi jää, miten se tällä konseptilla onnistuu.

Gabriel Korpi: West Endin tytöt
BoD-omakustanne 2020. 212 s.

Gabriel Korpi: Täydellinen päivä
BoD-omakustanne 2020. 204 s.

Lainattu kirjastosta.